Kotiäidin työhönpaluu ja miten siinä sitten kävi

Ma-material Girl

Alkusyksyyn on mahtunut tapahtumia paljon. Osa mullistavia ja osa vähän kevyempiä, mutta mietittävää on ollut paljon. Muistanette, kuinka elokuussa irtisanouduin unelmatyöstäni? Tarkoituksena oli pysyä päivisin kotona Gabrielin kanssa (ei siis hoitoon vielä)  ja etsiä uusi työ, jossa ei ole nimeksikään vastuuta, mutta josta kuitenkin saisi taloudellisen helpotuksen lisäksi myös äitille (siis minulle) mieluista ajanviettoa kodin ulkopuolella ( ja ilman lasta). Luulin jo haaveilevani liikoja, koska työtä, jonka voisin hoitaa täysin arkiaikojen ulkopuolella (puolisoni työaika) ja joka vielä olisi koulutustani vastaavaa ja mieluisaa, ei meinannut löytyä. "Asioilla on tapana järjestyä." on kuitenkin mantrani. Hoen sitä joskus varmaan yli muiden ärsytyskynnyksen, mutta kun oikeasti uskon siihen. Ja taas uskoni toteutui oikeaan. Onneksi.

Kerkesin olemaan melkein kuukauden työttömänä, kunnes kohtalo puuttui peliin. Sain samalla viikolla kaksi mielenkiintoista vinkkiä työstä, joka saattaisi kiinnostaa minua. Toiseen rakastuin, mutta toinen oli toiveisiimme nähden realistisempi. Valitsin siis sen, kummassa pystyimme helposti sopimaan työaikani niin, ettei puolisoni työ tai poikamme kotona pysyminen häiriintyisi. Työtehtäviltään se on tuttua jo työurani alkuajoilta, joten pystyn hoitamaan työni kiitettävästi, enkä joudu stressaamaan mitään. Joitakin päätökseni tulee varmastikin ihmetyttämään, mutta minkäs teet? Perhe on täällä sijalla Yksi, eikä siitä nyt jousteta.

Olen tällä viikolla kerennyt allekirjoittamaan työsopimuksen sekä jo harjoittelemaankin kaksi päivää. Tulen jatkossa tekemään työtunteja vain extrana (väh. 0 tuntia/vko), joka tuntuu ihanan vapaalta, mutta silti kotitalouskassaa hieman helpottavana. Uskon, että tässä on täydellinen ratkaisu pohdintaamme, kuinka yhdistää kotiäiteys ja työnteko.

Eikö olekin mahtavaa!?

Miten itse olet yhdistänyt nämä kaksi (perhe&työ)?  Miten kävi?

Share

Kommentit

iity-
Puolivahingossa

Jes, onneks olkoon! :)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä toivon pääseväni perus 8-16 työhön kun palaan takas työelämään (raskaaksi tullessani opiskelin vielä ja tein keikkatyötä KAUKANA täältä, missä asun nyt, eli vanhaan työhön palaaminen ei kerta kaikkiaan sovi). Ajattelen että se olisi lapsellekin hyvä, päivät olis samanmoisia ja menis tietyllä rutiinilla :)

Miten valitaan vain työ? Annetaanko lapsi pois?

Itse vietiin lapsi päivähoitoon, mutta kyllä se sieltä aina iltapäivällä pois haetaan. Minusta tämä on ollut ihan kerrassaan erinomainen yhdistelmä perhettä ja työtä.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos iity-!

Vierailija (07:44): Aivan, sama suunnitelma täälläkin, muttei vielä, siksi extratyö nyt. Haenkin juuri sitä, koska eli minkäikäinen lapsi on ollut (tai ajateltu, että tulee olemaan), kun äiti siirtyy takaisin kokopäiväisesti työelämään? 

Kirjoituksesta jäi ehkä pointtini hieman epäselväksi, joten yritän selventää sitä tässä. Poikamme on siis 13kk ja tällä hetkellä koemme, että hän kerkeää myöhemminkin päivähoitoon tai siis, koska kaikki sujuu hyvin niin, että olen kotona, päätimme jatkaa sitä (=kotihoitoa).

Se, että pohdin valintaa työn ja perheen välillä, on tarkoitettu oikeastaan (lapsen)ikäkysymykseksi; Milloin muut äidit ovat palanneet kokopäivätyöhön  tai miksi he ovat päättäneet vaihtaa työnsä osa-aikaiseksi tai lopettaa työnsä kokonaan? 

Anteeksi, jos olin epäselvä. Kirjoitusaika ehkä kertoo jotakin ;)

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Hienoa :) itse jäin tosiaan kotiin vielä ihan sen takia, että töitä ei vain löytynyt ja sainkin sitten huomata olevani taas raskaana, enkä nähnyt kovinkaan paljon järkeä siinä että haen jotain töitä, kun minua ei kuitenkaan siellä pidettäisi kauaa tai että sopimus tuskin jatkuisi kun kerta raskaana olin.

 

Mindeka
Ma-material Girl

Nää on myös niitä juttuja, joita nainen ikävä kyllä joutuu ajattelemaan (vielä 2010-luvullakin!). Miehen CV:ssä perhe näyttää hyvälle, mutta naisella se tulkitaan valitettavan usein muuksi. Puhumattakaan raskaudesta. Mä en ainakaan ole kuullut kenestäkään, joka olis uudessa työssä koeajalla ja raskaana, ja saisi siltikin pitää työnsä.. (Koeajallakin pitää olla peruste työnlopettamiselle ja sanomattakin selvää, ettei raskaus ole pitäisi olla yksi niistä).

Mä tekisin Mamma ihan samalla tavalla tuossa tilanteessa, vaikkei se noin saisi tietenkään olla!

Mamma
Mamman Sähkövatkain

Juu eihän se sais. Tiedän monia jotka on jättänyt kertomatta olevansa raskaana esim. haastattelussa (jos siis ei oo näkynyt)  että sasi työpaikan ja jos sopimus on tarpeeks pitkä niin sehän on vaan turva. ite kun tosiaan valmistuin 5 päivää pikku-millan syntymän jälkeen ja työuhteeni oli työharjoittelua koulun ohella ja kesäsin olin siellä kesätöissä. JA nytkin nähtiin mkitkä on työmarkkinat kauapanalalla kun niitä etin.

Alterada (Ei varmistettu)

No, tällä hetkellä olen vielä äitiyslomalla ja toistaiseksi palaan ei-yhtään-rakastamaani markkinointi duuniin joulukuun alussa, Englannissa (tytär 9kk, mä 32). Suurena, hulluna unelmana perheellämme olisi muuttaa Kolumbiaan vuoden 2014 kieppeillä miehen kun kuulemma pitäisi saada yliopisto opettajan töitä Englannin tutkintopapereillaan siellä helposti. Ja palkka olisi niin hyvä, että eläisimme sillä koko perhe mukavasti vaikka hän vain sitä osa-aikasena tekisikin. Mutta. Minua pelottaa. Puhun kyllä suht hyvää espanjaa ja varmaan saan jotain töitä jos tarve tulee mutta onko se tarpeeksi turvatakseni lapsellemme hyvän elämän ja tulevaisuuden? Entä kahdelle lapselle, niin kuin haluaisimme? Kolumbia on ehkä mainettaan parempi, mutta on se silti sosiaaliturvaton. Onko asioilla tapana järjestyä kun siirrytään koto-Euroopasta villiin Amerikkaan? Onko paluulippu koko perheelle tarpeeksi hyvä hätäratkaisu? Pelottaa olla tämän ikäinen, äiti ja jättää hyvä palkkainen, intohimoton työ. Kaikki vinkit tervetulleita.

Vierailija (Ei varmistettu)

Ai, niin ja miehellä ei siis ole opettamis kokemusta. Mutta kuulemma ei ollut parilla kaverillakaan kun Englannista palasivat kotimaahansa. Tälä hetkellä hän on free lance kuraattori, joka käytännössä tarkoittaa palkattomuutta.

Mindeka
Ma-material Girl

Alterada: Asioilla on tapana järjestyä varsinkin, kun ottaa oikeita riskejä ja todella kokeilee elämää :) Itse todennäköisesti ostaisin sen paluulipun varmuudeksi koko perheelle, mutta mä olenkin ihan hirveä mamis. En siis itse uskaltaisi tehdä puoliakaan, mutta ihailen suuresti kaikkia, jotka oikeasti elävät unelmaansa!

Suosittelen ainakin säästämään kurinalaisesti, jotta homma ei kaadu siihen, jos työ- tai asuntojutuissa tulee vaikka jotain ongelmia. Kolumbiassa taitaa olla eläminen halvempaa kuin Englannissa (ja Suomessa!)? En ole tosiaan itse ikinä muuttanut ulkomaille, mutta kuvittelisin, että työtä hakiessa yliopistolta, voisi heillä olla valmiina asunnotkin valittaville? Oletteko käyneet maassa lomamatkalla? Kuten mainitsinkin, olen aikamoinen pelkuri, joten tekisin valtavasti taustatyötä ja pohtisin asiaa niin teidän vanhempien kuin lapsenkin (tai sitten lasten?) kannalta. Jos se oikeasti on unelmanne, niin uskoisin vauva-/taapero-/leikki-iän olevan helpointa ainakin lapselle, jos siis on tarkoitus joskus palata Suomeen /Englantiin kouluja käymään?

Hmm, tätä vois pohtia loputtomiin :) Kiitos muuten paljon tästä. Sainkin hieman objektiivisuutta näihin asioihin!

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä olin uudessa työssä koeajalla, tuli raskaaksi ja mut vakinaistettiin, eli sain pitää työni. Nyt olet kuullut ainakin yhdestä! :-) Heidi

Mamma
Mamman Sähkövatkain

:) hyvä Heidi 

Mindeka
Ma-material Girl

Päivän paras uutinen, Heidi! Kiitos, että palautit uskomme suomalaisiin (?) työnantajiin ;)

Kommentoi