Kaikki hyvin kotona ja tarhassa

Ma-material Girl

 

Ensimmäiset tarhaviikot on kuluneet kuin siivillä. Vaikka haaveilin pitkistä lounaista ystävien kanssa, kiireettömistä aamuista kotona, kirjoittaen blogia ja opiskellessa. -Ihan toisin kävi. Päivät kuluvat niin nopeasti, etten meinaa keretä edes lounasta syödä, vaikken mielestäni saa aikaan oikein mitään.

Aamu alkaa 06.30-07.00 kellon soidessa, tarhalle suunnataan noin 07.30-08.00 aikaan, jossa poika syö kavereiden kanssa aamupalan ja aloittaa päivän leikkimällä uusien kavereidensa kanssa. Tässä vaiheessa minä palaan kotiin ja yleensä keitän lisää kahvia. Ensimmäisen viikon jälkeen tulin kovaan flunssaan, joka jatkuu edelleenkin. Jippii.

Aamupäivisin olen käynyt luennoilla ja opiskellut itsenäisesti verkkokurssieni sisältöä (jos ei ole ollut töitä), mutta vielä toistaiseksi ei kone ole aivan täydessä käynnissä. Pientä alkunikottelua on kenties havaittavissa, sillä ensimmäisen palautustehtävän sain klikattua lähteväksi vain 18min ennnen dead linea: klo 23.22 eilen iltana. -Mutta kuitenkin sain! Lenkille en ole päässyt pian kolmeen viikkoon, mutta parempi parantaa itsensä täysin, ennen kuin siitä edes haaveilee.

Olemme pitäneet Gabrielin tarhapäivät mahdollisimman lyhyinä, niin että haemme hänet jo päiväunien ja välipalan jälkeen kotiin. Noina päivinä kaulaani juoksee iloinen taapero "Moi, äiti! Moi, äiti!!" -tervehdystä toistellen. Pari kertaa olen joutunut jopa houkuttelemaan häntä kotiin (ensimmäisen vkon aikana), mutta tänäänkin hän ilmoitti napakasti tarhantädeille: "Äiti tuli. Hei, hei. Me lähdetään!" ja toistelee sitä niin kauan kunnes poistumme pukemaan.

"Moi,äiti! Moi, äiti!" hokema ja iloinen halailu jatkuu satunnaisesti vielä kotimatkalla ja kotonakin. Niin liikuttavaa!

 

Tykkään monestakin asiasta G:n tarhassa, mutta henkilökunta on osoittautunut yhdeksi suurimmaksi ilon aiheeksi. Miten kiireettömiä ja iloisia he kaikki ovatkaan lapsien seurassa! Jokainen aamu ja iltapäivä, he kyselevät/kertovat kuulumiset, miten aamu on lähtenyt käyntiin tai miten päivä tarhassa on sujunut. He jopa merkkaavat syödyt ruoat ylös ja osaavat kertoa, mikä maistui parhaiten ja kuinka monta lautasellista hän on lounaalla syönyt. Arvostan. "Tänään hän leikki melkein tunnin ajan E:n kanssa junaradalla. Todella hienoa. Niin reipas ja iloinen on ollut tänäänkin." Pieniä sanoja jollekin, mutta ainakin tälle äidille, ne merkkaavat kaikkea.

 

Kaikki on siis sujunut tähän asti tarhassa loistavasti. Syöminen, leikkiminen, päiväunet -Kaikki. Vain parina aamuna poika on käskenyt minua ottamaan takin pois ja tulemaan mukaan aamupalapöytään, mutta viimeistään omahoitajan alkaessa jututtaa iloisesti häntä, äiti unohtuu. "Hei, hei,äiti. Lähde."

Ja minä lähden.

 

 

Toivottavati kaikilla teillä muillakin tarhan aloittaneilla on sujunut yhtä loistavasti! Onhan?

 

 

Translation: Our son has been at the communal day care from the beginning of January. Everything has been easier and these past few weeks has been more smooth than we ever could dream of. Hopefully this is gonna last.

Share

Kommentit

pom pom

Meilläkin on mennyt aloitus tosi hyvin, mutta toki tilanteet voi vielä muuttua tai vaihdella. Ja eka tauti tuli heti ensimmäisen itsenäisen viikon päätteeksi ja vielä kotona oleva pikkuvelikin sai sen tietysti. Kun soitin päiväkotiin, niin sanoivat että tauti jyllää siellä kaikissa ryhmissä. Lääkäri epäili influenssaksi oireiden ja korkean kuumeen takia. Pojille ei ole otettu neuvolan ilmaista kausi-influenssarokotetta. Ihana kyllä kuulla, että Gabrielilla on mennyt alku niin hyvin! Minkä ikäisiä G:n ryhmässä on?

Mindeka
Ma-material Girl

Minä kävin muös lääkärissä, ensimmäisen sairasteluviikon aikana ja sieltä lääkäri juuri kysyi:

A) Onko influenssarokote otettu?

B) Onko kuume ollut kovaa ja pitkäkestoista?

 

Kun vastasin molempiin "Ei", hän käski tarkkailla nimenomaan pitkäänjatkuvaa kuumetta, sillä influenssa rantautuisi Suomeen oletettavasti juuri as we speak. Kuume meni, mutta tilalle tuli hirveä kurkkukipu, jonka jälkeen se muuttui inhottavaksi yskäksi, jonka jälkeen tilalle tuli nuha. On siis perus kameleonttiflunssa minulla, eikä onneksi influenssaa.

Me emme ole ottaneet ikinä kukaan tuota influenssarokotetta.

 

Toivottavasti teidän pojat paranevat pian pelkästään senkin takia, ettei mene hukkaan hyvä harjoitteluaika siellä tarhassa! 

 

G:n ryhmässä on 2-3 juuri vuoden ikäistä ja loput kolmeen asti. Osa täyttää nyt pian kolme, mutta siirtyy ilmeisesti vasta syksyllä uuteen ryhmään, jonne G:kin sitten siirretään. Tässä on siis alle 3-vuotiaat ja siellä seuraavassa on 3-5-vuotiaat. Miten teillä?

pom pom

Juu meillä A meni just suoraan tohon 3-5 vuotiaiden ryhmään. A on siellä ainut, joka aloitti vasta 3,5 vuotiaana, joten muut on jo tosi tottuneita päiväkotilaisia. Myös ryhmän hoitajista huomaa, etteivät ole tottuneet siihen, että sen ikäisen lapsen vanhemmat ovat hommassa täysin untuvikkoja. Ts. meitä ei ole kauheasti opastettu, hypättiin vaan kyytiin ja yritetään itse kysellä sen mukaan kun homma etenee. Se on kyllä vähän harmittanut. 

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Tosi kiva kuulla, että teillä on lähtenyt tarha-arki sujumaan. :)

Mindeka
Ma-material Girl

On, kiitos.

Tuli taas kerran mieleen, että pitää palauttaa se teidän juhla-asu, joka oli siellä hautajaisissa lainassa!

Mindeka
Ma-material Girl

Sanon samaa kuin kaikki muut sanoivat meillekin: Hyvin se menee :)

Ja niinhän se on mennytkin.

Tänään oli ensimmäinen aamu, kun oli havaittavissa pientä vastustelua tarhaan jäämisen ja äidin pois lähtemisen kanssa, mutta kun jäin rauhassa aamupalaksi tarhaan hänen seurakseen, hän oli taas täysin tyytyväinen. Iloinen moikkaus: "Heippa äiti" ja kaikki oli taas hyvin.

Nyt pitäisi vaan sulkea tämä Lily ja avata amk- tehtäväportaali :D :D

phocahispida

Ihanaa kuulla, että teillä on alkanut päiväkotitaival noin kivasti!

Ja vaikka itsellänikin on jonkin sortin ruuhkavuosifiilistä pienen lapsen, opiskelun, opinnäytetyön, kirjoittamisen, partioharrastuksen hommien, liikkumisen ja kodin pystyssä pitämisen yhdistämisessä, totesin juuri, että viihdyn kuitenkin tässä elämäntilanteessa kympillä paremmin kuin pikkuvauva-arjessa. Tästä voi sitten päätellä, että sukulaisten kyselyistä huolimatta, toista lasta ei pahemmin suunnitella. :D

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2014/01/23/onnellisuudesta-ja-moninaisesta-vanhemmuudesta/

Kommentoi