Mitä sairaalassa kaipaan?

Lusikoita kiitos.

On monia asioita, joita sairaalassa ollessa aina kaipaa. Eihän siitä mihinkään pääse, ettei sairaala ole oma ympäristö, omine virikkeineen. Vuosien mittaan on tullut vietettyä sairaalassa niin paljon aikaa, että jotkin asiat ovat menettäneet suuremman merkityksensä, mutta samalla taas jotkut asiat tuntuvat yhä tärkeämmiltä. 

 

Oma koti, se jonka oven itse lukita voi. Koti, jonka seinien sisällä oleskelevat vain ne henkilöt, jotka minä itse olen sinne kutsunut. 

Ruoka, se jonka itse valitsen. Makuja, erilaisuutta, ja vaihtoehtoja.

Äänimaailma, se mitä kuulla haluan, missä haluan.

Kahvi, se jonka pitkän kaavan mukaan eri menetelmin valmistan.

Arjen kuviot, ne jotka aikatauluja rytmittävät. Vaikka sairaalassa omat aikataulunsa, ja rytminsä ovatkin, eivät ne kuitenkaan arkea ole. Pysähtymistä toki opetella pitäisi, mutta kiirettä kovin kaipaan.

Omat lakanat, ne huuhteluaineelta tuoksuvat, iholla miellyttäviltä tuntuvat.

Kaikkialla toimiva internet, se joka ei sanele missä kohtaa istuessani yhteydet toimivat, tai eivät.

Ihmiset, ne joita normaalissa arjessa tavata.

Vaatteet, ne joita ihmisten ilmoilla pitää, joissa pelkkä mukavuus ei ole sijalla numero yksi.

Hallinta, se että tietoinen aikatauluista ja kaikesta olisin. Vaikka naruja käsissä pideltävinä liian monta tällä hetkellä onkin, ja niitä muille jakaa pitäisi, en hallintaa unohtanut ole.

Valokuvaus, niitä muitakin kuvia kuin meikittömiä väsyneitä sairaalaselfietä, tai väritöntä sairaalaruokaa.

 

 

En päätä omaan tyynyyn paina, ei sänkyni tiipiin alla ole. Minä sinisten lakanoiden väliin sujahdan, ja yöllä hoitajan kasvot ovenraossa näen. Aamulla puuroa lautaselleni kauhon, ja käteeni kaadetut lääkkeet kurkustani alas nielaisen. Minä lepoa huoneessani harjoittelen, ja apua pyytää koitan. Sairaalassa vielä olen, vaikka joitain asioita kaipaan. Mutta ne kaipuut vielä luokseni tulevat, ne vielä saan.

Share

Kommentit

Naislaif
Naislaif

Hei.
Olen uusi lukijain.
En yritä asetella latteita sanoja peräkkäin, koska en kykene ymmärtämään.
Siispä luen ja opin kauttasi jotain, niin toivon.
Lämmin ajatus.

Naislaif
Naislaif

Siis uusi lukijasi :)

a.
Lusikoita kiitos.

Hei, kiitos paljon kommentistasi ja tervetuloa mukaan blogi seuraamaan :)

Valmiita sanoja ei tarvitsekaan olla. Se, että yrittää ymmärtää, tai nähdä laajemmin, se jo usein riittää.

Naislaif
Naislaif

Sanattomuus on usein myös kaunista.

Mukavaa tiistaita. 

saarah
visual diary

Kovasti tsemppiä sinne <3 

Ja sitten pinnallinen kommentti: sulla on TÄYDELLISET kulmakarvat. Toivoisin näyttäväni meikittömän yhtä hyvältä :)

 

 

 

a.
Lusikoita kiitos.

Kiitos, koti ja arki, ja kaikki kaipaamani asiat vielä takaisin minulle tulevat.

 

Hahah, kiinnitän itsekin usein huomiota eri henkilöiden kulmakarvoihin, ja ne ovatkin meikkausrutiineissakin yksi tärkeimmistä, varsinkin vahvojen silmälasieni kanssa. Onneksi muoto on luonnostaan tuollainen, ja tuuheutta riittää. Päivälomilla tunnen kyllä olevani oma itseni, kun meikkaan kasvoni esille. Osastolla en viitsi vaivaa nähdä, varsinkin kun suuri osa päivästä menee sängyssä levätessä, ja painopeiton alla lämpöpakkausten kera tulee mukavan kuuma :D

Anumaaria78
Mis(s)Fit

Hei, olen minäkin jo seurannut aikani, ja nyt päätin jättää kommentin. Saara on aivan oikeassa, näytät todella kauniilta myös ilman meikkiä. Lisäksi sun vahvuus saa mut nöyrtymään. Kumpa itsekin omaisin moista voimaa.

a.
Lusikoita kiitos.

Hei, kiitos paljon kommentista. On aina kiva tietää, ketkä juttuja lukevat, ja mitä sanottavaa heillä on.

Vahvuuskin voi olla kaksi teräinen miekka. Se voi piilottaa heikkoutta, tai painaa liian lujaa kaasua. Siinä missä minä joillain osa-alueilla vahvuutta opettelen, toisilla osa-alueilla heikkoutta etsin. 

 

 

Kommentoi