Haaste: Tällainen minä olin (ja olen)

Ladataan...
Ma-material Girl

Tartuin Kristaliinan laatimaan "Millainen olit, mitä ajattelit?" -haasteeseen, muistella menneitä ja palata niihin fiiliksiin. Päivämäärät ovat ennalta sovitut, joten nyt vaan tietokoneen valokuvakansiot auki ja muistelemaan! Pahoittelen jo etukäteen, jos jutuissa esiintyneet yksityiskohdat menevät vähän sinnepäin: eihän nyt kaikkea voi muistaa nin tarkasti. -Vai voiko? (Korjatkaa toki, jos siellä joku tuttu menneisyydestä näitä lukee.)

Elokuu 1999:

Olen 17- vuotias, maailman raadollisuudesta vielä mitään tietämätön nuorukainen, joka asuu äitinsä ja sisarustensa kanssa Helsingin lähiössä. Ensirakkaus on kantanut jo vuosia, kihlatkin on vaihdettu. Olen aloittanut vuosi sitten peruskoulun jälkeiset jatko-opinnot ja tunnen itseni kovinkin aikuiseksi. Opiskelen Muotilukiossa, jossa kaksoistutkintona suoritetaan pukuompeijan ja ylioppilaan tutkinnot. 

Olen saanut paljon uusia ystäviä, joista muodostuukin myös aikuisiälle asti kestävät tiiviit ystävyyssuhteet, mutta sitähän en toki tuolloin vielä tiedä. Hiukseni olen värjännyt tummanpunaruskeiksi ja niissä on kotipermanentti. Hiukseni hylkivät tuota väriä ja jokaisen suhkun jälkeen pyyhkeemme ovat punaisia, kuten myös tyynyliinat ja vaatteet, jos märkä tukkani osuu niihin. Shoppailen mm. Seppälässä, Indian basaarissa ja siinä Citykäytävän pikkuputiikissa, jossa on Helsingin komein poika töissä. (Ja nyt kaikki huutaa hep, jotka muistavat ko. olevan henkilön. -Sattuu muuten olemaan nykyisen puolisoni silloisia kavereita.)

Muodissa olivat korokepohjatennarit, pitkät hameet, jakut ja maiharit. (Eli aivan samat kuin nyt!) Ensimmäiset korkokenkäni olin tuolloin jo hankkinut.

Huhtikuu 2003

Olen vuoden vaihteessa muuttanut Kurviin, pieneen yksiöön, joka on elämäni ensimmäinen oma asuntoni yksin. Takana on kaksi raastavaa suhdetta, joista ensimmäinen oli tuo edellämainittu ensirakkauteni ja seuraava, sellainen vajaan parin vuoden fiasko, jota nyt laastariksin voisi kai kutsua. Hiukseni ovat taas luonnollisen vaaleat, mutta eron tuomien muutoksien ja epäonnisen kampaajakäynnin takia, ne ovat melkein poikamaisen lyhyet. Itken hiuksiani päivittäin, enkä oikein saa mistään muustakaan positiivisesta kiinni elämässäni, kunnes 30.5.2003 tapaan uuden poikaystäväni, jonka kanssa suhdetta ja avoliittoa kestää yhteensä kuutisen vuotta. Olin varma, että suhteemme kestää minkä vaan.

Muodissa olivat voimakkaasti kulutetut, bootcut- farkut á la Shakira ja nyrkkeilytossumaiset tennarit.

Vaihdoin työpaikkaani eräästä isosta tavaratalosta (korjausompelija ja sen jälkeen naisten vaatemyyjä), kenkien ja laukkujen erikoisliikkeeseen. Korkkarilaatikkojen pinot lisääntyivät kodissani tämän siirron myötä huomattaviksi.

Maaliskuu 2009

Ja kappas, sattuipa hyvä päivämäärä, sillä nyt äsken mainitsemani kuuden vuoden suhde on historiaa. Ensimmäinen ero pitkäaikaisimmasta suhteestani on takana. Tästä alkaa elämäni pisin aika sinkkuna ja raadollisin eroprosessini ikinä.

Muutan kevättalvella nykyiseen asuntooni, (tähän, johon myöhemmin myös tuleva perheenikin muuttaa, mutta tässä vaiheessa en uskalla tai osaa ajatella löytäväni uutta rakkautta enää ikinä). Luottoni miehiin on nollassa.

Olen ollut "uudessa" työpaikassani kolme vuotta: toimin sisäänostajana ja myymäläpäällikkönä eräässä pienessä, mutta arvostetussa, keskustan vaateliikkeessä. Rakastan työtäni, enkä ilman sitä olisi varmaan selvinnytkään.

Muodissa olin tuolloin siirtynyt jo "aikuisempaan" suuntaan, enkä oikeastaan edes ole varma, mikä oli massamuotijuttuna tuolloin? Omassa kaapissani pillifarkut olivat jo jonkin aikaa olleen se juttu, tunikat ja leggingsit samaten. Jos en väärin muista, niin hankin ensimmäisen jumpsuitini tänä keväänä. Musta, ohutta viskoosia ja Filippa K:lta tietenkin. Se päällä ja korkkarit jalassa, käytiin Tigerissa juhlimassa (jonon ohi, ou jee!) ja Patiksessa laulamassa karaokea.

18.9.2009

Hauska kesä on nyt takana. Kävimme ystäväni kanssa Suomenlinnassa, jos ei ihan päivittäin, niin vähintään viikoittain. Tapasimme uusia ihmisiä, kävimme Hangossa juhannuksena (ostin myös auton, tavallaan sitä varten), flirttailimme huoletta ja iloisesti, sekä hymyilimme kilpaa auringon kanssa. Olimme pelottomia ja oikeasti huolettomia.

Olen siis ystävystynyt työkaverini kanssa viimeisen vuoden aikana niin syvästi, että meitä kutsutaan työporukassa jo vaimoiksi. Teemme älyttömästi töitä, käymme lenkillä (juoksuinnostukseni alkaa siis tässä vaiheessa), kokkaamme yhdessä ja juhlimme aina aamuun asti. Molemmilla on epäonniset kokemukset rakkaudesta, mutta edelleen, molemmat olemme toivottomia romantikkoja. Pian ystäväni rakastuukin palavasti ja marraskuun lopulla, hän muuttaa monen sadan kilometrin päähän Helsingistä.

Minä jään Helsinkiin ja kammoan tulevaa talvea, yksin.

17.7.2010

Terveisiä Kreetalta! 

Olen rakastunut. Vietän elämäni lomaa Kreetalla, nykyisen puolisoni kanssa. Olemme ottaneet äkkilähdön ja päättäneet "testata" suhteemme luonteen. Loma menee kaikin puolin hienosti  (itse asiassa niin hienosti, että vielä nykyisinkin saatamme istua ja muistella miten ihana matka meillä olikaan!) ja seuraavana (2010-2011) talvena huomaaammekin odottavamme vauvaa.

Päivän asu- kuva vuodelta 2010. Kengät, hatun ja aurinkolasit omistan edelleenkin, mutta housuja, laukkua, toppia tai tupakkaa en.

 

-Ajattelin haastetta aloittaessani, että näinköhän noista päivämääristä tulee minulle mitään kerrottavaa, mutta kuten huomasittekin, saittekin kaiken kattavan ja  kokonaisvaltaisen suhdehistoriapläjäyksen. Heh.

Share

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

Ja kuten ei Kristaliinakaan, en minäkään haasta tähän ketään. Kukin saa ottaa haasteen halutessaan vastaan ja linkittää vaikka tänne, niin päästään lukemaan muidenkin menneisyydestä ;)

Caelia
Caelia's

Olipa kiva postaus! Rupesin miettimään omaa historiaani, ja totesin, etten oikein muista vuodesta -99 tai -03 mitään sen kummempaa. Ei nyt sentään vuodet sumussa ole menneet, mutta ei tainnut tapahtua mitään sen merkittävämpää. Opiskelin ja kävin töissä. Ja biletin :)

Mindeka
Ma-material Girl

Siinäpä ne tärkeimmät ;)

Niin minäkin ensin luulin, etten muista mitään, mutta kun löysin valokuvan tai toisen siltä ajalta, niin johan alkoi muistumaan mieleen. Työpaikan/ opiskelukavereiden tms kautta muistuu yllättävän paljon mieleen!

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Ihan mahtavaa: "se päällä ja korkkarit jalassa, käytiin Tigerissa juhlimassa (jonon ohi, ou jee!) ja Patiksessa laulamassa karaokea." Ou jee! :D

Mindeka
Ma-material Girl

Sanopa muuta! (Nykyisin käydään VAIN Patiksessa.)

;) Ja mummotunnelissa?!

Kommentoi

Ladataan...