Ladataan...
Lusikoita kiitos.

Juhannuksena kaupungissa satoi, pili pili pom muuttui lammikoksi, joka kasteli pyörätuolini renkaat. Niiden läpi minä kuitenkin kelasin, niiden lammikoiden, jotka tekivät joka kelausliikkeestä liukkaamman. Vesi ja metalli, ei ne eivät toisiinsa kietoudu, vaikka pinnallisesti toisiaan hyväilevät. Kesän sateisuus ei sinänsä minua haittaa, helteen rakastajan geenit jaettiin jollekin muulle, mutta se märkyys ja epäsiisti olo itsellä.

Eräänä päivänä oli pakko käydä apteekissa, joten lippis päähän ja sadetakki niskaan. Se sade, se ei rummuttanut kattoja, jokainen pisara tuntui porautuvan maasta läpi. Ja niitä pisaroitahan oli enemmän, kuin päättymättömässä piissä. Oli pakko odottaa saden hellittämistä viereisessä tavaratalossa. 13 vuotta vanha sadetakki valui vettä, lippikseni suojasi likaista tukkaani. Näytin juuri siltä, kuin ihmisten ilmoilla haluaisinkin... Jotta lippis pysyi suuressa päässäni hyvässä asennossa, tuli minun kiristää sitä tiukalle. Niin tiukalle, että korkokenkähyllyjen välissä teki mieli hittää lippis frisbeen lailla kauas alennuskoriin. Oi turhamaisuus, nyt vielä neljä päivää tuon tapahtuneen jälkeen on otsassani kohta, johon sattuu. Toisilla tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, omalla kohdallani asia on selvästikin toisin.

 

Kostea kylmyys on yksi pahimmista kroonisista hermosäryistä kärsivälle. Se tunne, se on kuin pakastettu rautakanki. Jokainen luuni on korvattu pakastetulla rautakangella, kylmyydellä joka lamauttaa. Kipu, se nousee nousemistaan. Näin kesäaikaan kosteaa kylmyyttä löytää myös ruokamarkettien kylmähyllyjen vierestä. Hyi, yök. Unohdan aina, että kauppareissuille pitäisi ottaa mukaan jokin viltti, johon kääriä jalat silloin kun kädet vanukaspurkkia hyllystä hamuilevat.

Kostea kylmyys ei pidä kehoa vain kipuisassa kylmyydessä, ei se laukaisee usein myös lämpimämpään siirtyessä ystävänsä nimeltä vasomotoriset muutokset liikkeelle. Kädet ja jalat turpoavat, keho muuttaa punavalkosiniharmaaksi väriään, ja pitää huolen siitä, että raajojen lämpötilat muuttuvat tämän tästä. Viehättävää, oi kyllä. 

Kaikesta huolimatta, siitä sateesta välittämättä, kipujen nousemisesta ja raajojen turvotuksista väri- ja lämpötilamuutoksineen... silti minä en kotini vangiksi halua jäädä. Totuus on kuitenkin se, että vaikka viettäisin kotona peiton alla koko päivän, kiukuttelisi kehoni. Mutta toisen sadetakin, sellaisen minä itselleni hankkia aion, jotta sadepisarat eivät aina samaa takkia pitkin valuisi.

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lusikoita kiitos.

"Ensin on kaikilla hirveet paineet, että mitä tehdään, minne mennään, kenen kanssa, mitä syödään, millainen sää, kuka järkkää, miten kuljetaan? Matkalla Marjuli-Kirsikan vanhempien mökille pysähdytään automarkettiin hakemaan vielä ne viimeisimmät jutut. Varmuuden vuoksi ostetaan myös viisi lavallista Lapin kultaa, koska ainahan on riski juomien loppumisesta. Krapulavissyt ja -buranat pakataan erilliseen pussiin, jotta kukaan ei vahingossakaan niitä ennen todellista tarvetta kurkustaan alas heittäisi.

Kun mökkitieltä on eksytty viisi kertaa ja kahteen autoon on tullut jotain vikaa, päästään perille. Kaikillehan on toki aluksi ihan sama missä tulevat yöt nukkuu, mutta kas kummaa, yhtäkkiä piirrelläänkin jo korkeakoulun tasoisia kaavioita nukkumisjärjestelyistä.

Sitten hermostutaan säästä ja täytetään Insta ja Snäppi hashtageilla #FinnishWeather, jonka jälkeen pohditaan oliko jouluna lämpimämpi, kuin mitä nyt. Kun vesisade rummuttaa peltikattoa ahtautuvat kaikki sisälle mökkiin, jossa ensimmäiset alkavat viritellä WiFi-tukiasemia pystyyn, jotta Netflixin voi laittaa pyörimään.

Yksi uhrautuva pukee Rukan keltaisen sadetakin päälleen ja lompsii kollareissa grillin luo. Siinä hän sitten juoksuttaa Kabanossia sisällä istuville, kun joku huomaa, että kauppavastaavat ovatkin ostaneet eri merkkistä sinappia, kuin oli tarkoitus. Nurkassa istuvat päivittävät Woltin sijaintitietoja, mutta kyynel valuu poskea pitkin, kun huomataan ettei kotiinkuljetusta ole tällä hetkellä saatavilla. Tulee ottaa Kabanossi kiltisti vain käteen ja salaa huokailla ahneesti sipsikaljavegaanin herkulliselta näyttäviä omia eväitä, jotka hänen tuli itse hankkia, koska ei kai nyt Matti-Pekka maksa mistään sellaisesta, mitä ei itse voi syödä.

Lähes kaikkien vinkuessa saa mökinomistaja idean lautapeleistä. Innostus laskeutuu nopeammin, kuin varpaille tiputettu keilapallo, kun huomataan jokaisesta pelistä puuttuvan jotain. Stadilainen ei voi pelata Monopolya, jos Eiran kortti puuttuu, eikä nuorisopoliitikko pelaa Trivial Pursuitia, jossa on vain 34 kysymystä Kekkosesta.

Siinäpä sitten vietetään iltaa, odottaen että joku uhrautuisi lämmittämään saunaa. Illan viimeisenä huutona kajahtaa, oi niin viisaasti: "Kuka tulee uimaan kilpaa, kuka pääsee pisimmälle?!"

 

Fysioterapeuttini katsoo minua silmiin, ja tokaisee:

"Sä et taida olla ihan juhannusihmisiä."

 

Ei, en minä taida olla. Olen niitä, jotka katsovat juhannusintoilijoita ja sanovat:

 

Share
Ladataan...

Ladataan...
Lusikoita kiitos.

Puurolautasia syöty: 14

Epämukavia sänkyjä: 1

Tyynyjä sängyssä: 3

Verkostopalavereja: 1

Aikatauluja suunniteltu: 615243637262

Kukkapiirroksia: 9

Artikkeleita itsestä julkaistu: 2

Kauramaito lasillisia juotu: 48

Päiviä 95%:sti omassa huoneessa vietetty: 14

Levättyjä päiviä: 0

Mieluisia uutisia: 3

Huonoimman yön unet: 20min

Tikittäviä seinäkelloja seinältä varastoon heitettyjä: 1

Vierailijoita käynyt: 8

Samanlaista iltapalaa syönyt: 14

Passengers leffa katsottu uudelleen: 7

Tilattuja uusia septum koruja: 3

Kodin siivonneita äitejä: 1

Ostettuja konserttilippuja: 2

Huonoja kokemuksia osastolta: 0

Sairaalahoidon aikana heränneitä aiheita blogiin: 3

Valokuvausideoita kehitellyt: 127727263636

Öitä sairaalassa tällä erää jäljellä: 0

 

Share
Ladataan...

Pages