Lapsen kasvatusta osa 1

Ladataan...
Ma-material Girl

Esikoisemme on karvaa (eli päivää) vaille viisi kuukautta. En edes aloita, kuinka nopeasti aika kuluu ja äskenhän hän vasta syntyi jne jne. Tiedätte varmaan. Mutta se, mistä ajattelin kirjoittaa, on kasvatus. Se tietoinen ja haluttu lapsen opetus, miten täällä toivottais käyttäytyvän elämän aikana.

Osa 1 käsittelee iltarutiineja, nukahtamista ja nukkumista.

Kun poika oli jotakuinkin 1-2 kuukauden ikäinen, aloimme luoda nukkumaanmenoon rutiineja, jotta emme joutuisi pulaan jatkossa. Poika tajusi pian, mitä ajoimme takaa, kun siirryimme hämärään makuuhuoneeseen, lauloimme unilaulua, vaihdoimme yökkäriä ja sitten söimme. Varmaankin ensimmäisen kuukauden pari ensimmäistä kuukautta siitä poika nukahti aina rinnalle. Aina.

Sitten nukahtaminen hieman pitkittyi ja siirryimme pinnasängyn myötä (ensin oli kehto) lisärutiiniin, jossa syötön jälkeen (hän itse lopettaa) hänet nostetaan pinnasänkyyn etsimään nukkumattia. Joka ilta toimimme kuin robotit, kaavamaisesti ja melkein minuutilleen orjallisesti. Tämäkin oppi sisäistettiin hyvin nopeasti. Mitä nyt kääntymiset ja konttausharjoitukset hieman tuovat lisähaastetta lapselle, joka ei osaa nukkua mahallaan.

Tänään päätin kokeilla tätä:

Kun Gabriel on aina rauhoittunut laulua kuultuaan, ja joskus sen unen saavuttaminen kestää ja silloin siellä makkarissa tulee ravattua useampaankin otteeseen, niin päätin kokeilla unimusiikkia. Tavoitteena siis se, etten ravaisi huoneessa enää.

Saimme joululahjaksi Philips Aventin itkuhälyttimen, jossa on lisätoimintoina himmeä kuunsirpin muotoinen yövalo ja tuutumusiikkinappi. Unilaulun, yökkärinvaihdon, syötön ja pinnasänkyyn siirtämisen ohella laitoin taustalle hiljaa soimaan laitteen unimusiikin. Vielä kuunsirppi hohtamaan ja itse pois huoneesta. Voilá. Salapoliisitemppujeni ansiosta näin, kuinka poika tapittaa haltioituneena laitetta ja kuuntelee hiirenhiljaa herkkää pimputusmusiikkia. Oih, hän on niin suloinen.

Arviolta kymmenen minuutin päästä musiikki loppuu itsestään ja poika alkaa kitisemään, kuten aina mahallaan ollessaan, joten käyn kääntämässä hänet selälleen. Simsalabim! Poika kääntyy tuttuun kylkiasentoon ja nukahtaa välittömästi.

Hienoa.

Olemme saaneet uuden lisän iltarutiineihimme:

 

 

Heräämme yöllä siis n.23, 02 ja 05.30 syömään. Kaksi kuukautta sitten (ja parin kk:n ajan) tuota klo: 23 heräämistä ei ollut. Tosin silloin kyllä tankkaaminen kesti lähes tunnin, nykyisen max.15min sijaan. Odottelemme, josko se kohta taas "unohtuisi". Olen täysin onnellinen tästä rytmistä, kun muistelee millaista se oli vain viikko sitten!

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...