En mä olekaan niin massasta poikkeava kuin luulin

Ladataan...
Ma-material Girl

Jostain syystä, olen aina kuvitellut olevani trendikäs, mutta silti persoonallinen, oman tyylini omaava nainen. Eilen illalla tajusin kuitenkin sen, etten todellakaan ole. Ainakaan niin paljon, ja sanan oikeassa merkityksessä, kuin haluaisin.

Kaksitoista vuotta muotialalla työskennelleenä, olen kyllä huomannut, mikä on tyyliäni, mutta onko se sittenkään minun tyylini, vai suunnittelijoiden ja massamuodin simppeli yhdistelmä?

Jotain massamuotia tai yhtä tiettyä vaatekappaletta vastaan olen taistellut ja jättänyt sen kauppaan (ainakin siis aluksi), vain siksi, että kaikilla on sellainen. Mutta sitten sen pahimman huumaan laannuttua, huomaan edelleen haikailevani sitä kaappiini. Kuten esimerkiksi nyt vaikkapa Elin Klingin Nowhere- teräskärkiset kengät. En osta, en. Mutta kuitenkin nyt omistan ne. Kiilakorkoiset lenkkarit. En osta, en varmasti. Kunnes eilen huomasin klikkaavani ne virtuaaliostoskoriini ja myhäileväni tyytyväisenä. Kukkakuosiset housut. Ei, ei, ei. Mutta edelleen, kesän jälkeenkin, kaipaan niitä kaappiini. Ei tämä nyt ihan kaikkeen päde, mutta aika moneen kuitenkin. Asusteissa selkeästi useammin! Legginsit, bootsit, niitit, UGGit, parkatakki, boyfriend- jakku, paljettijakku, gladiaattorisandaalit... And the list goes on and on.

Ostan uutta aika harvoin. (Tai siis, mikä on harvoin? Pari kertaa vuodessa? Kyllä, mielestäni se on aika harvoin.) Tiedän, mitkä ovat pukeutumiseni kulmakivet (ärsyttävä sana): pillihousut, jakut ja mustat mekot. Niitä olen vaalinut kaapissani jo kauan, enkä varmaan ikinä kyllästykään niihin. Miksi minua siis häiritsee, että loppujen lopuksi pukeutumiseni ja tyylini mukaileekin, hyvin selvästikin, massamuotia?

En osaa sanoa.

 

 

 

 

 

 

Share

Kommentit

Gitla (Ei varmistettu)

Osaat kuitenkin luovia omaa tietäsi muodin keskellä. Pahempaa kai olisi, että tekisit ostoksia ainakin kuukausittain ja vaatekaapissasi roikkuu virheostoksia, joita et käytä mutta joista et ehkä halua luopua.

Markkinamiehet(naiset) myyvät meille kaikkea: sistustuksia, vaatteita, karkkeja, ruokia, ravintoloita, alkoholijuomia (Sinkkuelämä toi viimeistään Manhattanit ja jos oli juonut niitä jo ennen oli NIIN COOL).

Lily panostaa omalta osaltaan ihan samaan: lukijat ihastelevat tyylejä. Ihan sama, mikä tyyli. Illallinen ystävien kanssa, viikonloppu saaressa, kirpputorilöydöt, halpislöydöt, uusi tanskalaistyyppinen olohuone, omenapuut pihalla, oman sadon piirakat, mehut ja hillot. Kuntosali osana elämää.

Eikä sitä oikein voi millään väistellä, jos elää tässä yhteiskunnassa. Mutta jos pystyy säätelemään omaa käyttäytymistään niin, että ostaa VAIN ne tuotteet, joista oikeastaan pitää, kierrättää omia tavaroitaan eikä osta heti JUURI SITÄ lasipurkkia jonka näki kuvassa, eikä ole koko ajan lompakko tyhjänä, koska tyyliin menee rahaa, niin hallitsee aika lailla oman elämäänsä.

Ehkä teksti on vähän vaikeaselkoista, yritin tiivistää (huonolla menestyksellä) asiani.

Vierailija (Ei varmistettu)

Vau, toivottavasti et nyt loukkaannu, mutta minä taas oon monesti miettinyt, että sulla on tommonen tosi massaan hukkuva tyyli. Ihan peruskiva, muttei mitenkään ihmeellinen tai erottuva. Kaikki päivänasu postaukset on lähinnä ihmetyttänyt, siinä missä vauvapostaukset (vai taaperohan hän jo nykyään on) ilahduttaut suunnattomasti :)
Mut niin kai ihmiset näkee erilailla toisensa ja ittensä.

Luru
Changes

No kuule, sielunsisko täällä hei! Tai niin no, itse olen jo jonkin aikaa tiedostanut etten ole pukeutumiseni suhteen kovinkaan erityinen, enkä varsinkaan niin erityinen kuin mitä harjoittamani ammatin perusteella ihmiset odottavat tai olettavat minun olevan.

Mutta olen päättänyt että ei se haittaa. Ei se haittaa vaikka perustyylini (pilliä, harmaita neuleita ja pieniä piristysruiskeita milloin missäkin muodoissa, eipä kovin omaperäistä siis sekään) lisäksi rakastan uusia tuulahduksia niin paljon, että entinen työkaverini tiivisti häneltä kysyessäni tyylini sanaan "vaihtelu".

Kävin teininä läpi sen hullun "pakko erottua massasta"-vaiheen näyttämällä täydellisen naurettavalta omissa virityksissäni (punaista päästä varpaisiin, värikkäistä tekokarvapaloista koottu puoli metriä korkea "silinterihattu" mikälie, muovihelmiä käsivarsissa lähes kainaloihin saakka, kymmenillä joulukulkusilla "koristeltu" olkalaukku ja muita mahtavuuksia), etten enää koe niin vahvaa erottumisen tarvetta.

Nykyään se riittää että näytän omaan silmääni kivalta. Aivan sama sitten, jos se "kiva" toistuu myös muualla kuin itseni yllä. Ja aivan sama vaikka kuulisin joskus uudestaan tokaisuja tyyliin "Oh wow, I wouldn't have thought you study fashion design - the rest of them are so much more high-maintenance" tai "Ai, susta tuli suunnittelija! En olis uskonut, mä luulin että sä haluat fysioterapeutiksi". Joo-o. 

Ja musta sun tyyli on kiva ja haluan edelleenkin nähdä sitä myös kuvamuodossa, vaikkei se tuolle vaativahkolle Vierailijalle iskisikään. Ja samoin kyllä aion postailla omiakin päivänasujakin... sillä jos itse inspiroidun ns. massamuodista muiden yllä, miksei se toimisi myös toisinpäin? Kyllä meillä kaikilla on jotain annettavaa tyylin suhteen.

Mindeka
Ma-material Girl

Totta joka sana, Gitla. Kiitos kommentistasi, joka oli täysin ymmärrettävä ja selkeä (vaikka itse sitä murehdit). Ja kiitos objektiivisuudesta Vierailija 12:51. Pahempaa olisi moni muukin asia, mutta pointti on se, että olen tyytyväinen itseeni ja blogiini, juuri tällaisena, sillä se on todenmukainen. En yritä esittää enemmän kuin olen, enkä todellakaan ajattele, että asuni olisivat huikeita vaan käyttökelpoisia ja sellaisia, joissa oikeasti viihdyn. Koen erittäin vahvasti, että Lilyssä jokainen saa olla juuri sellainen kuin on, vaikka  kieltämättä joskus hyväntuulisuutta ja ihanuutta ja wauwauwau-juttuja tursuaa jo yli laitojen ;) Se, että ymmärsin tänään olevani ulkoisesti sellainen kun olen, on mielestäni aika hassua, ei missään nimessä vakavaa. 

Mindeka
Ma-material Girl

Ja kiitos tsemppipuheesta ,sielunsiskolleni Lurulle! :) Mä uskon myös tuohon, että vaikka toiselle asu tai tyyli olisikin tylsä tai vaikka p***stä, niin toiselle se saattaa antaa kuitenkin jotain. Jatkakaamme siis edelleenkin! Juuri sellaisina kuin olemme!

my view

Tärkeintä on juuri se että on oma itsensä, silloin tyyli,blogi,elämä,kaikki, toimii! ja Mindeka: TOIMII :) oli kiva lukea just tää sun juttu :)

Mindeka
Ma-material Girl

myview: 

<3 

Kommentoi

Ladataan...