Osastolle minä renkaani kelasin.

Lusikoita kiitos.

Kun mieli on liian väsynyt, kun kaikki tuntuu uuvuttavalta, silloin on lepo tarpeen. Lepo johon ei pelkkä silmien ummistaminen omassa sängyssä riitä. Muiden valvoessa untani, ja rauhoittaessa kiireistä mieltäni, silloin minä yritän rauhoittua lepoon. Helppoa se ei ole, ei todellakaan. Olen yrittänyt sitä aiemminkin, vaihtelevin lopputuloksin, mutta silti jokainen kerta on uudenlainen. 

En hepposin aatoksin renkaitani kohti psykiatrian osastoa kelannut, mutta silti tiedän, että oikeaan suuntaan pyörätuolini kulki. Syitä on paljon, enemmän kuin tahtoisin ääneen sanoakaan, ja se juuri onkin suurin syy levon tarpeeseen. Jotta edes hetken voisi koittaa yrittää olla rauhassa, keskittyä itseensä, ja olla hoidettavana. Uskaltaisi...

 

uskalla

olla

olematta

oikeassa

mutta

olla

oikeasti 

olemassa

Maiju Voutilainen "Mansikkka", runo teoksesta Itke minulle taivas

 

 

Sadness is an ocean,

and sometimes

we drown,

while at other times

we are forced

to swim.

R.M. Drake

 

you don't need someone to save

you. maybe what you need is

someone to teach you how you are

worth saving and show you how

that is something only you can do

for yourself.

R.M. Drake

 

"you said you couldn't swim. that your

body was aching and your mind was

exhausted but here you are. keeping your

head above the waves, fighting for another

chance and making best - of whatever is

left of your heart."

R.M. Drake

 

Omassa sängyssäni odottavat mustavalkoiset lakanat, siihen asti vihreisiin lakanoihin kietoudun, tietäen että aamuyöstä hoitaja huoneeni oven aukaisee, ja sisään kurkistaa. Tutulla osastolla hymyilevät useat ystävälliset kasvot, joiden tehtävänä on koittaa pitää minusta huolta. Vaikka onkin helpompi tulla tutulle osastolle, en voi olla tuntematta syyllisyyttä. Syyllisyyttä siitä, että minä vien jonkun toisen hoitopaikan, koska joku toinen tarvitsisi hoitoa varmastikin minua enemmän. Syyllisyyttä siitä, että tämä on jo kolmas kertani vuoden sisään sairaalahoidossa samalla osastolla. Syyllisyyttä siitä, etten tiedä onnistunko osastolla tarpeeksi toipumaan. 

 

Osastolle minä renkaani kelasin, ja täällä hoidettavana olen. 

Kommentit

Torey
Näissä neliöissä

Kyllä sulla on siihen ihan yhtäläinen oikeus kuin kenellä tahansa muulla. Mun mielestä ei pitäisi edes joutua ajattelemaan, että vie paikan joltain muulta. Silloin paikkoja on liian vähän, jos kaikki ei saa apua. Eikä se ole sinun tai hoitajien syytä. 

Toivottavasti saat levätyksi. 

a.
Lusikoita kiitos.

Hei, kiitos kommentistasi.

Tämä kuuluu sarjassamme niihin asioihin, jonka teoreettisesti itse ymmärtää täysin, ja muiden kohdalla ajattelisi juuri noin. Mutta kun itsensä arvostaminen, tai itsestään välittäminen on nollassa, ei silloin pysty ajattelemaan kuin syyllisyyden kautta. 

Paikkoja on kyllä jatkuvasti aivan liian vähän, Suomessa on paljon petrattavaa terveydenhoidossa noin yleisesti ottaen, mutta varsinkin mielenterveyden  puolella. Jokaisella kuuluisi olla oikeus hoitoon, toivottavasti tulevaisuudessa se myös toteutuu.

Torey
Näissä neliöissä

Täysin totta! Hoitoon pääsystäkin on tehty sellainen temppurata, että ihan pelottaa.

NelliX (Ei varmistettu)

Lämpöä, voimia ja sekä sisäistä että ulkoista auringonpaistetta sulle <3

a.
Lusikoita kiitos.

Kiitos, ja samoin sinulle!

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.