Maha-asukki vai Papunen eli millä nimellä teidän vauvaanne kutsuttiin?

Ladataan...
Ma-material Girl

Pidimme Gabrielin nimen visusti salassa, ennen ristiäisiä. Kutsuimme häntä odotusaikana Pikkuseksi ja pienessä, läheisessä, kaveriporukassamme, saattoi hän tulla kutsutuksi myös Tenhoksi. (Inside-läppä, sori.)

Nyt kiinnostaisikin kuulla, millä nimellä te kutsuitte vauvaanne odotusaikana?

Ja mikä on hirvein/ ihanin kuulemasi tekonimi vauvalle?

Henkilökohtainen inhokkini on ehdottomasti: Maha-asukki. (Sori, en osaa selittää. Se vaan on.)

Share

Kommentit

Luru
Changes

Poikaa odottaessa seurasin päivittäin erilaisia vauvasivustoja ja laskureita ja jossain vaiheessa jostain luin että sikiö oli sillä hetkellä juuri pavun kokoinen - siispä aloimme kutsua häntä Pavuksi. Ja kutsuimme sillä nimellä jonkin aikaa myös syntymän jälkeen. Tyttö sai sitten olla "Herne". :)

Mä saan myös kylmiä väreitä Maha/Masuasukeista ja Masukeista, yyh.

Kutsumme vatsan sisältöä vauvaksi :) Luultavasti, jos sukupuoli jossain vaiheessa selviää, alamme mieheni kanssa keskenään puhumaan vauvasta tulevalla nimellä. Karsastan kovasti "työnimiä" ja masu-asukki tuo minullekin oksennuksen kurkkuun :D

Tamsin

Meillä poikaa sanottiin satunnaisesti Nemoksi, se oli virallinen työnimi. Suurimman osan ajasta muistelisin kyllä kutsuneeni poikaa tyypiksi/vauvaksi/muksuksi tms. Joskus jostain luin jonkun kutsuneen lastaan tyyliin luolamieheks(?) koska kohtu on vähän kuin luola tms. Se oli ehkä hauskin mitä oon kuullu.

Mindeka
Ma-material Girl

Apua. Luolamies saattaa ohittaa jopa maha-asukin hirveydellään :D

BellaQ
BellaQ

Ensimmäistä lastamme kutsuimme mieheni kanssa kahden kesken ituseksi, juurikin tämän pavun kokoon vertauksen vuoksi. Toinen tyttäremme oli yksinkertaisesti vauva.

Kath

Voi kamala, luolamies :D Joo, minunkin mielestä noi maha-asukit tms on kamalia! Jossain vaiheessa me aloimme kutsumaan poikaa nöppöseksi, ja lempinimi se on vieläkin. En osaa ajatella sitä mitenkään työnimenä.. :o

Mindeka
Ma-material Girl

Nöppönen on ihana lempinimi!

Jenniii
Pupulandia

Muistan, että tulevassa isosiskossa herätti kovasti riemastusta, kun pikkuveljeni oli vielä äidin mahassa ja vanhemmat keksivät vauvalle sopivan sukupuolettoman lempinimen. Sukupuoli ei siis ollut tiedossa, joten vanhempani inspiroituivat poliitikko Ulpu Iivarin nimestä. Vauva oli siis ennen maailmaan putkahtamistaan Ulpu-Iivari. :D Sittemmin sai nimen Nikke. 

Luru
Changes

Ulpu-Iivari, ihan huippu! :D Siitä tuli mieleeni, miten siskoni joskus teini-ikäisenä sai huikeilla näyttelijänlahjoillaan kovin monet uudet tutut uskomaan, että hänen nimensä todellakin on Ralli-Marjatta ;D

Jenniii
Pupulandia

Ralli-Marjatta! Ahahhaah. :D Itse asiassa minullakin oli lapsena useita alter egoja, joita käytin täysin sujuvasti esittäytymistilanteissa. Harrastin tätä joskus 4-vuotiaana ja valenimiäni olivat muun muassa Leena Tossavainen ja Sanna Vuorimaa. Olen myös esitellyt vielä puhetaidottoman pikkuveljeni nimellä Kalle (oikea nimi on Ossi). Äiti pyöritteli silmiään ja häpesi! :D Kuulemma en myöskään totellut muuta nimeä kuin sitä, jonka olin aamulla itse äidille ilmoittanut. Ihana lapsi! ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Eräänlainen alter ego oli ilmeisesti minullakin, kun esittelin itseni sujuvasti mummoni ystävälle: Hyvää päivää, minun nimeni on (etunimi) Sorsa (sukunimi). Se Sorsa jäi sitten elämään ja isälleni olen edelleenkin Sorsa. Jeah. Eläköön lasten mielikuvitus!!

Mulla ei ole lapsia, mutta vanhempani ovat kertoneet, että kutsuivat minua ja myöhemmin pikkuveljeäni toukaksi. :D Minusta se on hauska. Joskus vanhempamme saattavat vieläkin puhua meistä yhdessä toukkina, vaikka aikuisia jo ollaankin. :D

Mindeka
Ma-material Girl

Toukka on aika jees :)

Tirppanen (Ei varmistettu)

Mua on kutsuttu Mimmiksi, kun olin vielä muuten nimetön :)

Mimmi täälläkin (Ei varmistettu)

Mua kanssa kutsuttiin Mimmiksi kun olin vielä nimetön. Sittemmin sain kasteessa nimeksi Mira, mutta Mimmi on ja pysyy edelleen sukulaistenkin käytössä.... :/ en tykkää

jjonaa

Esikoinen oli putte, koska ennen kuin sain tietää olevani raskaana, äitini teki facebookissa silloisia testejä vai miksi niitä sanoisi. Kysymys oli "millainen olet vuoden kuluttua" ja vastaukseksi tuli "Olet iloinen isoäiti! Putte on tullut syntyäkseen!" - kyllä facebook tietää.. :D

Tämä toinen taas ööm. ei ole oikein mitään niin sanottua nimeä, tyypillinen vauva, maha-asukki.

Itselläni ei ole mitään inhokkia jotenkin en vain tule ajatelleeksi miksi ihmiset kutsuvat sisällään kasvavaa lasta, väliäkös tuolla :D

mmerete (Ei varmistettu)

Meidän ipanaa kutsuttiin maha-aikana Jimi-Henrikiksi. :)

Mindeka
Ma-material Girl

Yksi parhaimmista, mitä olen ikinä kuullut!

MinEna
Kasvukäyrillä

Meidän neidillä on ollut monta nimeä matkan varrella: ensimmäinen oli Suolitukos :D (aiheutti nimittäin JÄRKYTTÄVÄN ummetuksen), sitten hänestä tuli Möykky, joka seurasi häntä synnytykseen asti. Synnyttyään hän oli minulle Pöpö Peikkotyttö ja miehelleni Hyönteinen (johtui ilmeestä, joka muistutti erehdytävästi Antz -elokuvan muurahaisilta). Kaikki rakkaudella annettuja nimiä, mutta oikea nimi onnistuttiin salaamaan ristiäisiin asti :)

Mindeka
Ma-material Girl

Tää on paras! Suolitukos-Möykky-Pöpö-Hyönteinen

Taidatte olla luovalla alalla molemmat? :D

ekoemo
ekoemo

Sama kuin Lurulla, samasta syystä: Papu. Ja edelleen lempinimenä. Sukupuolen kuultuamme myös: Ukkeli.

Katie
Aika kypsä äidiksi

Masuasukki on kyllä kylmäävä.

Meidän beibe on ollut ensin Papu/Beanie, sitten Katkis/Shrimp, sen jälkeen vaihtelevasti beibe, vauva, babes - ja täällä blogissa Eddie, koska rakenneultrassa kasvokuva oli niin Iron Maidenin Eddie-monsterin näköinen... :) Sukupuolen selvittyä ollaan itse asiassa Miehen kanssa kahdestaan kutsuttu jo muksua hänen omalla tulevalla lempinimellään. Välillä siis saa olla kieli keskellä suuta, jottei tule paljastettua sitä muille! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Me ei uskallettu edes kotona käyttää Gabrielia, ettei vaan oltais lipsautettu sitä ;) Ja kyllä poika taisi olla aika lähellä kahden kk:n ikää kun tämä edes keksittiin. Sen verran oli vääntöä nimistä!

Moii (Ei varmistettu)

Meillä myöskin Vauva ja sitten vaan aloin kutsua nimellä Kiki. Vauvan synnyttyä sanottiin edelleen Kiki koska mihin se nimi siitä muuttuisi. Nyt vaan sai pikku-Kikin syliinsä! "Oikean" nimen keksiminen olikin sitten tosi vaikeeta. Lopulta Kiki jäi tytön viralliseenkin versioon keskimmäiseksi nimeksi kun ei pystytty luopumaan siitä.

Vau mikä vauva!

Meille tuleva vauva oli Vauva, välillä myös Tyyppi :D miehen kanssa puhuttiin välillä myös jo nimellä tai lempinimellä. Varmaan muutaman kerran käytettiin jotain myttystä tai möykkyä, mut ne varmaan tuli enemmän sen hetkisen fiiliksen mukaan kuvaavana eikä "nimenä".

Musta on jotenkin hassua miten "työnimestäkin" on tullut yks vauvaelämään liittyvä oleellinen asia, siis keskustelupalstoilla oon nähny miten jotkut epätoivoissaan kyselee, ettei oo keksinyt mitään hyvää työnimee vauvalle, antakaa ehdotuksia, millä hömpönpömpöllä sitä vois nyt kutsua. Ja sit väen vängällä koittaa muistaa käyttää jotain Sirppaa tai Äijää tai Pikkumyyrää. Ite kun oon aatellut että "työnimi" on joku mikä esim puolison kanssa vaan muodostuu ns sisäpiirin jutuks tai muu mikä tuntuu luonnolliselta, ei joku väkisin väännetty mikä on pakko keksiä.

Mindeka
Ma-material Girl

Anna mä arvaan: Vauva.fi? ;)

Paitsi, että meidän piti antaa vauvan "nimi" neuvolaan jossain (odotus-)vaiheessa. Annettiin Pikkune (ja nimenomaan ilman sitä vikaa ännää).

Onko muilla ollut sama?

Silkkitassu

Meillä on työnimi E tai pikku-E (tulee suunnitellusta etunimestä). Muuten puhutaan vauvasta tai pikkusesta tai tyypistä. Suunnitellun nimen tietää muutama henkilö, mut kova oli sukulaisilla arvuuttelu kun kerrottiin et E:llä alkaa.. :D ei paljastettu ihan kiusallaan.. :)

phocahispida

Yllättääkö ketään, että Norppaäidin mahanröllykässä kasvava tyyppi oli Kuutti.
"Oikeaksi" nimeksi sitä ei äidin harmiksi isänorpan toimesta kelpuutettu. Höh!

( http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya )

Liv
Päiväuniaika

Minä(kään) en oo koskaan oikein lämmennyt noille työnimille, ja tyttärestä tuli puhuttua ihan vaan vauvana tai muksuna tai vastaavana. 

Kummitätinsä esikoisen projektinimi oli Väinö, poika sai sen ristimänimekseen. Pikkuveljeään kutsuivat alkujaan Einoksi ja jo silloin arvasin, että siitä tulee ristimänimi. Myöhemmin nuorempaa kutsuttiin muilla nimillä. 

 

PS. Ihan oksettaa toi yllämainittu luolamies. Siis oikeesti. Hyiyök. 

Ella F.
Siperian Ella

Mun lapsihan sai lopulta toiseksi nimekseen sen vanhempiensa keksinnön huonosta vitsistä liittyen sukupuolineutraaliuteen. Meillä oli siis työnimi, josta tuli lopulta oikea nimi.

Yllätykseksemme saman nimisiä oli Suomessa ja jopa samaa sukupuolta 2, tylleröinen on nyt kolmas laatuaan. Ei tarvinnut siis vängätä maistraatin kanssa.

Mutta joo. Kun se nimi oli ollut olemassa jo vuosia ennenkuin lapsi oli edes suunnitelmissa, niin eihän sitä voinut sitten tietenkään hylätä, vaikka se kieltämättä vähän erikoinen onkin.

Nellyssi (Ei varmistettu)

Meillä on tuloillaan Tyyppi tai Tyybs tai vastaava. Välillä myös Justus-Justiina, lähinnä isän toimesta, kun ei vielä sukupuolesta ole täyttä varmuutta. :)
Myös minulle on tullut raskauden aikana "työnimi" tai pitäiskö sanoa "työntekijänimi". Mies sanoo Pullukaksi tai Paksukaiseksi. :D Se kuulemma jää pois sitten synnytyksessä, ettei hän joudu kärsimään asiasta. ;)

Katie
Aika kypsä äidiksi

Hah, meillä Mies on alkanut kutsua mua lyllertämiseni alettua "Reverend Motheriksi". Siis niinku Kunnianarvoisa Äiti, nunnaluostarin abbedissan arvonimi. Kiitti vaan. 

Mindeka
Ma-material Girl

Arvonimi on aina arvonimi, Katie ;)

Liisa
Osasin!

Meidän vauva oli jo ennen sukupuolen selviämistä Stewie. Amerikkalaisia piirrossarjoja seuraavat ehkä ymmärtävät. :)

Masuasukki ja Masukki ovat myös minun mielestäni vähän hölmöjä työnimiä, vaikka ei se minua mitenkään aivan kauheasti hetkauta miten muut sikiöitään kutsuvat. Luolamieskin on minusta ihan ok. Nimi kuin nimi, se tuo mielestäni syntymätöntä ja "tuntematonta" lasta vähän lähemmäs ajatuksissa kuin pelkkä vauva. Voisin kuvitella, että etenkin isälle jonkinlainen nimi tuo tulevan lapsen vähän konkreettisemmalle tasolle ajatuksissa.

Mindeka
Ma-material Girl

Nimenomaan Liisa Liisa. Sama asiahan se on myös oikean nimen kanssa: ei kaikki nimet kuulosta omaan korvaan kauniilta, mutta harvemmin se ketään sukulaista tai ystävää hetkauttaakaan, että "Miten ihmeessä annoitte tuollaisen nimen?? Minä en tykkää siitä yhtään."

-Mutta hauskaahan tämä on, eikö?

Sitä vielä, että vaikka en itse kuulekaan tiettyjen lempinimien kauneutta, ei se tarkoita, etteikö tulevaa lastaan sillä kutsuvat vanhemmat ajattelisi sen olevan maailman ihanin (ja juuri heidän lastaan kuvastava) nimi. Samalla tavalla kuin kauneus on katsojan silmissä.

Ja nämäkin ovat trendijuttuja, samalla tavalla kuin ne oikeatkin nimet.

Kuinka moni meistä on jossain vaiheessa inhonnut omaa nimeään, koska se tuntuu vanhahtavalta tai epätrendikkäältä? No, yhtäkkiä Pertit ja Ukot ovatkin taas hip, eikä kukaan ihmettele, miksi joku antaisi lapsensa nimeksi mummonimen, kuten Riitta. (Käytän tässä omaa kaunista, nuorekasta ja trendikästä toista nimeäni havainnollistamaan asiaa).

Jep.

Elina U.
Lentoaskeleita

Meidän poika oli koko odotusajan Uuno (ennen kuin tiesimme sukupuoltakaan, heh), tämä alkoi huonosta nimivitsailusta, mutta kävikin niin että rakastuin Uunoon. Pojan synnyttyä ja vielä pitkään ristiäisten jälkeen kaikki kutsuivat häntä Uunoksi, eikä oikea nimi meinannut millään taipua aluksi kenenkään suuhun. Olen edelleen sitä mieltä, että Uuno olisi ollut todella kaunis nimi, mutta mieheni pelkäsi sen aiheuttavan vain Uuno Turhapuro -vitsejä... :D 

Mindeka
Ma-material Girl

Meillä myös Gabriel on edelleen, toisten mielestä Tenho-Gabriel :D

HelloAochi

Kain sai alkunsa, kun kesken pelin ilmoitin Kainin isälle, että jos minä saan joskus lapsen, hänen nimekseen tulee Elvis. Lähes koko odotusajan kutsuimme vauvaa Elvikseksi, lopussa Elvis tarkoitti kaikkia vauvoja ja lapsia: 'Katso, miten monta söpöä elvistä tuolta taapertaa!'. Joten emme enää voineet antaa omalle elviksellemme sitä nimeksi.

AnuB (Ei varmistettu)

Meillä kaksostytöt oli nimillä Papunen ja Mini. Syntymän jälkeen Papunen vaihtui Pullaksi ja Miniä kutsuttiin myös Mintuksi. Nimet oli niin iskostuneet, että puolen vuoden jälkeen oli pakotettava itsensä käyttämään ristimänimiä.
Niin ja tosiaan kun tytöistä maha-aikana puhuttiin monikossa, käytössä oli sana Nakit. Hyvin asiallinen :D

Mutta järkyttävin on ehkä masuasukki, yyyh!

Tenholle terkut!

Mindeka
Ma-material Girl

Jes, sä kommentoit :) Mä meinasin laittaa tytöt tuohon alkupostaukseen, koska Mini ja Papunen on hyvä esimerkki siitä, kuinka ne nimet jää lempinimiksi. Mini ja Papunen vaan toimii! 

Terkut Nakeille <3 Tenho lähettää kans! Ja isä-Tenho! 

kilvia (Ei varmistettu)

Itse olin aikoinaan ennen nimeni (Laura) saamista Köpi. Syytä en saata edes arvata. :D

Jenpa (Ei varmistettu)

Meillä lasten työnimiä on ollut ainakin Monni, Möyrykiitäjä, Bebe, Mönkiäinen ja Ökö. Kaikki tulleet miehen kanssa keskustellessa ihan ex tempore, eikä olla mietitty niitä sen tarkemmin :)

I love mondays

Meillä Baby kulkee työnimellä Keliakia-Erkka. Rakkaan toimittajasiskoni keksimä nimi Italian matkalla heti raskauden alkuviikoilla. En tiedä mistä nimen keksi, kelikiaa ei kellään läheisellä ole eikä raskaus ole aiheutanut mahavaivoja tms..

Käytämme myös kotona keskenämme vaikka oikea nimi on lähes 100 % päätetty. Emme ole luonteeltamme söpöstelijöitä ja Paput, puput sun muut höpsöt söpöstelynimet eivät istu suuhun joten Keliakia-Erkka it is!

Yksi kaveri onnitteli oman rakkauspaukkauksen johdosta, en osaa päättää onko tuo yhtä kamala kuin masuasukki vai oikeastaan ihan hauska..

Mindeka
Ma-material Girl

Rakkauspakkaus.. Jep jep.

:D

nnaaa_
Teen girl's life

Ötökkä... EI LASTA VOI SANOA TUOLLA NIMELLÄ o.O Poikaystäväni pikkuveli sanoo tulevaa vauvaamme ötökäksi -.- Itse sanon sitä pikkuseksi :)

Kommentoi

Ladataan...