Miten sujuu päikkärit tarhassa?

Ma-material Girl

Jännittävintä tarhan aloituksessa on ehdottomasti ollut päikkärit. Poika on kesästä lähtien ollut vähän On-Off- nukkuja ja päikkäriaikaan hän yleensä keksii kaikki mahdolliset temput, joilla niistä saattaisi luistaa. Parhaimmillaan olemme taistelleet pari tuntia unien kanssa, lopputuloksena kiukkuinen äiti ja taapero sekä unisaldo nolla. Olemme huomanneet, ettei Gabriel jaksa vielä koko päivää ilman unia, ellemme ole nukkuneet jotenkin poikkeuksellisen myöhään aamulla. Viimeistään viiden-kuuden aikaan alkaa aivan tajuton kiukuttelu/raivoriehuminen ja yöunille nukahtaminen kahdeksan aikaan menee aivan överiksi, sillä poika on jo yliväsynyt.

 

Päivähoidon aloituskeskustelussa nimesimme päikkärit ehdottomasti jännittävimmäksi asiaksi, joten päätimme ottaa niihin todella kevyen aloituksen. Alkuviikon ajan poistuimme tarhasta aina lounaan jälkeen niin, että poika nukkuisi kotona päiväunet. Ensimmäisenä päivänä uni ei tullut lainkaan, toisena ja kolmantena tuli hyvinkin nopeasti ja neljäntenä päivänä, jäimme tarhaan yhdessä kokeilemaan unia -Äiti aika skeptisin mielin, myönnän.

 

 

Lounasaikaan aloimme juttelemaan lähestyvistä päikkäreistä ja kun ensimmäiset lapset juoksivat kikatellen ja innoissaan unihuoneeseen, alkoi Gabrielkin lämpeämään ajatukselle: "Joo! Päikkäreille!"

(Ennenkuulumatonta)

Kun olimme syöneet, käyneet vessassa ja peseytyneet, otimme unilelun kainaloon ja marssimme unihuoneeseen. Ovella poika löi jarrut vastaan.

"Ei,ei,ei, nukkumaan!"

"Äiti, EI!"

(Reaktio, jota olin odottanutkin)

 

Mutta mitä:

Sanoin Gabrielille, että "Mehän sovimme, että tänään nukumme päikkärit tarhassa ja nyt on päiväuniaika. Mennään etsimään sinun oma sänky ja katsomaan, missä kaikki kaverit nukkuvat."

Poika nyökkäsi ja marssi huoneeseen mukisematta.

(Ennenkuulumatonta)

Hän kömpi sänkyynsä ja laittoi pään tyynyyn. Veti peittoa päälensä ja alkoi välittömästi rauhoittumaan. Hetken pidettyään minu kädestä kiinni ja halailtuaan kovasti, hän sanoi: "Äiti pois."

Ja minä menin.

 

Sinne se jäi nukkumaan. Ja minä poistuin tarhasta kahville.

 

 

***

Translation: Our biggest fear about our son going in to a communal dare care ( or it's routines) has been naptime. We've been thinking that it must be hard to get him to sleep in a dark (fear of it), small and new location where all the kids are at the same time. Lots of crying at least, we thought. Oh boy, how wrong we were.

-It went great from the first try. I don't have any doubts about this subject anymore.

 

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Hih, mä arvasin. :)

Mindeka
Ma-material Girl

Hyvä MM, sillä minä en ;) Olin aivan shokissa, kun se meni niin helposti.

Olen nauranut itselleni jo hyvän aikaa, sillä kaikkihan sitä samaa sanoo: "Hyvin se menee", mutta selvästikin kuvittelin oman lapseni olevan niin kiinni minussa ja kodissa, ettei se muka onnistuisi ilman pientä kyykkäystä... Hah!

Niinkuin poika tähän sanoisi: "Hassu äiti."

MM
Maijan matkassa

No mä olin jo kokenut saman. :)

Vau mikä vauva!

Hyvä juttu :)

Hei mä bongasin tuolta taas oleellisimman ja kysyn yleisesti, et missä vaiheessa lapset alkaa käyttään tyynyä? :D

Annoin vähän vajaa puoltoista vuotiaalle matalan pienen tyynyn kun oli nuhainen josko olisi sen kanssa saanut paremmin unta. No siellä se on tyyny sängyssä, mutta eipä ole tainnut kertaakaan pää tyynyssä  tän about kuukauden aikana nukkua... Enkä mä enää muista minkäikäsenä isompi alkoi nukkua tyynyn kanssa, että ööö.... miksköhän mä edes kommentoin, kun ei mulla mitään vastausta oo :D

 

Vau mikä vauva!

:D erinomaisen hyviä neuvoja! Meilläkin kun mimmi nukkuu pitkin poikin sänkyä niin oon aatellu ettei tarvi, plus ikuinen se-tukehtuu-pöyheeseen-sentin-paksuseen-tyynyyn. Kai se sit valittaa kipeetä niskaa kun on tarve kohottaa päätä.

Mindeka
Ma-material Girl

Hmm... Muistaakseni meillä on ollut lituska vauvatyyny jo jostain 6kk iästä lähtien ja nyt viime aikoina (parin vuoden tietämilä) on itse alkanut nappaamaan meiltä isomman tyynyn itselleen. Päiväkodissa niillä on mun mielestä kaikilla tyynyt ja sitten 3-vuotiailla on jo patjaakin korotettu hieman pään puolelta.

 

En olisi tiennytkään, ettei vaivalle/taaperolle saisi (tai suositella ilmeisesti?) käyttää tyynyä :D

phocahispida

Meillä käskettiin puntata patjan alle tyynyjä pääpäätyyn ja vauvatyyny kaveriksi, kun poika oli pieni. Refluksikaverilla omaan oksennukseen ja mahahappoihin tukehtuminen tuntui todennäköisemmältä kuin tyynyn uhat. Ja tykkääpä tuo edelleen nukkua ihan aikuisten tyynyn kanssa, ikää siis 1v 10kk. En tiedä, onko tottumuskysymys vai onko olo edelleen mukavampi, kun yläkroppa on vähän koholla.

Ella F.
Siperian Ella

Mä ole aivan varma, että päiväkodeissa leijuu jotain lapset hypnotisoivaa ja arjen sujuvuutta vahvistavaa keijupölyä :D

Mindeka
Ma-material Girl

Saattaa hyvinkin olla totta, sillä eihän siellä päikkärihuoneessa kukaan enää mölise tai riehu...

;)

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Mahtavaa! Meillä esikoinen ei ensimmäiseen pariin kuukauteen nukkunut hoidossa, mikä tarkoitti ihan järkyttävän hirveitä kotimatkoja ja iltoja, mutta kaksosest sen sijaan on nukkuneet ihan mukisematta ja hyvin heti ekasta päivästä, vaikka kotona välillä on ollut melkoista showta päikkäreiden kanssa. Jospa tän uuden nukkumistyylin voisi myydä Gabrielille kotioloihinkin "kun kerran päiväkodissakin"? Tosin aina ne ei tohon halpaan mene. ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Tänään ainakin nukkuu :)

Ja onneksi, sillä itse parantelen (tarhasta napattua?) kovaa kuumetta ja vaihdan illan kemut sohvaan ja Finnrexiniin.. Blaah.

Kommentoi