Ota kipu haltuun - ajatuksia uutuuskirjasta.

Lusikoita kiitos.

Yhteistyöjulkaisu Helena Mirandan, Ota kipu haltuun tekijän kanssa.

 

 

Sain tällä viikolla postin kuljettamana itselleni yhteistyön merkeissä juuri ilmestyneen uutuuskirjan kivusta. Suomalaisen lääketieteen tohtorin ja työterveyden dosentin Helena Mirandan opas kivunhoitoon Ota kipu haltuun, kertoo ja esittelee työkaluja kroonisen kivun kanssa elämiseen, myös omakohtaisen kokemuksen kautta. Ennen kuin sain kirjan blogin kautta lukuun, olin selaillut hieman sen sisällysluetteloa, silmäillen mitä aiheita kirja oikein pitääkään sisällään. Sisältö vaikutti todella monipuoliselta, sekä mielenkiintoiselta. Joulukuussa 2015 julkaistu kivun Käypä hoito suositus painottaa lääkkeetöntä kivunhoitoa, ja hoidon moninaisuutta. Näin tekee myös Ota kipu haltuun. Teos on kirjoitettu eritoten yksilöille, ei ammatilaisille tai tietylle potilasryhmälle, vaan yksilöille. Henkilöille joiden elämän useisiin eri osa-alueiseen kipu vaikuttaa. 

 

Kirjassa mielestäni oikein hyvää on se, kuinka sanottu on tutkimukseen perustuvaa tietoa, mutta kaikelle on annettu myös tarpeeksi simppeleitä esimerkkejä. Omakohtaiset kokemukset tuovat asioita vielä lähemmäs esille lukijaa. Monet annetuista esimerkeistä ovat sellaisia, että lukija voi heti ryhtyä tuumasta toimeen, ja kokeilla. Tarvitsee vain hieman ajatella, ja pohtia miten kutakin työkalua omassa arjessaan voisikaan käyttää?

Kirjan helppolukuisuus ja ymmärrettävyys tekevät siitä helposti lähestyttävän. Se ei kuulu niihin teoksiin, joita lukiessa täytyy keskittyä joka solullaan, jotta ymmärtäisi jotain silmien edessä juoksevista sanoista. Asiat on kuitenkin selitetty kattavan perustellusti, ja on hienoa että myös arempiin asioihin on kiinnitetty huomiota, kuten mm. monessa paikkaa vallitseva negatiivisuuden varjo.

 

 

Viikonloppuna juuri vanhempieni luona käydessäni, sai myös äitini lueskella kirjaa. Hän oli jo aiemmin kirjakaupassa tarttunut kirjaan, ja sitä selaillut. Kun hän nyt pääsi tarkastelemaan kirjaa hieman lähemmin, kysyin häneltä mielipidettään? Äitini vastasi, että mitä hän jo tiesi varsinkin minun vuosien sairastamisen kautta, ei kirjassa ehkä tullut hänelle esille mitään kovin suurta uutta tietämystä. Se ei teoksen suurin tarkoitus ehkä olekaan, vaan herätellä käsittelemään asiaa laajemmin myös käytännön neuvojen kautta. 

 

Ehkäpä liian usein keskitytään pelkästään vaan niihin osa-alueiseen mitkä tulevat suurimmin esille lääkärin vastaanotolla. Kivunhoidossa, ja kivun kanssa elämisessä on kuitenkin kyse paljon suuremmasta. Juuri siinä on tämän oppaan vahvuus. Tuodaan esille ne osatekijät, joihin henkilö voi suht helposti itse vaikuttaa. Ottaa huomioon myös niitä pienempiä osa-alueita, ja koota itselleen oma voimavarareppu täynnä erilaisia työkaluja, joita hyödyntää kivun varjostamalla polulla kulkiessaan.

Vaikka kirja on pääsääntöisesti tarkoitettu kipupotilaille, voi siitä hyötyä moni muukin. On monia asioita joihin meidän jokaisen kannattaisi kiinnittää huomiota. Teoksessa esitellään monia eri työkaluja kivun hallintaan, mutta tämä ei tarkoita, että ne käyttöön ottamalla olisi elämä heti kivuttomampaa. Useissa kohdissa sanotaan, kuinka joillekin asioille pitää antaa aikaa ja kokeilla erilaisia tyylejä. Tiedän itse kokemuksesta, että on monia henkilöitä, jotka eivät anna paljoakaan painoarvoa lääkkeettömälle kivunhoidolle. Monet ovat kertoneet, että ovat kokeneet olonsa loukatuksi, että heidän kipujaan ei uskottaisi, mikäli on ehdotettu esim. Tietoisen läsnäolon harjoituksia. Ota kipu haltuun esittelee monia eri vaihtoehtoja työkaluille, mutta se myös perustelee ne. Avoimuus ja avarat silmät kannattaakin kytkeä päälle, kun kirjan sivuja selailee. Tiedon kautta voivat monet harjoitukset ja esimerkit avautua aivan erilailla. 

 

 

Koin itse erittäin tärkeäksi sen, että teoksessa on paljon perusteltua tietoa. Lukuisat viittaukset eri tutkimuksiin toivat painoarvoa asioille, ja osoitti myös sen, kuinka oppaan tekstit eivät ole syntyneet vain omista kokemuksista. On virkistävää kuinka neutraali teos on. Sitä ei ole kirjoitettu millekään tietylle pienelle potilasryhmälle, vaan kuten aiemmin sanottu, ohjeista voivat saada irti useat eri henkilöt. Tekstistä huokuu lempeä ohjaus, joka vie eteenpäin, mutta joka ei kuitenkaan aseta lukijansa nenän päälle vaaleanpunaisin linssein varusteltuja silmälaseja. Linssit voivat kyllä kirkastua, riippuen paljoltikin siitä, mille asioille on valmis antamaan painoarvoa ja aikaansa.

 

Suurin osa kirjassa käsitellyistä aiheista on sellaisia, joita olen vuosien mittaan joutunut ajattelemaan. Osa aiheista on vielä kesken, osasta olen joutunut luopumaan, osa odottaa tulevaisuudessa, osa on ollut täysin itsestään selvää, osaan olen taas tarvinnut paljon ulkopuolista apua. Tärkeintä on se, että itse valitsee itselleen ne tärkeimmät työkalut joiden kanssa eteenpäin matkaaminen olisi helpointa.

 

Kenelle itse suosittelisin kirjaa? Eritoten henkilöille, jotka ovat valmiita tarkastelemaan kipuisan elämänsä eri osa-alueita, valaisemalla kokonaisuuttaan.

 

 

 

Share

Kommentoi