Kasvattaako TV teidänkin lapsen?

Ma-material Girl

Poikamme saavuttaa huomenna kahden kuukauden iän. Poika oppii kokoajan jotain uutta ja kasvaa hurjaa vauhtia, kuten pitääkin.

Viimeisen viikon kovin juttu on ollut Gabrielin mielestä hymyily ja telkkari.

Hymyä annetaan äitille ja isälle, aamulla, päivällä ja illalla, neuvolasta saadulle hymynaamajulisteelle, syödessä, itkiessä ja jopa nukkuessa. Olemme taivaissa.

Telkkaria katsotaan kokoajan, kun se sattuu olemaan siis päällä. Emme sentään avaa sitä poikaa varten! Sitä on kiva seurata, siinä on jänniä värejä ja kivoja tyyppejä. Eilen Gabriel katsoi isän kanssa jalkapalloa. Söpöä, sanon minä.

Olemme havainneet, että toimintamme (jota luulimme ihan harmittomaksi)  jakaa mielipiteet jyrkästi ja lasketaan eräänlaiseksi kasvatusmetodiksi. Onko todellakin kyse näin vakavasta asiasta? Jos meidän poikamme tykkää katsella televisiota, niin meidän poikamme SAA katsoa televisiota. Piste.

Olemmeko ihan pihalla kasvatuksen suhteen?

Share

Kommentit

iitukka

Meidän pojalla ikää on vuosi ja kaksi kuukautta, ja nyt hän on alkanut ihan itse vaatia, että telkkari laitetaan päälle. Eikä kiinnosta lastenohjelmat, vaan uutiset. Itkuhan siitä seuraa, jos kieltäytyy laitetta avaamasta. Että kai täällä on sitten liikaa tuijotettu ruutua...

Mutta niin, kyllä mä oon alkanu vähän huolestua. Että pitäiskö rajoittaa. Oppii ihan tv:n orjaksi pian. Ja sittenhän sitä varsinkin pitää rajoittaa, kun se alkaa jotain ymmärtämään (tai kai se nytkin jotain ymmärtää, mutta tuskin sentään talouskriiseistä sun muista). Mutta kai se parikuisen kanssa on vielä harmitonta. Vaikka toisaalta niinhän sitä sanotaan, että minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa. Jos on aina tottunut ruutua tuijottamaan, niin vaikeaahan siitä on pois oppia. Varsinkin jos siis tottuu siihen, että telkkari on koko ajan auki. Ja jos meidän poika saisi päättää, niin hän kyllä haluaisi telkan olevan ilmeisesti koko ajan päällä. Ihan vaan taustamelunakin, vaikka ei sitä koko ajan katselisikaan. Eikä se ole mielestäni välttämättä ihan paras juttu.

Vierailija (Ei varmistettu)

Viimeisimmässä työpaikassani työkavereina oli lastenpsykiatreja jotka valistivat että uusimman tutkimustiedon mukaan alle 2 vuotiaan ei tulisi lainkaan katsella televisiota, liikaa likkuvaa kuvaa tms. ärsykkeitä joita pienet aivot eivät pysty käsittelemään... Kuitenkaan eivät itsekään pitäneet tiukkapipoisesti tuosta ohjeesta kiinni, joten en usko että televisiolla voi lasta suuremmin turmella jos nyt ei sitä ihan lastenvahdin korvikkeena käytä ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikki mikä on mukavaa on varmaan turmiollista :D Kohtuus kaikessa. Ite olin alussa ihan yli tiukkis enkä antanu vauvan vilkastakkaan telkkaria. Kun vuoden nipotuksen jälkeen annan kattoa sitä säätiedotusta tai teletappeja tai mitä nyt sattuu tulemaan sen hetken kun kiinnostaa elämä on paljon helpompaa :) Ei kannata stressata liikaa! T. Entinen super stressaaja

PäiviR (Ei varmistettu)

Pienelle lapselle, ja varsinkin ihan pienelle vauvalle silmissä vilisevät kuvat eivät ole hyväksi, se lienee ainut syy miksei vauvojen tulisi katsella telkkaria. Isommilta tietty pitää jo suodattaa vähän ohjelmasisältöäkin. Jos tv on päällä niin ei sitä voi aina välttääkkään, ainakaan meidän olohuoneessa. Koitan välttää vauvan telkkarin tuijotusta kyllä, mutta en ole hysteerinen asian suhteen. Hyväksi se ei varmasti ole, mutta satunnainen telkkarin katselu tuskin aiheuttaa mitään vauriotakaan. Eikä se ole hyväksi aikuisellekkaan, itellä ainakin tulee päänsärkyä liiasta toljottelusta.
Kasvatuksellisesti uskon että ohjelmavalinnoilla saadaan jotain aikaan sitten vanhemman lapsen kohdalla. Tosin, voiko teletappien katselu olla ihan terveellistä??! :D

(Vilkkuvista kuvista vielä.. Samasta syystä pientä lasta olisi hyvä pitää itseensä päin ihmisvilinässä kaupoissa ja kadulla liikuttaessa, esim. vaunuissa tai kantoliinassa/kantorepussa. Puhutaan ns. virike/ärsyketulvasta.)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos taas kommenteistanne kamut!

iitukka: Mun mielestä aika symppistä toi teidän lapsen mielenkiinto uutisia ja ajankohtaisohjelmia kohtaan! Tuleekohan siitä mikä isona..?

Vierailija nro1: Onko vauvaperheissä siis television katsominen kiellettyä vai peitetäänkö ruutu vain vauvan tullessa huoneeseen? ;) Toi on oikeasti tosi hyvä pointti, että aikamoinen virikeryöpytys ja valokimarahan sieltä hyppää pikkusen silmille.. EN ole ajatellutkaan asiaa tolta kannalta, mutta PäiviR:n loppukomentti ihmetyttää: Mitenkäs pieni lapsi sitten ikinä tottuu ihmisvilinään, jos se pitää kaupungilla aina pitää selkä menosuuntaan päin.............Tai missä iässä aivot sitten pystyvät alkaa käsittelemään näitä asioita? Meidän poika ainakin nauttii, jos näkee vaunuista (esim.kaupassa) ympärilleen. Useimmiten hän toki edelleenkin nukkuu ;)

Mari K.

Ihan pieni vauva ei edes kykene muodostaa kuvaa ympäristöstään kun noin kahden sekunnin välein muistaakseni. Siis että sama kuva 2 sekunttia ja sitten vasta vaihtuu. 
Kolme kuista lasta puolestaan pitäisi ruveta vissiinkin jo hieman sosialisoimaan ja viemään ulos ja ihmisten ilmoille. 

Meillä ei telkkaria edes ole, vaikka aivan taatusti hankin, koska: 
Mun vanhemmilla oli tapana aamusin kantaa mut ja sisko sohvalle kattelee aamun piirretyt ja kiskoo aamupala. Se oli semmonen pehmee, mukava herätys jonka aikana vanhemmat kävi suihkussa ja laittoi ittensä työkuntoiseksi. 
Mun korvaan tää kuulostaa (paitsi että siitä on jääny parhaimmat muistot ikinä :) fiksulta ja elämää helpottavalta. Puol tuntia aamusta on ihan ok. Ja vaikka illasta toinen puol h pikku kakkosta tai jotain, jää mullekin aikaa siivota asuntoa ja näin (: 

 

Mut siis todellakin; kohtuus kaikessa. 

Mari K.

"Mitenkäs pieni lapsi sitten ikinä tottuu ihmisvilinään, jos se pitää kaupungilla aina pitää selkä menosuuntaan päin.............Tai missä iässä aivot sitten pystyvät alkaa käsittelemään näitä asioita? Meidän poika ainakin nauttii, jos näkee vaunuista (esim.kaupassa) ympärilleen. Useimmiten hän toki edelleenkin nukkuu ;)"

Nii ja tähän vielä piti sanoman, että lapsihan stressaantuu, jollei näe työntäjäänsä. Useimmiten sen huomaa jo ihan siitäkin, kuinka hiljaiseks se lapsi menee verrattaen siihen, paljonko se juttelee ja hymyilee sulle sun työnnellessä sitä. 
Ja siis tottakai jokainen on yksilönsä, meillä Eevi lähinnä raivosi vaunukopassa kun kävi tahtomaan nähdä enemmänkin, jos tuo on nykyään kasvot mua kohden se juttelee ja hymyilee, jos se on kasvot menosuuntaan, se puolestaan kiljahtelee ja innostuu kaiken maailman jutuista. Jos se osais, mä luulen että se yrittäis osottaa mulle kaikki mahdolliset lehdet ja linnut ja talot ja postilaatikot =D 

PäiviR (Ei varmistettu)

Juu, Mari tuossa sanoikin kaiken kovin järkevästi!
Toki on lapsissakin eroa. Pieni lapsi tai pieni vauva on myös laaja käsite. Itse puhuisin ehkä alle puoli vuotiaasta. Toki lapsi tottuu ihmisvilinään liikkuessaan vanhempien kanssa kaupungilla, vaikka "katsoisikin" vaunuista työntäjään päin, tai olisi kantorepussa tai -liinassa ns. oikein päin. Onhan siellä eri äänimaailma ja fiilis muutenkin. Enkä tarkoita että vauvan kanssa tulisi olla vaan kotona ja pitää telkkari kiinni.
Usein näkee hieman liian pieniä vauvoja naama menosuuntaan ja heillä on suoraan sanottuna kauhistunut ilme ja silmät vetää päässä siksakkia kun ei kerkeä käsitellä kaikkea. :(

Kommentoi