Milloin junamatkustaminen olisi reilua myös liikuntarajoitteiselle?

Lusikoita kiitos.

”Tervetuloa InterCity 543:n kyytiin Epäreiluuden ja Rasittavuuden kautta Kohteeseen, jonne pääsy on aina yhtä epävarmaa. Emme voi taata minkäänlaista matkustusmukavuutta, mutta suurella todennäköisyydellä voit saada puoliesi pitämisestä leiman otsaan. Juna lähtee!”

Neliön kokoinen pläntti maassa, tervetuloa tässä on pyörätuolipaikkasi Suomessa kulkevissa InterCiteissä. Jotta saisit luksusta matkan taittamiseen, saat vielä ihkaoikean pistorasian käyttöösi! Pöytätaso on luksusta, joihin kaikilla kalustoilla ei ole varaa, mutta onhan sinulla sylisi.

 

 

Loppuvuonna julkaisin kyseisen kuvan ja tekstin julkisella Instagram-tililläni.  Kun olin saanut  konduktöörin hakemaan minulle kahvin ravintolavaunusta kerrottiin minulle, että koko välipalasetelin arvo pitäisi käyttää kerralla. Huhuilin siinä sitten ympärilläni oleville kanssamatkustajille, josko jonkun kahvihammasta mahtaisi kolottaa? Minua vastapäätä istunut nainen tarttui tarjoukseen ja loppumatkan keskustelin hänen kanssaan eräästä aiheesta, josta hän oli menossa seuraavana päivänä luennoimaan. Sattumalta aihe liippasi kovin läheltä juuri kokemaani tilannetta VR:n kanssa. Vastailin hänen kysymyksiinsä ja  annoin lupani käyttää keskusteluamme osana tuota luentoa.

 

Niin, junamatkustaminen ei ole liikuntarajoitteisena aivan niin mukavaa, kuin ensialkuun voisi ajatella. On myös äärimmäisen turhauttavaa, että vielä vuonna 2018 saa kuulla useilta ihmisiltä, kuinka pitäisi vain olla kiitollinen siitä, että ylipäänsä pääsee junalla matkustamaan. Mutta miksi minä maksan täysin saman verran matkalipustani, kuin kaikki muut, vaikka minulla ei olekaan mahdollisuutta käyttää kaikkia junan palveluita?

Mikäli ostat kaukojunaan paikkalipun oikeuttaa lippusi ainakin seuraaviin asioihin: Istuinpaikka, kulku wc:hen (itseasiassa useampaan), pöytätaso, pistorasia, pääsy ravintolavaunuun, poistumisen junasta huolehtimatta siitä onko poistumistietä tukittu. Ennen junan lähtöä voit myös valita haluatko paikkasi esim. rauhallisemmasta työskentelyhytistä.

Mikäli ostat kaukojunaan lipun pyörätuolipaikalle oikeuttaa lippusi ainakin seuraaviin asioihin: Pläntti maassa johon lyöt pyörätuolisi jarrut päälle, pistorasia. Kaikki muu on tuuripeliä.

Miksi sitten pyörätuolilipun lunastaneella ei ole oikeuksia kaikkiin samoihin asioihin, kuin ilman liikkumisen apuvälinettä matkustavalla? Kulku wc:hen on liian usein tukittu lastenvaunuilla (nykyisin konduktöörit kyllä kiinnittävät asiaan enemmän huomiota). Pöytätasoa ei kaikilla pyörätuolipaikoilla ole käytettävissä, joissain junavaunuissa jaat pienen pöydän kahden muun matkustajan kesken. Pääsyä ravintolavaunuun pyörätuolilla ei Suomessa liikennöivissä kaukojunissa ole (mikäli matkustaa ilman avustajaa kuuluisi junahenkilökunnan käydä asioimassa matkustajan puolesta, mutta tällöin mukana täytyy olla tarpeeksi käteistä. Toisinaan saattaa joutua odottamaan kauan ennenkuin konduktööri sattuu ohitse kulkemaan, jotta voisi asiasta keskustella.) Junasta poistuminen voi välillä olla hankalaa, sillä käytävä on saatettu tukkia lastenvaunuilla ja matkalaukuilla, eikä junassa ole kuin yksi poistumistie pyörätuolilla kulkiessa. Pyörätuolipaikkoja ei ole saatavilla, kuin vain ns. "palveluvaunusta". 

 

Suurin ongelma kaukojunilla matkustaessa on se, että junissa ei yksinkertaisesti ole tarpeeksi paikkoja pyörätuolipaikoille, tai lastenvaunuille. Joka kerta junaan noustessani saan varautua siihen, että minun tulee pitää puoliani. Olen se inhottavan tyypin leiman otsaani saava vammainen, joka pitää huolen siitä, ettei lastenvaunuilla tukita käytäviä, tai aiheuteta mahdollisia vaaratilanteita. Matkustan junalla niin usein, että huomaan nykyisin jo automaattisesti puolustavani myös kaikkia muita, jotka ovat pyörätuolipaikan varanneet. Tiedän oikeuteni ja olen tankannut niitä VR:n nettisivuiltakin sen verta monta kertaa, että voisin tarvittaessa pitää aiheesta kalvosulkeiset. 

Junamatkustamiseen liittyy monia ongelmakohtia enkä todellakaan ole ainoa, jota nämä tilanteet turhauttavat. Epäreilun kokonaistilanteesta tekee vielä sen, että lippuhinnat tosiaan ovat pyörätuolipaikoille täysin samanhintaisia, kuin tavallisille istuinpaikoille. VR:lle on reklamoitu usein näistä epäkohdista, mutta ainoa mitä lähiaikoina on tapahtunut on ollut näkyvämmät merkinnät pyörätuolikuvin. 

 

Palmuasemalla on aiemmin kirjoitettu tästä aiheesta myös.

 

 

Kommentit

Malaika (Ei varmistettu)

Hyvä kirjoitus ja niiiiiin tuttua. Olen itse päätynyt viime aikoina matkustamaan käytävällä mahdollisimman lähellä ovea. Tämä siksi, että pyörätuolipaikat ja käytäväkin on täytetty vaunuilla ja rattailla niin tiukkaan, etten yksinkertaisesti mahdu edes kulkemaan paikalleni - ja vaikka tilaa tehtäisiinkin, poispääseminen olisi vaikeaa varsinkin, kun vaunujen omistajia ei usein näy mailla halmeilla.

a.
Lusikoita kiitos.

Hei, kiitos paljon kommentistasi!

Välillä todella ollaan niin sillit purkissa junavaunussa, että huhheijaa kunhan saisi happea. Minun ainakin tulee saada vaihdeltua asentoa välillä, joten en suostu ikinä siihen, että minut tukittaisiin niin pieneen tilaan, etten voisi lainkaan liikkua. Toisinaan sitä on tullut pyöriteltyä mielessä erilaisia kauhuskenarioita mitä voisi tapahtua, jos tapahtuisi jokin onnettomuus... siinä sitä saisi itseään sitten erinäisten tavaroiden alta kaivaa.

Annukkka (Ei varmistettu)

Järjestän harrastustoimintani kautta soveltavan liikunnan talvitapahtumia. Meiltä jäi tänä talvenakin muutama osallistuja rannalle, koska VR ei edes myynyt lippua heille, matkasta kun ei voida tehdä esteetöntä. Kysymykseen jonka lähetin VR:lle asiasta sain ympäripyöreää jargonia. Kyse on puhtaasti syrjinnästä, ei muusta.

a.
Lusikoita kiitos.

Hei, kiitos kommentistasi!

On erittäin ikävä kuulla, että ihmiset ovat joutuneet jättämään väliin noin hienon mahdollisuuden, vain junamatkustamisen ongelmien vuoksi. 

täytyy sanoa, että olen itsekin ollut erittäin pettynyt VR:n asenteeseen. Reklamaatioihin tai tiedusteluihin ei aina vastata, tai sitten se on jotain täysin ympäripyöreää diibadaabaa. VR:ltä kerran vastattiin minulle, että lastenvaunut ja pyörätuolit tulisi pitää täysin samanarvoisina asioina, koska molemmat ovat kulkupelejä... Ei, pyörätuoli on apuväline ei kulkupeli, ja ei samanarvoista ei ole se, että toisesta maksetaan mutta toisesta ei.

se että kaukojunissa on tasan kaksi pyörätuolipaikkaa on täysin väärin. Moni ei myöskään tiedä, että kaikilta juna-asemiltahan ei noin vain junaan hypätä, kiitos asemalaitureiden korkeuseron. Aivan liian usein olen VR:n mokien takia joutunut myöhästymään useamman tunnin, mutta ikinä en ole korvauksia saanut. Eikun niin, sainhan tuon ruhtinaallisen välipalasetelin.

 

Olisin erittäin mielelläni mukana kehittämässä toimintaa ja palveluperiaatteita, mutta aivan liian harvoin näinkään isoissa asioissa otetaan huomioon itse käyttäjät.

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.