Irtiottoja kipuisasta arjesta.

Lusikoita kiitos.

 

"Sairastaminen, ja kuntoutuminen käy kyllä ihan työstä."

Tuon lauseen olen kuullut useamman eri henkilön sanomana. Mutta sitten toisaalta taas monen mielipide tuntuu olevan, että mikäli ei käy töissä, ei myöskään oikeastaan tarvitsisi vapaata. En itsekään osannut ajatella aiemmin niin, enkä toisaalta täysin vieläkään. Omalta osaltani se liittyy suuresti liialliseen vaativuuteeni itseäni kohtaan. 

Kun kavereiden kanssa sovimme etukäteen jotain pimenoa tai tapaamista, odottavat he usein että minä otan ensimmäisenä oman kalenterini esiin. Ilman kalenteriani olisin aivan hukassa. Se on täynnä kaikenlaisia merkintöjä, värikoodeja ja lähes joka päivä on aikataulutettu. Elämäni koostuu useasta eri osa-alueesta, joista  suurin osa vaatii kovaa aikatauluttamista ja työtä. 

Tajusin ehkä ensimmäisen kerran kunnolla, että minulla on lupa ottaa vapaata sairastamisestani(vaikka ne toki joka hetki mukanani kulkevat) ja kuntoutumisistani, kun fysioterapeuttini ja psykoterapeuttini kysyivät milloin minä olen pitämässä kesälomaa? Pidin alkuun kysymystä hieman absurdina. Molempina näinä kertoina olimme katsomassa aikatauluja etiäpäin, mikä ihme kesäloma, mikä sellainen on? Myöhemmin vasta ymmärsin, kuinka oikeastikin on tärkeää, että välillä saisi yrittää unohtaa sen tavallisen arjen, sen kiireisen hoitojuttuja täynnä olevan kipuisan arjen. Minun arjen. 

Nykyisin pidän irtiottoja, ne tuovat paljon kaivattuja hengähdystaukoja. Vaikkakin myös irtiotot voivat välillä hankaloittaa joitain ongelmistani, siitäkin voi päästä yli, ja sen kestää varsinkin kun tietää, että hyvää voisi olla tiedossa. Psyykkisesti voivat irtiotot olla vaikeita, etenkin silloin kun joutuu kohtaamaan paljon asioita, mitä haluaisi tehdä, mutta mitkä sairaudet ovat vieneet pois.

Ennen matkustelin enemmän, ja eri tavoin, nykyisin tietyllä tapaa helpommin. Tällä hetkellä matkoja ei ole lähitulevaisuudessa näkyvissä, mutta eivätköhän lentoliput myös ensi vuonna kädessä ole.

Onneksi kuitenkin aina ei tarvitse turvautua lentokoneeseen, tai edes lähteä kovin kauas, jotta pääsisi irti arjesta ja kalenterista, sekä siitä kaikesta mitä ne kalenterin ajankohdat pitävät sisällään. Tulevana viikonloppuna koittaa pieni irtiotto äitini kanssa. Irtiotto raskaan vuoden jälkeen, jota hankaloitti ja vaikeutti monet eri byrokratian pyörät, ja asioiden selvittely aivan liian monen instanssin kanssa. Vuosi joka oli täynnä suuria muutoksia, ja epävarmuutta tulevaisuuden suhteen. Tälle irtiotolle meidän piti lähteä jo viime tammikuussa, mutta lääkehoitokokeilusarja sairaalan toimenpideheräämössä teki mutkia matkaan. Joten sen sijaan, että olisin istunut poreammeessa, höyrysaunassa rentoutuen, tuijotellut merta hotellihuoneen ikkunasta, tai katsellut Netflixiä kylpytohvelit jalassa, makasinkin muutaman päivän välein sairaalasängyssä tarkassa monitoroinnissa. No, jospa tällä kertaa tuo onnistuisi.

 

Seuraava irtiotto on jo sovittuna myös isosiskoni kanssa. Yö hotellissa, josta voidaan hakea lempiravintoloistamme ruokaa mukaan huoneeseen, kylpeä kasvonaamiot kasvoilla, maata vierekkäin isolla sängyllä kylpytakit päällä, syödä karkkeja lähellä olevasta lempi karkkiliikkeestämme, aamupalaa hymy kasvoilla. 

Irtiotto. Hengähdystauko. Loma. 

Kaikki sellaisia asioita, jotka sallittakoot pitkäaikaissairaille, kuntoutujille, aivan kaikille.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.