Punaista etsimässä.

Lusikoita kiitos.

(Runo r.m.drake)

Oli Muumeissa tarina. Tarina, joka minulle keväällä luettiin. Tarina, joka oli lapsuudesta tuttu, mutta joka nyt kolahti lujempaa, lujempaa kuin olisin ikinä halunnutkaan. Tarinan kuultuani tajusin kadottaneeni jonkun. Pikku Myyn, sen nutturapäisen tomeran pikkutytön, se jonka nimen lapsena itselleen halusin. Ei ollut Myytä enää näkyvissä, oli Myy tästä tytöstä kadonnut. Tilalle oli tullut näkymätön, Näkymätön lapsi.

Minä kadotin Myyn. Sen neidin, joka luulin olevani. Pienenä tyttönä minä isälleni tomerana kerroin, kerroin haluavani nimeni muutettavan. Piti kuulemma kirjoittaa kirje presidentille, jotta näin tapahtuisi. Paperi ja kynä kourassa huoneeseeni juoksin, ja kohta itkevänä takaisin taapersin: "En minä osaa vielä kirjoittaa". Siihen jäi nimenmuutos, jäi nimekseni A. Mutta vuosien varrella Myy katosi, se punaiseen pukeutuva tuittupää. On jäljellä nyt enää Näkymätön lapsi, lapsi jolle ei vielä punaista mekkoa ommeltuna ole.

Kun ei tiedä mitä turva on, on sitä vaikea löytää. Turvaa. Mutta opetella voi. Niin se tarinan lapsikin, se näkymätön hajoamisen jälkeen vahvistui, ja kohta jo luolasta nousi meren rannalle huutamaan. Ääni kovempana, kuin kukaan uskoisikaan.

 

Minä itselleni vielä punaista etsin. Päälleni vielä punaista puen. Sitten, sitten kun Myy on löytynyt. Sitten, sitten kun Näkymätön lapsi ei enää näkymätön ole. 

 

Vaikka punaista ei sairaalasta löydykään, täällä minä nyt olen. Neloshuoneen tyttö takaisin neloshuoneessa.

Ennen punaisen etsimistä täytyy löytää turva.

Löytää apu.

Ottaa apu vastaan.

Täytyy löytää tie ennen määränpäätä, ennen punaista.

 

Kommentoi

You must have Javascript enabled to use this form.