1-vuotiaan uniongelmat, eroahdistus ja mielenosoitukset

Ma-material Girl

Olin luullut, että elämä uhmaikään (n.2v) on taaperon kanssa melko helppoa ja iloista touhua. Hmmm. Saatoin olla väärässä. Meillä on alkanut ilmeisesti tsekkailut (kiukku+huuto, kuinka nopeasti niihin reagoidaan) kesken yön, itkukohtaukset kesken unien (tai unessa?), jonkinasteinen vierastus (nimenomaan tuttuihin ja sukulaisiin kohdistuva) ja isin palattua kuukauden lomaltaan töihin, myös äitin testaaminen eli tulkintani mukaan, mielenosoitukset, koska isi ei olekaan enää kotona all day long. How nice.

Illalla Gabrielia on lähes mahdotonta saada nukkumaan. Herra peruuttaa sängystämme pois kesken unilaulujen ja juoksee olkkariin lelujensa luokse. Kun käyn hakemassa hänet takaisin ja nostankin suoraan pinnasänkyyn, alkaa hirmuinen huuto! Vaikka Gabriel ei osaakaan vielä puhua, voisin vannoa hänen ajattelevan: "Tyhmä äiti!".

Päivällä leikitään ajoittain kuten ennenkin, mutta hetkellisten tylsitymisien (?) aikana (varsinkin ennen puistoon lähtemistä), kierretään talon kaikki pistorasiat läpi, revitään parvekkeen oven tiivistenauhat irti, pudotellaan kirjat kirjahyllystä ja tietenkin rullataan vessapaperirulla kokonaisuudessaan lattialle. Ja tuijotetaan ja oikein tarkkaillaan äidin reaktiota, kun tehdään jotain kiellettyä... Nämä kaikki ovat sellaisia, jotka on häneltä kielletty ja luulimme hänen unohtaneen nämä jo puoli vuotta sitten, koska sittemmin niihin ei ole kajottu. Paitsi siis nyt.

Mitä ihmettä oikein tapahtuu?

Onko varhaiskypsä taaperomme saavuttanut jo uhmaiän vai kuuluuko tämä johonkin tempperamentin kehittymiseen? Oliko paluu lomalta arkeen, suurin pudotus pojallemme? Kokemuksia ja varsinkin sitä vertaistukea nyt hyvät vanhemmat! Pliis.

 

 

 

Share

Kommentoi