Evakkotarhassa

Ma-material Girl

 

Tarha meni kiinni kesäksi, ja koska emme lomaile kuutta viikkoa kesällä, oli meidän pakko hakea viikoksi hoitoa korvaavasta hoitopaikasta. Se järjestyi.

Yllätykseksemme, emme saaneet loma-ajastamme hyvitystä lainkaan, vaan maksamme koko kesän hoitomaksuja, vaikka kuukauden lomailemmekin. Tämä on kuulema käytäntö, jos lapsi on aloittanut tarhan edellisen vuoden syyskuun jälkeen. (Jos ette siis ole maksanut vuoden hoitomaksuja ennen lomaa, turha kuvitella saavansa lomailla ilmaiseksi -Vaikka tarha olisikin kiinni.) Hyvitystä ei myöskään ensi vuonna lasketa automaattisesti lomaviikkojen mukaan, vaan muistaakseni vasta seitsemän viikon lomasta saa kuukauden hyvityksen maksuissa. Tai jotain sen suuntaista. Outoa.

Gabriel siis tarhaili yhden viikon täysin uudessa tarhassa, uusien lasten ja suurimmaksi osaksi uuden henkilökunnankin kanssa. Korvaava hoitopaikka, eli evakkotarha, kuten minä sitä kutsun, oli val-ta-va. Oma tarha oli ilmeisesti harvinaisen pieni, kun ryhmässä (ja samassa rakennuksessa) oli noin viisitoista lasta. Uudessa kesähoitopaikassa odoteltiin kahtasataa lasta ensimmäisenä päivänä paikalle. -Siis, kahtasataa.

Tarha oli yhtä isoa rakennusta, jonka sisätilat tekivät hevosenkengän muotoisen kierroksen. Eri kohdissa rakennusta (kaikki samassa kerroksessa), olivat eri ryhmät, vaikka kulkua ei ollut mitenkään rajoitettu ryhmien välillä. Piha oli yhtä valtavaa tannerta, ja isoimmat saivat ulkoilla aitaamattomalla piha-alueella. Me kielsimme sen heti, vaikka hoitajien mielestä pian kolmevuotias olisi saanut jo mennä "isojen puolelle". Meidän poikamme ulkoilee vain aidatulla ja täysin valvotulla alueella, piste.

Ensimmäisenä aamuna olo oli siis jännittynyt. Tuttu hoitaja oli kipeänä, joten jätimme lapsen täysin tuntemattomien käsiin, ilman yhtään tuttua leikkikaveria. (Voi että, miten huono tuuri, manasin mielessäni!) Työpäivän ajan kannoin puhelinta mukana, ja pelästyin jokaista soittoääntä. "Onkohan Gabrielille sattunut jotain?!" No, tuote puhelua ei ikinä tullut, sillä kaikki meni loistavasti ekana päivänä -Ja seuraavaankin.

Ja sitä seuraavanakin.

Koko viikon ajan, saimme kuulla hoitajilta, miten Gabriel oli ollut reipas, iloinen ja aktiivinen oma itsensä. Ei tietoakaan vierastamisesta, jännittämisestä tai harmituksesta. Puolessa välissä viikkoa, oli tuttu hoitaja omasta tarhasta palannut sairaslomaltaan, ja siitä se riemu vasta repesikin! On niin hellyyttävää katsella, kuinka lapsi on silminnähden kiintynyt hoitajaan, ja jää innoissaan tarhaan.

Viimeinen päivä evakkotarhassa oli perjantaina, ja nyt isi ja poika nauttivat kesälomastaan. Kesäloman jälkeen Gabriel siirtyy isojen poikien ryhmään, omassa tarhassaan, ja hän kertoo iloisesti joka päivä siitä, miten hänestä tulee Juniori loman jälkeen. "En mene enää pienten ryhmään. Gabriel on jo iso poika!"

Voi liikutus.

 

 

Share

Kommentit

MinEna
Kasvukäyrillä

Ihanaa, että sujui hyvin ja mukavaa tulevaa lomaa <3

Ella F.
Siperian Ella

Mmmm, mä tiedän ton tunteen kun vie naperonsa tuhat kertaa suurempaan evakkoon, vaikka vain päiväksikin (juu ei onnistu meillä ne päiväkodissa on perjantaina henkilöstön kehittämispäivä, toivomme teidän hoitavan lapsenne kotona -jutut). Mutta onneksi kaikki on aina mennyt ilmeisen hyvin, kun ei lapsi aikaan ole mitenkään surku ollut, päinvastoin, ilmassa on usein ollut uutuuden viehätystä ja seikkailun henkeä. Mutta ikäväksi episodiksi on mieleen jäänyt kun viime kerralla hain lasta evakosta, miten silminnähden leipiintynyt työntekijä ei tervehtinyt, päiväkoti oli iso joten kysyin häneltä, mistä voisin evakkoni hakea, vastaus oli: kysy tuolta joltain ja kun tylleröinen veti kenkiään jalkaan tämä sama sankaritar voivotteli ja huokaili tuskaisena vieressä, että mikä siinä nyt maksaa. Että saa meihin aikuisiinkin ammattimaisesti yrittää suhtautua, tai ihan vaikka kertoakin, jos jotan ongelmia on ollut...

Kommentoi