Haastetta elämään: otettiin pinnasängystä reuna pois

Ladataan...
Ma-material Girl

Gabriel on nukkunut nyt useita viikkoja vuorotellen pinnasängyssään ja meidän sängyssä. Selkeästi häntä ahdistaa pinnasängyn laidat ja jatkuvasti hän yrittääkin kiivetä niiden yli. Koska pienessä makkarissamme ei turvallinen tai pehmeä pudotus pinnasängystä ole mahdollinen, päätimme irroittaa pinnasängyn laidan kokonaan, ennen kuin mitään sattuu.

Käännämme sängyn meidän sänkyä vasten, koska emme ole vielä ostaneet siihen erillistä turvalaitaa (joka estää kierähtämisen unissaan lattialle), joten tavallaan palaamme taas perhepetiin ;)

Nukkumaanmenot saivatkin heti ihan uudenlaisen haasteen: Miten ihmeessä hän on nukahtanut meidänkin sänkyyn ihan kiltisti, mutta nyt kun laita otettiin pois hänen sängystään, niin alkoi se jatkuva ravaaminen sängystä ja makkarista pois ja takaisin. Ensimmäiset päikkärit tiistaina, ilman pinnasängyn laitaa, ja saldona viisi kertaa sängystä pois ja takaisin ravaaminen.

Jostain kumman syystä Gabriel kyllä ymmärtää, ettei sieltä saisi enää nousta pois, koska hän tulee vähän kuin kiusoitellen eteiseen ja alkaa huhuilemaan: "Äitiii!" ja kun saan häneen katsekontaktin, niin hän kipittää takaisin sänkyyn, minkä pikkujaloistaan pääsee. Söpöä (vielä toistaiseksi. Kysykää parin kuukauden päästä uudelleen..).

Kovinkaan kauaa ei tämä sänky varmaankaan enää pituutensakaan puolesta riitä, joten otamme tämän hyvänä harjoitteluna, matkalla oikeaan taaperosänkyyn.

Kysymys kuuluukin: Koska oikea taaperosänky tulisi hankkia ja kuinka kauan tämä ravaamisrumba tulee jatkumaan?

Onko kokemuksia? Kerro ihmeessä!

Share

Kommentit

Liv
Päiväuniaika

:D 

Meillä tyttö siirtyi tavan lastensänkyyn vuoden ikäisenä (snadisti jälkeen), kun kiipesi pinniksen reunojen yli (ihan käsittämätöntä, pinniksen reuna oli jossain tuon otsan kohdalla, mikä käsivoimat saa olla että saa kiskottua itsensä sieltä!). Tyttö ei koskaan noussut sängystä sen jälkeen, kun sinne meni (ja rupes menee itse nukkuu niin et vaan kertoi menevänsä :D ei tarvinnu viedä. Pusut kävin antamassa ja peiton kiskomassa päälle). 

Nyt on ravattu pois sängystä jostain 1,5v lähtien aina silloin tällöin (kun ei väsytäkään). Aika harvinaista edelleen, mutta ehkä muutaman kerran kuukaudessa tekee tätä. 

Vierailija (Ei varmistettu)

Meillä pinniksestä isoon sänkyyn siirtyminen on aiheuttanut yleensä n 1,5-2 kk levottomuutta nukkumaanmenon yhteydessä, mm ylipitkiä nukutusaikoja (1,5 h...), koska siellä sängyssä ei vaan tahdottu pysyä, eikä sinne osattu rauhoittua. Onneksi ohimenevää :)

phocahispida

M on nukkunut täysikokoisessa (90x200cm) sängyssä jo useamman kuukauden. Meillä on lastenhuoneessa alasängyn osalta matala kerrossänky, jonka edessä on näin opetteluvaiheessa patja. Kertaakaan ei ole poju pudonnut - toisin kuin pinnasängystä, josta oppi kiipeämään pois 10 kk iässä. :D

Karkaisi iltaisin varmaan ellen olisi seurana nukuttamassa...

ande
Pilvilinnoja

Ystäväni muksu siirtyi pinnasängystä "isojen poikien" sänkyyn, eli taaperosänkyyn ollessaan suunnilleen vuoden ikäinen. Kuulemma helpotti öitä todella paljon, kun ei poika huutanut naama punasena jos ei päässyt itse sängystä pois aamuisin :D

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommenteistanne Liv, Vierailija, phocahispida ja ande!

Koska Gabriel nukkui monta viikkoa kiltisti meidän sängyssä (ilman pois ravaamista), niin elämme toivossa, että tämä todellakin olisi vain ohimenevää.

Toiset päikkärit ilman laitaa: unta 0,5h ja loppupäivä armotonta kiukkua ja raivoa.

Kolmanne päikkärit ilman laitaa: ravaamista vähintään viisi kertaa pois sängystä ja sitten lopulta parin tunnin päikkärit.

Ihaninta tässä on se, kun hän herää aamuisin ja kömpii suoraan isin kainaloon: "Issii!" tai päikkäreiltä herätessään, kipittää makkarin ovelle ja koputtaa sieltä: "Äittii!" (tule avaamaan, olen herännyt).

:)

Kommentoi

Ladataan...