Koiraystävämme hätä

Ladataan...
Ma-material Girl

Asumme kerrostalossa. Liian kauan olen kauhistellut alakerran karvaisen asukin olemattomia ulkoilutus"lenkkejä" ja sydäntäriistäviä ulvomisia. Tänään huomasin koiran pitkästä aikaa ulkoilevan iloisesti, mutta hihnanpitäjänä olikin omistajan sijaan poliisi. Tunsin välitöntä helpotusta.

Aloitamme alusta (tai ainakin sieltä päin).

Olen asunut tässä kolmisen vuotta. En edes muista mistä lähtien, mutta kauan aikaa sitten, kiinnitin huomiota kuinka naapurini päästi koiransa (keskikokoinen, sekarotuinen) tekemään tarpeensa rapun viereiseen kukkapenkkiin. Nopea kiskaisu hihnasta ja nopeasti takaisin sisälle.

Toisena päivänä osuin samaan aikaan ulko-ovelle ja näin taas saman tapauksen. Tällä kertaa kiinnitin huomiota koiraan: sen nöyristelevään, lähes noloon, katseeseen ja huomattavan pitkään pissahätään. Asia oli hyvin pian selvä kaikessa kauheudessaan. Tuon kokoiselle (ei muillekaan lajitovereille!!) koiralle eivät 2m "lenkit" riitä. Koiran rakko oli aina yhtä täynnä. Talvella kidutuksesta jäi hankeen todisteet, kun koira on jo rapulta lähtien tiputellut pissaa ja vihdoin päässyt tutulle kukkapenkilleen, johon loppulammikko on saatu tehtyä. Isompia tarpeita en ikinä nähnyt.

Pikkuhiljaa sain vihiä koiran omistajasta ja heidän asuntonumerostaan ja lupasin itselleni, että autan koiraraukkaa. Sitten koira katosi. Ajattelinko sen saaneen luonnollisen postuman kärsimyksistään, en tiedä. Mutta myönnän, että huoli koirasta katosi.

Tulin raskaaksi ja kevät alkoi tehdä tuloaan. Ei vieläkään koiraa.

Kunnes eräänä kauniina kevätpäivänä olin vapaapäivällä ja kotona. Iltapäivästä alkoi sydäntäsärkevä ja riistävä ulvonta, jolta ei saanut rauhaa. Sitä kesti noin tunnin verran ja sitten se loppui. Seuraavana iltana sama toistui, muttei loppunutkaan ennen aamukuutta. Olin järkyttynyt ja pöyristynyt, kun tajusin, että kyseessä on sama koira! Lisäksi koira tuntui (tai siis kuului) yrittävän raapia ovea auki.

Oliko se raukka päässyt siis koko talvena ulos ollenkaan vai mihin katosivat hangesta keltaiset jäljet?! Oliko omistajalle nyt sattunut jotain vai miksi se reagoi ensimmäistä kertaa itkemällä ja ulvomalla?! 

 

 


Pieni huomio tähän väliin, että koira asuu 2.  ja me 4. kerroksessa. Aika kovaa tuskaa hän huusi siis.

Nyt puolen päivän jälkeen kotiuduin lääkäristä ja aloin laittamaan pyykkejä parvekkeelle kuivumaan. Silmäni havaitsivat heti rapun edessä olevan poliisiauton ja kauempana pusikoissa tutun karvaturrin. Koira oli poliisin hallussa! Kipaisin välittömästi alas, sillä halusin kertoa oman puoleni tarinasta, siis tämän koiran kärsimyksistä -Minun nähden.

Selvisi, että poliisi on saanut useita ilmoituksia samasta asiasta ja kun mainitsin voivani olla todistaja jutussa, poliisi hämmästyi. "Etkö olekaan yksi tästä listasta?" Rapussamme on siis kerätty nimilista (HIENOA!), jolla allekirjoittaneet vaativat tilanteeseen ja koiran kärsimyksiin puuttumista. Veikkaan, että olen ollut vielä tuolloin töissä tai sitten he eivät ole ajatelleet, että koiran kärsimys on kuultavissa myös pari kerrosta ylempänä. No, annoin siis yhteystietoni poliisille ja toivotin karvaturrille parempia tulevia päiviä. Mieli huojentuneena palasin omaan asuntoomme ja pian näin vain perävalot poliisiautosta.

Nyt vaan toivon luotan, että Suomen poliisilaitos sekä eläinsuojeluviranomaiset ovat riittävän kovia, ettei vanha omistaja saa tuota nappisilmää enää takaisin. Uskomatonta tässä oli se, että koira oli uskomattoman hyvässä kunnossa tilanteeseen nähden: se heilautti poliisille iloisesti hetken häntäänsä kuin ajatellen: "Apu on saapunut!" ja odotteli hihnassa täysin rauhallisesti ja haukkumatta/itkemättä. Ainoastaan poliisin lähestyessä rappua, koira iski jarrut pohjaan. Minähän en takaisin mene! Siihen ystävällinen poliisi tokaisikin, että näkeehän sen ettei kotona ole asiat hyvin, jos koira ei suostu menemään enää takaisin.

Omistaja ei ollut kotona tapahtumahetkellä. Jään vaan odottelemaan, mikä on reaktio kun hän tajuaa tapahtuneen.

Loppuun selvennän vielä, ettei omistaja ole selvästikään työelämässä vaan todennäköisesti kapakassa, kun tätä kirjoitan. Sääliä he eivät minulta saa, vaikka koiran menetys varmasti heitä kirpaiseekin. 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Hyvänen aika miten surullista ja miten niin totta vaikka kuinka monen koiran elämässä. Itse olisin silti sinuna puuttunut asiaan jo aiemmin :/

Superposition

Eläimiin kohdistuva vääryys on vaan niin jumalattoman sydäntäsärkevää. Vähän väliä on uutisissa siitä, kuinka lemmikkejä jätetään heitteille ja jopa kokonaan hoitamatta, kunnes ne sitten henkihievereissä löydetään jostain tunkkaisesta ja paskaisesta kerrostalokaksiosta. Toivon todella, että eläinten suojeluun käytettäisiin tulevaisuudessa nykyistä enemmän aikaa ja vaivaa. Ja erityisesti, että tuomiot ja rangaistukset eläimiin kohdistuvista rikoksista olisivat todella, todella paljon kovemmat.

Onneksi teidän talossa ollaan osattu puuttua asiaan :) Toivon myös, ettei kyseinen koira koskaan palaa omistajalleen, vaan pääsee uuteen ja rakastavaan kotiin.

Mindeka
Ma-material Girl

Myös itse toivon, että olisin puuttunut asiaan aiemmin. Sitä en voi puolustella mitenkään.

Jutun tarkotus ei ole saada minkäänlaista helpotusta omaan olooni vaan nimenomaan rohkaista muita toimimaan, jos joskus sattuu samaa kohdalle. Uskallan myöskin luvata, että jatkossa olen ensimmäinen ilmoittaja poliisille.

Olen myös päättänyt olla tarkkaavainen tilanteen jatkolle, koska ainahan on se vaara, että koira palautetaan omistajalle! Tai en tiedä. Ei ole kokemusta tällaisesta.

Vierailija (Ei varmistettu)

Hienoa Mindeka, jos olet valppaana. Ei olisi ihme jos koira palautettaisiin kurjiin oloihin takaisin. Silloin kannattaa kyllä ilmoittaa esim. eläinsuojeluun tai vastaavalle taholle.

Voi kun tälle koko asialle tehtäisiin Suomessa jo jotain! Pitäisi ja pitäisi, mutta mitään ei tapahdu.

Sarkku (Ei varmistettu)

Ikäviä on nuo tuommoiset, mutta onneks naapurit ovat valppaina!
Meillä oli vähän vastaavanlainen tilanne naapurustossa. Ihminen ulkoilutti koiraansa vain laksemalla hänet irti alaovelta (ja kaupunkialueellahan koirat ei saisi edes olla irti) ja kun oli hommansa saanut hoidettua nurkille, pyyi hän koiran sisään. Moni mietti jo eläinsuojeluyhdistykselle ilmoitusta. Sinne kun voi jättää nimettömänkin ilmoituksen, jos ei halua nimeään tietoisuuteen... Kävi sitten niin, että tämä koira kävi toisen asukaan pienemmän koiran kimpuun ja samalla siis ao. teki ilmoituksen isännöitsiälle. No kaipa tämä ison koiran omistaja siitä sitten valpastu ja käy nyt edes hiukan pidemmällä lenkillä.. Tosin en tiedä käykö vain kulman takana... Tosin tämä koira ei ulvo, mutta haukahtelee kaikkea rapussa liikkuvaa...

Mindeka
Ma-material Girl

Miksi ihmeessä hankkia lemmikki, jos sitä ei päästä rapunovea kauemmaksi lenkille?

Miksi hankkia isohko koira, joka varsinkin tarvitsee liikuntaa, jotta lihaksisto ja pää pysyy virkeänä?

Miksi ihmeessä nämä kaikki hullut asuvat kerrostalossa, eikä maalla, jossa olisi omalla pihallakin vähän enemmän tilaa temmeltää? Vaikka narussa kiinnikin!?

 

En tiedä, onko mitään tapahtunut eilisestä. En tiedä, onko omistaja edes tullut kotiin ja huomannut asiaa. Lähden nyt ulos (eli oven taakse salakuuntelemaan).

Vierailija (Ei varmistettu)

Kun pääsin loppuun, itkin. Koiraparka toivottavsti saa uuden kodin, paremman sellaisen.

Mindeka
Ma-material Girl

Etkä varmasti ole ainoa :(

Kommentoi

Ladataan...