Farkkupostaus, josta tulikin vastuullisuuspostaus

Ma-material Girl

 

Vaatevallankumouksesta on kulunut jotakuinkin viikko, ja tässä minä nyt seison, uusissa riistofarkuissani.

Eilen olin vain onnellinen, että olin löytänyt vihdoinkin superjoustavat farkut, jotka mahtuvat megapohkeisiini, mutta ovat lyhennettyinäkin vielä tositosi kapeat lahkeet. Skinnyt.

-Ja tänään tunnen kulutuskrapulaa. Kaksista farkuista, henkkamaukalta.

 

 

Kyse on valinnoista, joita teemme joka päivä. Vaikka olenkin ostanut viime vuosina todella harvoin mitään uutta (itselleni tai lapselle), en siltikään ole puhtoinen. Kukapa meistä olisikaan?

Ruoassa emme aina valitse lähiruokaa, koska lähikauppamme on Alepa eikä Anton&Anton.

Edullisia JA vastuullisia vaatteita ei ole olemassakaan.

En ollut valmis etsimään farkkuja montaa päivää, vaan halusin ne heti. Pehmeät, mukavat, joustavat, kapeat, siniset ja mielellään vielä edullisetkin, koska tarvitsin kahdet työkelpoiset farkut. Aika paljon kriteerejä, joista yksikään ei ollut vastuullisuus.

 

Palautin juuri yritysvastuuraportin, jossa totesin, etten usko täysin vastuullista vaateyritystä olevankaan. Kyse on vain siitä, mihin he panostavat eniten ja kuinka se tuodaan asiakkaalle esiin. Korostetaanko ympäristö-, sosiaalista- vai taloudellista vastuuta, vai vähän niitä kaikkia? Esimerkiksi henkkamaukkahan lanseerasi taas kovin vastuullisen malliston, joka on ehkä ympäristölle parempi, mutta kukas ne edelleenkään ompelee?

Ymmärrättekö, mitä tarkoitan?

Olen päättänyt osallistua kotimaisen talouden kohentamistalkoisiin, jossa panostetaan kymppi enemmän kuussa, nimenomaan suomalaisiin tuotteisiin ja palveluihin. Valitettavasti en ole vieläkään löytänyt kotimaista vaatevalmistajaa, joka miellyttäisi yksinkertaista (tylsää?) omaa tyyliäni. Panostamme siis muihin asioihin:

Ostamme (edelleen) vain kotimaista ruokaa, joista tietenkin poikkeuksena hedelmät. Pieni synninpäästö tässäkin asiassa, nimittäin kesällä korjaamme mm. mansikat, karhunvatukat, mustikat, puolukat, kurkut, kesäkurpitsat, porkkanat, tomaatit, salaatit ja herneet äitini pihalta. Taattua luomua ja oikeaa lähiruokaa.

Puhelimeni on aina ollut Nokia. Nyt sillä ei taida olla enää senkään vertaa merkitystä, Microsoftin kauppojen myötä?

Pojan synttärikakku tilataan samalta bloggarilta kuin viimeksikin.

Jne.

 

Onko ihminen rakennettu toimimaan näin: Valitaan hetkeen sopivat periaatteet ja joustetaan muista? Harmitellaan sitten jälkeenpäin, että "Kyllä minä tiedän, ettei näin saisi toimia, mutta..."

 

Translation: Yesterday I felt really happy because I found these perect super stretch-super skinny-jeans from H&M, but today I just feel like crap. So much about social responsibilities when doing shopping...

 

Share

Kommentit

my view

vaikea juttu tämä...ensin meille tuputetaan halvalla kaikkea ja sitten meitä (kuluttajia) syytetään.. huono omatunto pitäisi olla enemmänkin niillä jotka tuota bisnestä pyörittävät..en usko siihen että kuluttaja on syyllinen tähän, jos pystyisi helpommalla tehdä hyviä valintoja tällaista ei olisi..

empuska

Eikö kuluttajat ole juuri niitä, jotka pystyvät vaikuttamaan kulutustottumuksiin? Siis niihin vallitseviin lainalaisuuksiin, joihin bisnekset petaavat markkinointinsa ja strategiset tuotekehittelynsä tunkeakseen tavaraa markkinoille? Pari kertaa vuodessa ostaa vaatteita tarpeeseen vs. viikottain hipelee jotain uutta "Kun teki mieli" on juuri se ero, mihin muotibisnes tuntuu kovin mieluusti iskevän.

Mindeka
Ma-material Girl

Kuluttajat pystyvät vaikuttamaan juuri omiin valintoihinsa, muttei sillä välttämättä ole suoranaista vaikutusta yrityksen vastuullisuuteen. Jos oletetaan, että kuluttajat alkaisivat boikotoimaan (ihan oikeasti ja laajasti) halpisbrändejä, niin en usko, että yritys sen seurauksena nostaisi hintojaan ja antaisi tehdatyöläisille ja muille alihankkijoille enempää rahaa, vaan todennäköisesti vain laskisi hintoja entisestään, koska kuvittelisi sen auttavan -Ja todennäköisesti se hetken taas auttaisikin.

Yhtä oikeaa ratkaisua tuskin on, mutta itse henkilökohtaisesti en usko totaalikieltäytymiseen, koska joissakin tapauksissa se alipalkattukin työ vaatetehtaalla voi valitettavasti olla kahdesta huonosta vaihtoehdosta se vähemmän paha (ihmiskauppa, prostituutio) perheen elättämiseen. Enkä siis todellakaan nyt sano, että sen varjolla tämä on mitenkään hyväksyttävää bisnestä, vaan, että kaikilla ihmisillä ei ole varaa valita työpaikkaansa, ja päätösket tehdään usein pakon edessä. On pakko saada jostain rahaa elämiseen.

Tämän jutun tarkoitus onkin nyt herätellä keskustelua hieman laajemmin asiasta kuin ajautua väittelyyn, onko yritys vai kuluttaja syyllinen tähän tilanteeseen. Itse haluan uskoa, että mahdollisuus hintojen ja palkkojen nostamiseen on olemassa, mutten ihan vielä vaan ole keksinyt, että miten kuluttajat siihen pystyisivät yritystä painostamaan. 

tiia_

Hyvä postaus! Komppaan tuota, että edullisia ja vastuullisia vaatteita ei ole olemassakaan. Olen varmaan väsymykseen asti toitottanut näitä samoja fraaseja erinäisissä yhteyksissä ja kommenttibokseissa, mutta kerta kiellon päälle: mun mielestä isoin ongelma on se, että kuluttajat haluavat ostaa halpoja vaatteita, koska vaatteiden arvo ihmisten mielessä on romahtanut. Ei ymmärretä, mistä vaatteen hinta koostuu, eikä halutakaan ymmärtää. Tai sanotaan, että ymmärretään, mutta ostetaan silti halpaa. Ja valitettavasti teen tätä itsekin. :(

Törmäsin muuten tässä yks päivä Vanessa Friedmanin loistavaan puheenvuoroon muodin ja vastuullisuuden mahdottomuudesta ylipäätään - tässä linkki, jospa kiinnostaa! :)

 

Marsublog

Ehdottoman samaa mieltä - mutta vaikea on löytää myös vaatteita jotka olisivat vastuullisia ja kivan näköisiä.

Mindeka
Ma-material Girl

Varsinkin, jos kivan näköinen ei tarkoita omasta mielestä samaa kuin retro ( kuten omasta mielestäni ei).

Marsublog

Nimenomaan. En enää oikeastaan osta halvimpia vaatteita vaan enemmänkin keskihintaisia. Ainut mistä yritän pitää kiinni on että vaate on tehty Euroopassa ja tulee tarpeeseen.

Poislukien merkit joita tietojeni valossa boikotoin (esim. Inditex, Esprit, Benetton).

Laura T.
Missä olet Laura?

Pyörittelen näitä ajatuksia päässäni tuon tuosta.

Olen ostanut paljon, ja täysin vääristä syistä. Samoista syistä, mihin muotibisnes tukeutuu. Mielikuviin ja mielihaluihin. Impulsiivisiin ostopäätöksiin, joita halvat hinnat tukevat.

Mutta puntaroin samoja juttuja suomalaisen designin kanssa: usein suomalainen tuote ei kulje yhtään samaa polkua oman esteettisen makuni kanssa. Pukeudunko siis sienikuvioituihin tunikoihin ja raitalegginseihin vain koska Made in Finland? Tämä nyt kärjistettynä, mutta ymmärrän yskän.

Löysin pari viikkoa sitten suomalaista työtä olevan pellavatunikan, jota ajattelin käydä testaamassa. Halpaketjujen akryylimeressä uitettuna 180 euroa tunikasta tuntuu paljolta, mutta saas nähdä, en ole päässyt vielä kokeilemaan. Olen valmis maksamaan vaatteesta, jos se on Suomessa valmistettu. Mutta jos vaate ei istu, tai miellytä silmää yhtään, on kai aika turha sellaista ostaa.

 

Laura

my view

Kaikkia ihmisiä ei kiinnosta muoti tai vaatebisnes jonka takia he eivät ole kiinnostuneita vaatteiden alkuperästä, kuka sen on designanut tai mistä materiaalista vaate on tehty... joka tapauksesssa niin kauan kun vaatebisnes on länsimaalaisten käsissä ei mullistavia muutoksia parempaan ole luvassa, näin itse ajattelen.. ahneus taitaa tässäkin olla suurin syy muiden ihmisten kärsimykseen.. mielestäni peruskuluttajaa syytetään liikkaa, jos yrittämistä esim. suomessa tuettaisiin paremmin olisi kotimaista tarjollakin enemmän...

Ella F.
Siperian Ella

Ääääh, mä olisin halunnut kirjottaa tähän jonkun kommentin, jonka sisältö olis ollut jotain eettiseen kuluttamiseen rohkaisevan ja muuten vaan yleisestä maailmantilasta johtuvan harmitituksen aiheuttamaan maailmantuskaa lohduttavan, mutta kun tämä on niiiiiin vaikea aihe. Mä oon (valitettavasti) kyllä tosiaan yhtä mieltä siitä, että pelkkä kuluttajan toiminta ei ainakaan ihan lyhyellä aikavälillä vielä ongelmia ratkaise, mutta kyllä varmasti jotain voidaan saada aikaiseksi. Musta tuo 10€/kk enemmän kotimaiseen on todella hyvä kampanja, joka on helppo toteuttaa, vaikkei Kroisos olisikaan. 

Mutta kyllä rehellisyyden nimiin on sanottava, että ei mulla ole aikomustakaan maksaa kahtasataa Nomon farkuista ihan vaan siitäkin syystä, että mä saan parhaimmillaan farkut puhki parissa kuukaudessa. Ja kyllä ostan myös lapselleni vaatteita H&M:lta,  niissä on nimittäin todella hyvä hinta-laatu -suhte. 

Mä itse en vaatteissa niinkään jahtaa kokonaan kotimaista, olkoonkin, että mun makuun moni kotimainen, esim. Vuokko kyllä on. Mun mielestä plussaa on lähialuetuotanto  (Viro, Latvia, Liettua) tai muuten valvottu, eurooppalainen (esim. Noshin toiminta Portugalissa) tuotanto on jo iso plussa. 

Ootko muuten vilkaissut Noshin uutta naistenmallistoa? Ei ole ainakaan mun mielestä retro, mutta toisaalta, mähän käynkin leikkipuistossa Iloisessa Takissa :)

Mindeka
Ma-material Girl

No tuota, Nomon farkkuja ei suinkaan tehdä kotomaassamme, vaan muistaakseni Kiinassa. Harmi, sillä heidän liikeideansa oli kyllä varsin lupaava, mutta some-arvostelut kertovat sen vielä hieman vaativan lisähiomista...

Kiitos tuosta Nosh-vinkistä! Pitääkin käydä katsomassa!

Ja P.S. Iloinen Takki on kiva ;)

 

Kommentoi