"Äiti on vähän väsynyt"

Ma-material Girl

Kolme viikkoa sitten neuvolassa ihmettelimme, kuinka pojan unirytmi on mennyt aivan pipariksi. Entisen 1-2 heräämisen sijaan yössä, tilalle on tullut 5-6 heräämistä ja syöttöä yössä. Gabriel herää yhtäkkiä oudosti itkien ja syö kuin ei olisi ennen ruokaa saanut. (Vaikka todellisuudessa edellisestä syötöstä on se 1,5h.) Meidän neuvolatätimme uskoi sen olevan ohimenevä (1-2vkon kestävä) vaihe, joka tulee kuulemma neljän kuukauden iässä. Taas yksi ns. tiheän imun kausi. "Älkää aloittako vielä kiinteitä" (=muuta kuin äidinmaitoa) ja "Kyllä se helpottaa ja palautuu taas normaaliksi pian."

No, eipä palaudu. Yli kolme viikkoa sen jälkeen (ja pari viikkoa tuota neuvolaa ennen) kestänyt rumba jatkuu edelleen. Olen täysin loppu, rätti, poikki ja uupunut. Tällaista väsymystä ei voi olla olemassakaan. Paitsi, että on.

Tänään soitan hänelle ja kerron aloittavani maistatuksen.

 

Viime yön aikataulu noin suunnilleen:

20.00 poika nukkuu

22.00 minä menen nukkumaan, poika herää syömään

22.00-23.30 pyörin sängyssä, enkä saa unen päästä kiinni (!!)

23.30 poika herää itkuun. Uusi syöttö

01.00 poika herää syömään

01.30 poika herää itkuun. Ilmeisesti ilmavaivoja.

03.30 poika herää syömään. Poika ei tahdokaan enää nukkua. Jutellaan ja harjoitellaan konttausta (!)

04.00 poika nukkuu

05.30 poika herää syömään

06.15 miehen herätyskello soi. Poika alkaa möyrimään ja ähkimään. Jatkaa uniaan.

07.00 poika herää ja jatkaa juttelua, kikattelua ja konttausharjoituksia siitä, mihin aamuyöstä jäimme.

 

Että tällaista... Olisikohan ensimmäinen yhteinen joulumme sitten kuitenkin sellainen, että minä jään nukkumaan yksin kotiin ja mies ja poika menevät isomummille ja -papalle?

1. Kuva: "Oletpa kuitenkin jaksanut laittautua."

....

 

 

Kuva 2: "No enpä ole. Hiukset märkänä sotkunutturalla (kuitenkin pesty!) ja hirvee hedari. Kunhan vaan nyt otan nää kuvat."

 

 

:) <---- Hymy, jonka vedän (vaikka väkisin)  naamalle NYT.

Hyvää Joulua kaikille!

Share

Kommentit

Anna Karhubear
Pelkkää valoa

Unettomuus ja vähäunisuus ja kaikki uniongelmat ovat niin syvältä! Koita jaksaa. Toivottavasti Gabriel uuvahtaa jouluhössötykseen ja saat pian levättyä kunnolla. Ihanaa joulua teille!

Mindeka
Ma-material Girl

Hassua, että edellisessä jutussa listasin valittamisen ärsyttäväksi ja nyt teen sitä itse. Hmm..

Mutta joo. En olisi ennen oikeasti osannut kuvitellakaan, millaiseksi maailma ja henkilö itse muuttuu univelkaisena. Siis oikeasti päivien, jopa viikkojen valvomisen jälkeen. Olinpa ennen onnekas, kun luulin krapulapäivän väsymyksen olevan sitä pahinta sorttia! Hah.

Mutta. Olen onnellinen perheestäni, lapsestani ja kaikkien terveydestämme. Sovitaan kuitenkin jatkoa silmällä pitäen, että väsyneenä saa valittaa.

Mutta vain vähän.

:)  Hymy on naamalla edelleenkin

Kiitos Anna ja joulua sinullekin!

Teidän yörytmi kuulostaa hyvinkin tutulta. Poikani nukkui 1-2kk ikäisenä jopa 10h yössä..sitten opittiin syömään varpaita ja kääntymään jne.. niitä sitten harjoitellaan öisin. Nyt poika kohta 5kk ja satunnaisina öinä heräillään 1h välein. Normaalit yöt heräilyä 3-6h välein. Olo tuntuu kyllä ihan tontulta kun unet ovat viimeisen vuoden aikana olleet kovin vähäisiä. Koitahan jaksaa! Itse pyysin joululahjaksi pojalle hoitajia jotta saa itse joskus nukkua päikkärit :) Me muutes aloitettiin muun ruoan maistelu jo 3.5kk ikäisenä ja vettä sen lisäksi hieman.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Jag ammade bara 1mån. Milla hon har sovit nätterna från hon var bara 2mån men där 3-4mån ålder vaknade hon på nätterna och jag trodde att det berodde på det att vi hade börjat äta välling.

Hon började sova bra igen när vi började äta mos. Nu kan hon vakna kanske en gång i natten (jätte sällan) men jag ger ingen mat. Men hon sover jätte bra om vi badar före jag lägger henne och sova. det hjälper lite om man har lite gaser :) och växtvärk. 

 

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommenteista ria ja mamma,

Meilläkin ongelmat alkoivat lähestulkoon samaa aikaa, kun poika oppi kääntymään. Sitten alkoi peruuttaminen, ryömimisen ja konttaamisen harjoittelu, sekä kova juttelu/laulaminen/huutaminen/kiljuminen.. Ja kaikkea näitä tehdään myös yöllä.

Äitini sanoi tänään, että "Nyt aloitat iltavellin!", mutta ainakin meidän neuvolassamme se juuri ei kannata? Illalla jos "harjoittelee" muulla ravinnolla, niin tulee herkästi vatsakipuja ja sitten ne valvottavat? No, tänään iltapäivästä Gabriel maistoi mangososetta ja tykkäsi kovasti. Sitten alkoi ihan käsittämätön huuto iltaa kohden, annoin vatsalääkettä ja äsken jopa supon, kun ei meinannut millään loppua (myös hampaita on huudettu jo monta viikkoa). Yleensä kahdeksaan mennessä pojalla on taju kankaalla, mutta nyt taisteltiin tähän puoli yhdeksään. Että silleen.

Huoh.

 

Mari K.

Mites ihan perus unikoulu, sillä poikkeuksella että yössä vois edelleen parisen kertaa nousta maidolle? Poitsu voi kuitenki vielä tarvita ravintoa yöllä, vaik epäilen kyllä jos on niin hyvin nukkunu välissä. Vaikka joku lempee tassuttelu-unikoulu? <:

Siis lapsethan heräilee yössä monen monta kertaa, osa oppii nukahtamaan hyssyttelyyn, toinen tissille, kolmas yksinään ja neljäs vaikka äitin sormesta kiinni pitäen. Kaikki muut paitsi ne, jotka osaa nukahtaa yksin, valvottaa vanhempia yöllä, eikä siinä välttämättä ole kyse ravinnonpuutteesta tai muustakaan "ongelmasta", vaan ihan vaan ettei osata nukahtaa yksin. Että lapsi tottuu nukahtaa esim. tissille, eikä sitte osaa yöllä herätessään käydä takas nukkumaan ilman sitä tissittelyä taas. 

Meillähän nukuttiin varmaan 6kk nätisti että osattiin nukahtaa ite ja noin, mut sit ku likka oppi seisoo, ni tottu siihen, että joku on siinä, kun hän nukahtaa. Nous siis aina nukkuusmennessä seisoo nii et joutu käydä aina laskee sitä ja teki samaa yölläki ja sit tottu siihen, että joku on vieressä kun hän nukahtaa. Raivostuttavaa, kun oli tottunu siihen helppoon, että saatto vaan heivata likan sänkyyn ja se nukku aamuun asti nätisti :S Noo ei siinä, me vedettiin pari yötä semmosta puol tassutus puol huudatus unikoulua (siis että en nyt kiirehtiny sen luo kun se yöllä äänteli tai huudahti, ja kun menin ni tassuttelin sen vaan sänkyynsä ja odottelin et rauhottu ja taas lähin jne) ja taas nukutaan nätisti. Eeville tosin on purru pienestä asti tämmöset tosi iisisti. (: 

Mut nii, kokeilkaa ihmeessä pois. Poitsu on niin vanha, ettei se tarvii noin montaa ateriaa yössä, mut niin pieni kuitenkin, että jotain yölläkin todennäköisesti, ellei sulta jo valmiiksi tule liian vähän maitoa ja se huutaa nälkäänsä. Tosin mulla ainakin kun maidontulo ehty ni yöllä tuli hyvin, mut pitkin päivää ei. :D 

Äiti myös (Ei varmistettu)

Edelliseen kommenttiin viitatakseni:

Lapsi "harjoittelee" unissaan(kin) uutta opittua taitoa kääntymistä, ryömimistä, seisomista jne. Valitettavasti se sotkee joskus unirytmiä hetkellisesti. Unikoulua tuskin tarvitsee teidän tapauksessaan, kun nukkuin niin hyvin ennen tätä.

Imettäminen suositellaan nykyisin lapsentahtisesti, sillä se vastaa aina lapsen pyyntöön saada maitoa, joka taas vahvistaa lapsen omanarvontunnetta ja kannustaa kommunikoimaan vanhempiensa kanssa.

Imettävän äidin maito ei lopu kesken. Tiheän imun kaudet ovat juuri tätä varten; lapsi ikään kuin varmistaa maidon "tuotannon" jatkumisen, imemällä tiuhaan. Juuri tuollaiset vähän jopa ylimieliset kommentit "ellei sulta jo valmiiksi tule liian vähän maitoa ja se huutaa nälkäänsä." aiheuttavat joissain äideissä turhaa stressiä, joka kyllä voi alentaa äidin uskoa imetyksen onnistumiseen ja sitä kautta vähentää maidon tuloa. Tällaisia ei kenenkään äidin pitäisi joutua kuuntelemaan! En millään uskoisi, että kommentin heittäjä on itse äiti/ imettänyt. Silloin tietäisi kuinka paljon stressiä/uteluita/kommentteja joutuu kuuntelemaan muutenkin. Saati sitten että joku tulee nettikommenteillaan aiheuttamaan päänvaivaa ja pahaa mieltä.

Jatkat vaan kuin tähänkin asti, Sinä tunnet oman lapsesi parhaiten!

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Vi fick någ använda suppo nästan varje dag efter vi började med vällingen. men de sa åt mig på rådgivningen att det är helt ok om hon är sjuk, för här i finland använder vi för lite medicin. Menar alltså att vi pinar oss för länge före vi ta det och så tar vi också för lite. och suppo är ju mild och hjälper måt växtvärk och tänderna också. 

MEn du är så super mamma så du kommer någ att klara någ bra ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Hahah, kiitos tsempistä Mamma ja Äiti myös!

Supermammat rules, sillä jouluna Gabriel alkoi taas nukkumaan normaalisti! Tai ainakin huomattavasti paremmin ja pidempiä välejä. Hampaita tulee varmasti. Puruvoima on uskomatonta, nähden miehen kokoon ;) Onneksi Joulupukki toi paljon puruleluja (ja paljonpaljon muutakin).

Olemme käyttäneet suppoja sellaisina iltoina, kun kipu on ollut silminhavaittavaa. Kyllähän sen tosiaan oman lapsensa käytöksestä huomaa, onko nälkä, kiukku, kipu vai vaan väsynyt. Olen täysin samoilla linjoilla Mamma kanssasi, että ajattelemme, että lääkettää saa ottaa/antaa vasta todella (kipeään) tarpeeseen. Ostimme jo eri supoja, koska Apteekistakin he neuvoivat meitä antamaan niitä hampaisiin aika surutta: Niitä saa antaa lapselle jopa 3 kertaa päivässä. Yksi silloin tällöin iltaisin ei tee haittaa.

Mari K. Sen verran voin kertoa, että Gabriel tavoitti syntymäpainonsa viikossa, joten se todistakoon, ettei ongelmaa maidon riittämisessä ole. Olen vähän samoilla linjoilla Äiti myös -nimimerkin kanssa, etten suosittele imetyksestä epäileväisiä kommentteja, jos ei tiedä/tunne tilannetta. Kirjoittaessa kun edes hellä ja sypaattinen äänensävy ei välity lukijalle, joten ymmärrän, miten kirjoituksestasi voisi pahoittaa turhaan mielensä. Minä en kuitenkaan niin tehnyt, sillä tiedän itse, miten (hyvin) meillä pärjätään tuon suhteen.

 "---Poitsu on niin vanha, ettei se tarvii noin montaa ateriaa yössä,---" (Lainaus Mari K.:n kommentista)

Ja tähän edelliseen lainaukseen varmaankin liittyy rintaruokinnassa  ainakin aterioiden kesto. Ts. kuinka paljon vauva söi kerralla/ nukahtiko kesken jne. Pulloruokinnassa ymmärrän simppelin ajatuksen.

Aiheesta vielä sen verran, että Kättärillä (jossa mekin olimme) ei kotiuteta, mikäli äiti on epävarma vähääkään imetyksen onnistumisesta. Minullakin tilanne tarkistettiin monta kertaa, vaikka ensi-imaisusta lähtien, poika oli luonnonlahjakkuus! Ja meille on paasattu neuvolassa tuota samaa: Äidinmaito ei lopu kesken, mikäli se on alkanutkin normaalisti. Sitä ne imutuskaudet todellakin takaa: maidontuotanto kiihtyy tai ei ainakaan tyrehdy.

Mutta, mutta. Paljon kiitos kommenteista mutsit :) Toivottavasti joulu oli kaikilla rento ja leppoisa!

Palaamisiin!

 

 

 

Mari K.

"Imettävän äidin maito ei lopu kesken. Tiheän imun kaudet ovat juuri tätä varten; lapsi ikään kuin varmistaa maidon "tuotannon" jatkumisen, imemällä tiuhaan. Juuri tuollaiset vähän jopa ylimieliset kommentit "ellei sulta jo valmiiksi tule liian vähän maitoa ja se huutaa nälkäänsä." aiheuttavat joissain äideissä turhaa stressiä, joka kyllä voi alentaa äidin uskoa imetyksen onnistumiseen ja sitä kautta vähentää maidon tuloa. Tällaisia ei kenenkään äidin pitäisi joutua kuuntelemaan! En millään uskoisi, että kommentin heittäjä on itse äiti/ imettänyt. Silloin tietäisi kuinka paljon stressiä/uteluita/kommentteja joutuu kuuntelemaan muutenkin. Saati sitten että joku tulee nettikommenteillaan aiheuttamaan päänvaivaa ja pahaa mieltä."

Kuule, ja juuri teikäläisten ylimielisten kommenttien takia osa meistä tuntee ittensä harvinaisen huonoiksi. Itse imetin, ja multa loppui kyllä maito kesken. Ei tullut tarpeeksi ja lopulta ehtyi kokonaan, no can do. Söin kuitenkin hyvin, lepäsin paljon, en käyttänyt päihteitä (siis tupakkaa nyt lähinnä, mikä mun käsittääkseni vaikuttaa yleensä maidon loppumiseen). 

"Ja meille on paasattu neuvolassa tuota samaa: Äidinmaito ei lopu kesken, mikäli se on alkanutkin normaalisti. Sitä ne imutuskaudet todellakin takaa: maidontuotanto kiihtyy tai ei ainakaan tyrehdy."
Kyllä meille on neuvoloissa (kun on jouduttu vaihtaas sairastumisten takii) sanottu, että joskus käy näin. Että toisten keho vaan ei toimi niinku pitäis. Yleensä ne on itestä tietysti kii, mut ei me oo keksitty omalla kohdalla ainakaan syytä, miks olis loppunut, siitä huolimatta et mä loppuajasta suurinpirtein istuin päivät pumppaamassa maitoa, jotta sitä tulis (siis joka tunti n. puol h pumppasin, kun sen piti stimuloida sitä maidontuotantoo). 

Mindeka, mä nyt en tosiaan tarkottanut, ettäkö tilanne olis just noin teillä :D Toin siis vaan esiin mahdollisuuden nimen omaan siks, etten tiedä mikä teillä on tilanne ja mulla on esim. lähipiirissä likka, jonka oma maito ei riittänyt koko ateriaksi, muttei se itse tajunnut sitä ja lapsi huusi jatkuvasti nälkäänsä.
Meidän Eevihän tavoitti syntymäpainonsa myös alta viikossa (oli itse asiassa 1vk neuvolassa jo yli syntymäpainonsa :D), mutta siis eihän se mitään kerrokaan. Multa ehtyi maito n. 2,5kk synnytyksestä, pari viikkoa lapsi kerkes huutaa nälkäänsä, ennen kun mä ymmärsin tarjota korviketta (koska siis eihän mulla ollu käyny pienessä mielessäkään, etteikö maitoa muka tulis. Mä söin hyvin ja lepäsin paljon ja rinnat suorastaan valu maitoa imettäessä, mutta ateriaks asti ei riittänyt sitte kuitenkaan :F). 

"---Poitsu on niin vanha, ettei se tarvii noin montaa ateriaa yössä,---" (Lainaus Mari K.:n kommentista)

Ja tähän edelliseen lainaukseen varmaankin liittyy rintaruokinnassa  ainakin aterioiden kesto. Ts. kuinka paljon vauva söi kerralla/ nukahtiko kesken jne. Pulloruokinnassa ymmärrän simppelin ajatuksen."

Siis tottakai, mä puhun ateriasta sillon kun syödään itsensä täyteen saakka, eikä nukahdeta kesken. Puol vuotiaalla ei ole esim. mitään fysiologista syytä, miks pitäis syödä enää yöllä, näin ollen kuvittelis loogisesti ajatellen, ettei G:n ikäinen tarvitsisi kuin ruokailun kerran tai pari yössä. No ehkä kolme. Ottaen tietenki huomioon, että ne on kaikki yksilöitä. Ja ottaen huomioon, mitä sä olet itse syönyt.

Joo mutta siis tosiaan nyt kaikille, mä vaan heitin ilmaan huomion tästäkin, koska itelleni maidon loppuminen oli ihan vieras juttu. Ja että jos sielä nyt olis ollu syömisen kanssa jotain, niin osais kiinnittää huomiota asiaan, tarkistaa että tosiaan syö tarpeeks ja hyvin ja lepää ja sitä rataa. Ja siis jos ei oo ongelmaa tässä, ni mitä hittoa, sehän on pirun hieno juttu :D 

Unikoulun kannalla mä olen edelleen. Tai sen puol unikoulun, mistä puhuin ennenkin. Jokainen tietää, että se lapsi tarvii lepoa ja unta, ihan siitä huolimatta, että se oppis liikkumaan tai muuten kehittyis, mikä häiritsis sitä unta. Jokainen tietää, että sen lapsen pitää oppia nukahtamaan yksin. Nyt, vuoden tai kahden päästä, mutta kuitenkin. Jokainen äiti on varmasti sitä mieltä, että se opettelu pitäis käydä lapsiystävällisesti (tai ainaki mää toivon, ettei löydy huudattaja-äitejä :D). Jokainen äiti tietää, että se lapsi tarvii tietyt rutiinit helpottamaan sitä arkea. Jokainen yhtään unikouluihin tutustunut tietää, että yllämainitut asiat = unikoulu. 
Ja puol unikoulu ihan siks, että tapauksessa, missä varsinaisesti ei ole ongelmaa (esim. nyt G tässä tai meidän Eevi, jotka on ilmeisesti kumpikin ihan hyviä nukkujia, mitä nyt liikkuminen ja muu vähän häiritsee), musta liian tiukka unikoulujuttu olis ihan turha. Meillä toimii tassuttelu jos herää öisin, toisella ehkä riittää käydä sanoo vaan unet ja lapsi oppii takas nukkuu. Jokainen tavallaan, mutta et aina samanlailla, jotta se lapsi tietää, mitä siltä odotetaan. 

Mindeka
Ma-material Girl

Otetaanhan nyt ihan rauhallisesti... Miksi ihmeessä lapsiasioissa ollaan niin kipakoita? Ei kenenkään pidä hermostua ja heti olettaa, että joku herjaa toista (tuntematonta) kommentillaan. Vedetäänpä nyt vähän henkeä ja keskitytään siihen , että tämä on lähinnä omaksi ilokseni aloitettu palsta, jonne kerätään yleistä pohdiskelua ja keskustelua asioista.

Minä en halua tänne mitään negatiivisia kommenteja, syyttelyitä,  riitelyitä tms ,joten tulen jatkossa poistamaan kommentteja, jos koen ne jotakuta loukkaaviksi.

les visiteurs (Ei varmistettu)

Olen aina miettinyt itsekseni, miksi naiset (tai osa naisista) rähjääntyvät tai vanhenevat silmissä lapsen saatuaan. Sain vastauksen pohdintoihin, kun huonouninen ja maitoallerginen lapsoseni oli valvottanut minua vuoden verran. Mitkään ihmeseerumit ei pelasta jollet saa nukkua tarpeeksi. Voin vain lohduttaa, että kyllä se katkeamaton uni palaa vielä sinunkin elämääsi. Ja se, jos jokin tuntuu lottovoitolta.

Näihin kipakoihin puheenvuoroihin kommentoisin vielä, että tämä äitiys olisi paljon helpompaa jos me naiset olisimme toisillemme armollisempia.

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Håller med les viriteurs :) Alla gör ju det som känns best. Min vän fick int alls något mjölk att komma och hon var väldigt lessen, men jag fick slut på mjölken om 1 månad. Jag tyckte att det var skönt för det var ju en jätte varm sommar, så ammningen kändes jätte äckligt och tungt. KAnske mjölken slutade för att jag tänkte hela tiden att "räcker det alls." Somliga tycker om det och somliga inte. Jag tycker det är fint om man orkar med det, tycker det är sorligt om någon vill men kan inte och är glad för dom som inte vill göra det :D  Så ska det ju vara ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Päätin juuri yön tunteina asiaa pohtiessani, että kun menemme neuvolaan ensi viikolla, otan asian puheeksi. Ihan vaan uteliaisuuttan siis; miksi meille on vakuutettu yhtä ja te kerrotte tapahtuneen toista.. Liittynee siihen, että jos uskoo johonkin tarpeeksi kovasti, niin se onnistuu?

Ja minäkin allekirjoitan Mamman kaltoin les visiteursin kommentin: Oltaisiinko mammat armeliaampia toisillemme, niin ei oma rähjääntynyt peilikuvakaan tuntuisi ehkä niin pahalta? :)

Katsoin muuten eilen univelasta ohjelman, jossa todettiin, että pitkäaikainen univelka ei kuittaannu, vaikka nukkuisikin välissä yhden (tai kaksi) yötä hyvin. Univajeen vaikutukset ovat pidempiaikaisia, jolloin siis univajekin tasaantuu vasta pikkuhiljaa tasaisen unen myötä... Sitä odottellessa siis!

Tsemppiä kaikille! Kohta alkaa uusi vuosi!

Muikku_ (Ei varmistettu)

Meillä oli tytön ollessa n. poikasi ikäinen vastaava kausi jolloin nukkuminen oli hyvin vaikeaa. Lapsi joka aikaisemmin nukahti aina illalla rinnalle heräsikin yhtäkkiä sänkyyn vietäessä tai viimeistään tunnin päästä ja jatkuvasti pitkin yötä. Imetyshetket muuttuivat tunneiksi, iltasyöttö piti aloittaa kahdeksalta ja se saattoi loppua vasta klo 23. Mies tarjoili minulle iltapalan sohvalle...

Tuskailin tästä itsekin ja kyselin kaikilta mahdollisilta tahoilta apua, loppujen lopuksi päätimme olla huonoja vanhempia: kun tyttö oli selvästi syönyt mahansa täyteen (eli vaan nautiskeli) hänet vietiin sänkyyn ja annettiin rätti ja tutti ja laitettiin mobile soimaan. Parina iltana itkettiin kovastikin, sitten tyttö oppi nukahtamaan yksin ja sen jälkeen on ollut "sänkyyn heitettävä", eli edelleen iltasadun jälkeen jää ihan rauhassa itse pötköttelemään ja sammuttaa valon sitten kun on valmis nukahtamaan.

Minusta tuntuu että tuo heräily ja valvominen liittyi jollan tavalla siihen liikkeelle lähtöön, vauvahan alkaa olla tuossa vaiheessa aktiivisempi myös päivällä eli ei vain syö ja nuku...

Joka tapauksessa voimia, äkkiä se kuitenkin helpottaa vaikka tuossa vaiheessa saattaakin tuntua vähän toivottomalta. Uhmaikäisen kanssa lähes päivittäin taistellessa tulee välillä ikävä sitä pientä nyyttiä joka vähän itkaisee itkupoturaivarin sijaan (:

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Jag har hört också något sånt att när barn börjar röra på sig och det börjar hända massa saker kan de drömma mycket. Och drömmarna kan vara så starka att de vaknar lätt.

Men bra att du frågar i rådgivningen, det kostar ju inget. Men alla barn är individer och det finns inte bara ett sätt att göra. 

Måste bara såga ännu att vi hae jätte mycket svorigheter med sovandet när Milla började svänga sig och när hon slapp upp på benen. Hon skulle ju inte sova alls, lekte bara i sängen. Nu söker hon ett bra position 30min-1h och det är så jobbigt. Det är konstigt när man tror att man har en rutin ändrar det nästa dag :D

Kahden keskoslapsen äiti (Ei varmistettu)

Heippa vaan kaikille,

en jaksanut ihan kaikkia kommentteja lukea, kun aika voimakkaita tunteita herättävää tuntuu nämä lapsiasiat olevan.
Joka tapauksessa alkuperäiseen aiheeseen toteaisin, että kannattaa antaa velliä tai rintamaito-vellisekoitusta illalla jos tuntuu, että yöt on rikkonaisia. Minun molemmat lapseni ovat syntyneet keskosina (toinen viikolla 31 ja toinen viikolla 32) ja molemmille on lastenklinikalla annettu ravitsemusohjeena, että kiinteät aloitetaan jo kolmen kuukauden iässä. Eli tuskinpa täysiaikaisena syntyneelle vauvalle haittaa vellistä on jos on kuitenkin yli 4-kk vanha.

Muutenkin kannattaa koittaa ottaa rennosti ja "mennä sieltä mistä aita on matalin", eli koittaa tehdä lapsen hoito mahdollisimman helpoksi, koska lapsi kärsii enemmän siitä, jos äiti on koko ajan väsynyt ja kireänä, kun siitä, että vedetään vähän velliä, kiinteitä tai jopa korviketta.

Minulla myös loppui maito molempien lasten kanssa noin 6 kk iässä, mutta siinä vaiheessa kumpikin syö kiinteitä, veti illalla vellit ja nukkui yli 7 tuntia yöllä putkeen. Kumpikaan lapsista ei ilmeisesti keskosuuden takia oppinut kunnolla syömään rintaa, joten uskoisin sen vaikuttaneen maidon loppumiseen. Neuvolassa tässä maassa osataan kyllä hyvin syyllistää äidit jos ei ole täydellä rintaruokinnalla yli puolen vuoden ikään saakka. Siksi olenkin onnellinen, että meidän lasten kontrollit on olleet lastenklinikalla kaksivuotiaiksi saakka.

Kiinnitin kuitenkin vielä huomiota siihen, että kerroit, että yöllä jutellaan ja konttaillaan. Toivottavasti et itse juttele vauvallesi öisin, koska silloin annat luvan valvomiselle. Saattaa tuntua julmalta olla reagoimatta mitenkään vauvaan yöllä, mutta mikäli haluat jatkossa nukkua hyvin, kannattaa öisin tehdä vain välttämättömimmät toimitukset, eikä yhtään mitään jutustelua tai muutakaan joka aktivoi vauvaa.

Toivottavasti saatte paljon rauhallisia öitä!

Mindeka
Ma-material Girl

Hei vaan!

Päivittelinkin uuten juttuuni, kuinka nukahtaminen meillä sujuu. Eli sen kanssa ei ole ollut vastavia ongelmia. Sen takia juttu onkin vielä oudompi! No joo, ainakin toistaiseksi se oli joku kausi, sillä nyt olemme palanneet kolmeen syöttöön per yö.

Kahden keskoslapsen äiti: En ikinä vastaile öisiin juttuihin mitenkään (tietenkään). Joskus jopa aamun ensimmäiset 15 min kuluvat tahtomattaan mykkänä. Toistaiseksi poika on ihan tyytyväinen nähdessään pelkän hymyni ;)

 

Kommentoi