Kannattaako irtisanoutua hoitovapaalla?

Ma-material Girl

Olen kokenut koko tunteidenkirjon viime päivinä. Olen punninnut elämäni tärkeimpiä asioita ja yrittänyt tehdä oikeita, järkeviä ja realistisia päätöksiä. Vaakakupissa ovat painineet painaneet: upea työ ja korvaamaton aika kotona, poikamme kanssa. Arvaatko, kumman valitsin? 

En tahdo avata työtäni enempää, mutta uskokaa kun sanon: lähes seitsemän vuoden ajan (koko kulunut aika), olen Rakastanut työtäni. Sitten (tietenkin) lapsi muuttaa kaiken, enkä enää näekään itseäni siinä työssä! Suurin ongelma on ajankäyttö. En ole valmis hakemaan Gabrielille vielä hoitopaikkaa, jota nykyinen työni vaatisi. Mietimme esimieheni kanssa minulle uutta työnkuvaa, mutta sama ongelma seurasi edelleen. Muutaman kuukauden ajan pohdin, murehdin ja jopa ahdistuinkin asiasta, enkä ymmärtänyt, miten asia tulisi ratkaista. Kunnes pari viikkoa sitten, totuus iski alitajunnasta tietoisuuteen ja jysähti eteeni: Minun on irtisanouduttava ja etsittävä uusi työ.

Nyt se on sitten tehty. Olen irtisanoutunut ja tulevaisuudelle avoin. Ainoa ehtoni uudessa työssä on: Downshiftaus: Työaika ei saa aiheuttaa ongelmia tai hermojen kiristystä perheemme sisällä, eikä työ sisällöltään saa olla liian haastavaa tai vastuullista. Nyt tahdon elää tässä hetkessä, minun perheelleni, jonka tulevaisuutta tässä rakennamme.

Mitä sanotte? Olenko hullu vai oikeastaan jonkun oikean ajatuksen jäljillä?

Ja pitääkö tästä ilmoittaa jonnekin (KELA/ammattiliitto tms.)?

Onko joku toteuttanut vastaavan unelman lähiaikoina?

Kuva lainattu.

Share

Kommentit

Kristaliina
Puutalobaby

Oikean ajatuksen jäljillä. Ihan ehdottomasti. Rohkea veto, hienoa - onnitteluni!

Elina U.
Lentoaskeleita

Vau, onnea rohkeasta päätöksestä!

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Jos se tuntuu hyvältä se on oikea päätös. Itsehän valmistuin 5 päivää synnytyksen jälkeen ja työ missä olin oli kesätyötä ja koulun  ohella (työpainoitteinen linja) niimpä minulla ei ollut edes työsuhdetta. jäin silti mkotiin ja huonosti kävis iinä määrin että mieheni ei löydä töitä, mutta en vaihtaisi tätä aiakaa kun olaan saatu olla koko perhe kotona vaikka välillä tiukkaa onkin. kunhan lapsella on kaikkea niin me aikuiset kyllä pärjäämme :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ehdottomasti oikean ratkaisun jäljillä! :) Minä oon miettinyt juurikin niin, että ne lapset on vain hetken pieniä, uraa kerkiää tekemään vielä kun lapset ovat jo iässä, jossa äidin läsnäolo ei ole enää _niin tärkeää_ (vaikka tärkeää tietty edelleen. eri tapaan vain). :)

Mindeka
Ma-material Girl

Hei, ihanaa! Kiitos kommenteista ja tsempistä  Kristaliina, Rosanna, Mamma ja Vierailija 08:03.

Mamma: Muistan omasta lapsuudestani sen, että vaikka kasvoimme pienistä lähtien avioeron ja laman keskellä, niin onnea ja rakkautta ei elämästämme ole puuttunut -Päinvastoin. Eli lapselle todellakin riittää läsnäolo ja rakkaus, niin kliseeltä kuin se kuulostaakin. Meitä jännittää nyt hieman, sillä miehen työpaikalla (iso kansainvälinen firma) ilmoitettiin samaan syssyyn alkavaksi YT-neuvottelut... Onnea miehellesi työnhakuun, nythän se aika on taas kuumimmillaan!

Vierailija (Ei varmistettu)

Itse olen samantapaisessa tilanteessa, kaksi lasta ja kolmas tuloillaan ja määräaikainen työsopimukseni loppumassa. Mies on osa-aikatöissä. Olen helpottunut, että pääsen pois istumatyöstä, saan viettää enemmän aikaa lasten ja miehen kanssa ja valmistautua tulevaan, mutta taloudelliset näkymät askarruttavat. Pakon sanelemaksi downshiftaamiseksi kai tätä voi kutsua. Onneksi tämä yhteiskunta kuitenkin tukee kaltaisiamme lapsiperheitä - kohta tiedän miltä penninvenyttäminen käytännössä maistuu. Henkilökohtainen sosiaalipoliittinen koe :P

M-M

Minä myös irtisanouduin töistä, siinä vaiheessa kun piti ilmoittaa tulenko takaisin vai jäänkö hoitovapaalle. Tykkäsin työstäni tosi paljon, mutta RAKASTAN TYTÄRTÄNI. Nyt on kunnassa hakemus, jos pääsisin perhepäivähoitajaksi. Tutkinto löytyy ja nykyisin on tarvittavat tilatkin. Sitä odotellessa nautin ajasta kotona.
Ensin mietin pitkään uskallanko irtisanoutua, mutta en raskinut/halunnut hakea hoitopaikkaa Millalle. Eihän meillä silloin olisi ollut paljoa yhteistä aikaa.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos myös uusimmat kommentoijat! Hienoa kuulla, että muitakin samoin ajattelijoita löytyy.

M-M: Toivottavasti kaikki onnistuisi ja pääsisit pian aloittamaan perhepäivähoitajana. Ystäväni teki kanssasi saman päätöksen noin seitsemän vuotta sitten ja on edelleen sillä tiellä :) Olemme myös ajatelleet, että kun joskus aika koittaa, haluaisimme Gabrielin perhepäivähoitopaikkaan, ison päiväkodin sijaan. Voit siis uskoa, että kannustan kaikkia alalle aikovia, koska kuulemani mukaan perhepäivähoitopaikat ovat todella kiven alla.

***

Nykyisin olen muuten osa-aikaisesti töissä, noin kerran (lauantaina) viikossa. Työsopimukseni on ns. nollasopimus, joten välillä saattaa mennä kokonainen kuukausikin, ettei minulla ole yhtään töitä., eli saamme olla perheen kesken kotona. Tämä on osoittautunut niin hyväksi järjestelyksi meille (sopiva kombo äidille, lasten ja aikuisten juttuja), että ilmoitin olevani hoitovapaalla koko 2013 vuoden. Toivottavasti kaikki sujuisi suunnitelmien mukaan ja saisimme vielä ensi vuodenkin olla pojan kanssa kotona!

Kommentoi