Glitter in the shadows - osa 2.

Ladataan...
Lusikoita kiitos.

Julkaisun kuvat: Mimmi Kyrö

 

Tämä on minun kehoni, keho johon minut syntymässä puhallettiin. Kehoni on vienyt minua moniin paikkoihin ja kestänyt paljon. Kahdeksan leikkausarpea rintakehäni alueella kertovat selvityistä tilanteista, kehoni tarinaa kertovat ne. En häpeä leikkausarpiani, mutta kehossani on useita kohtia joita vihaan, vihaan ja häpeän. 

Tämä on kehoni, kehoni joka tuntuu vieraalta.

Kerta toisensa jälkeen on kehoni minut pettänyt. Monen monta asiaa on se minulta vienyt pois. Tämä vieraalta tuntuva keho ei luo minulle turvaa, se on vain ruumis joka ylläpitää elintoimintojani. 

Voin maalata kehoni kimaltelevalla keijupölyllä, liimata hiusvahalla glitteriä hiuksiini, kuorruttaa kulmakarvani sädehtivin muovipaloin, mutta silti, silti se jotain vierasta on. 

Olen sairastanut pitkään. Pitkään sairauksia, jotka ovat edenneet. Olen saanut listalleni lisää diagnoosikoodeja. Olen joutunut kehoni yllättämäksi sairastuen akuutisti täysin randomeihin asioihin. Osa sairauksistani on tehnyt paljon tuhoa, niin että kehoni on joutunut jälleen luovuttamaan. 

Kehoni on kadoksissa minulta. Tiedostan, että se kulkee mukanani, mutta en aina tiedä missä. Kehoni rajat ovat hälventyneet, muuttuneet, en niitä tiedosta. Ymmärrys liikkeen tuottamisesta on lentänyt lintuna oksalle, oksalle josta se tarkkailee ja kikattaa, kun minä aivan outoja fysioterapeuteille puhun. Ai lonkankoukistajasta lähtevä liike ei kuuluisikaan tuntua vain dystonisissa nilkoissani? 

Kehollani on oma tahto. Se päättää milloin raajani puna-sini-valkoisen-harmaiksi muuttuvat ja turpoavat. Se päättää milloin kostean kylmä sää tuntuu, kuin joku olisi iskenyt jäisen metalliputken jokaisen luuni tilalle. Kehoni päättää milloin on vain pakko väännellä kaularankaa puolelta toiselle. Kehoni, se pettää minut.

 

Kivun tuomia muutoksia aivoissa, sen ovat monet todenneet. Pirstaloidun kehon myös. Kun yhdessä paikassa hoidetaan jalkaa, toisessa käsiä, kolmannessa selkää, ei ole mikään ihme, että sitä itsekin eriyttää kehoaan. Liian usein huomaan raportoivani kehostani hoitotiimilleni, aivan kuin eri kohdat olisivat irrallisia osia. 

Silta, silta kehon ja mielen välistä on katkennut. Yhteyttä ei ole, ei vaikka kaiken asuntoni lattialla majailevan glitteripölyn sekoittaisi sementtiin rakennusaineeksi. Se silta rakentuu haparoiden, mutta ehkäpä joskus se on niin vahva, että koen olevani kokonainen. Kokonainen olento.

 

Julkaisun kuvat on otettu yhteistyönä Mimmi Kyrön kanssa. Glitterilläkin päällystetty malli voi ilmentää niin paljon muuta, kun vain sitä kuinka hileet raapivat ihoa. Tästä kuvasarjasta syntyi kolme erilaista tarinaa minusta. Minusta siinä kimalteen keskellä. Aivan kuin hymy, voi glitter toimia suojakilpenä, mutta paljastaa myös varjoja. Tämän vuoksi tarvitsen minä, ehkä myöskin sinä, hieman glitteriä, jotta varjo ei täysin pimennä. 

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...