Mitenkäs se toinen lapsi? Kannattaisi tehdä pienellä ikäerolla, niin olisi helpompaa.

Ma-material Girl

Tuore rouva, sanumaria, pohti tällä viikolla sitä, kuinka naisen melkein mistä tahansa poikkeavasta käytöksestä (ja viimeistään naimisiinmenosta!) voi vetää sen johtopäätöksen, että hän oli todennäköisesti raskaana. (Lue juttu täältä.) Postaus toi mieleeni hyvinkin ajankohtaisen asian tuolta hiekkalaatikoilta: nyt kun poika täyttää kaksi, niin olen varmaankin viimeisen vuoden jokaisen päivänä ajautunut keskusteluun: "Entäs se toinen lapsi? Oletteko ajatelleet hankkia jo lisää lapsia?" Lempifraasini on ehdottomasti: "Samaan syssyyn vaan. Siinähän ne kaksi menee samassa kuin yksikin!" Asiaa ei helpota yhtään se, että noin pouolet Gabrielin ikäisistä leikkikavereista, tässä lähistöllä, ovat jo isosiskoja tai -veljiä. Kakkosvauvoja pulpsahtelee kuin sieniä sateella. Kenenkään perustelu ai varmastikaan ole raha, mutta minulle on toista lasta -tai ajatusta siitä, koska vastaan, että "Kiitos, mutta ei kiitos."- tyrkytetty jopa sillä, kuinka KELAn äitiyspäiväraha määräytyy edellisen raskauden aikaisten tulojen mukaan, jos lapsilla on alle kolme vuotta ikäeroa.

Oletetaanko automaattisesti, että jokainen pari haluaa useamman lapsen ja mieluiten pienellä ikäerolla?

Mielestäni on aivan sama, onko perheessä jo yksi lapsi, mutta nuo makuuhuoneeseen vahvasti liittyvät asiat (lapsen hankkiminen, raskaus jne), voisi jättää ihan pariskunnan keskeisiksi asioiksi. Kiitos.

Share

Kommentit

En edes tiedä haluanko koskaan toista lasta (nyt rv 26+4). Tämä ensimmäinenkin menee vähän "katsotaan nyt, miten pärjätään" -asenteella :D Itselläni on monta sisarusta ja tiedän kyllä kuinka tärkeitä sisarsuhteet ovat, joten siltä kantilta toinenkin lapsi voisi joskus olla ihan kiva. Syyksi ei silti riitä pelkästään se, vaan sitä toista lasta on myös haluttava. 

Paskapuhetta taas on se, että tiivis suhde sisarusten välille muodostuu vain pienellä ikäerolla (vähän aikaa sitten jostain luin). Pikkusiskoni ovat viisi ja kuusi vuotta minua nuoremmat eikä ikäeroa edes huomaa! Olemme äärettömän läheisiä ja vietämme paljon aikaa keskenämme. 

Jokainen tekee omat valintansa ja jokaiselle sopii erilainen tapa, mutta minusta tuntuu typerältä hankkia lapsia peräkanaan vain koska "heistä on seuraa toisilleen". En totta puhuakseni ole tyhmempää kuullut. Minusta tuntuu kamalalta koko ajatuskin, että raskauden lisäksi pitäisi "kestää" taaperoakin. Olen välillä hoitanut vajaa kaksivuotiasta veljeäni, joten jonkilaisen kuvan olen saanut, vaikka luultavasti oma lapsi olisi vähän eri asia. 

Meille useampi lapsi ei ole itsestäänselvyys (ei edes se yksi!), ja jos niitä tulee, tuskin ainakaan pienellä ikäerolla.

Kanelibasilika

Minullakin on 5 vuotta vanhempi isoveli ja on (edelleen 30- ja 35-veenä) ihanaa, kun on oikeasti ISOMPI isoveli, samoin oli lapsena <3

Tamsin

Anteeksi, tulen tänne väliin huutelemaan - mutta olen aivan samoilla linjoilla kanssasi. Aloitetaan siitä että on liian tuoreessa muistissa vielä raskaus itsellä ja se väsymys ja vielä tuoreemmassa muistissa ensimmäinen kuukausi vauvan kanssa, en koskaan ole ollut yhtä väsynyt. Siihen kun pitäisi vielä taaperokin lisätä? Ei nyt näillä näkymin ainakaan. Aika kultaa toivottavasti sitten muistot jossain vaiheessa.

Tiivis sisarussuhde pienellä ikäerolla, en allekirjoita. Veljen kanssa ikäeroa vuosi, saatetaan jutella vain kahdesti vuodessa vaikka ei edes olla riidoissa. Ei vain ole mitään sanottavaa toiselle muuta kuin "hyvää syntymäpäivää ja hauskaa joulua."

Viimeksi eilen sain vastata kysymykseen "millos teille se toinen" Noniin en tiedä kun esikoinenkin on vasta sen kaksi kuukautta! Kaksi viikkoa sitten eräs ei-millään-tavalla-tuttu nainen totesi että minähän ehdin tehdä vaikka kuinka monta lasta tähän vielä, teki mieli sanoa takaisin että "kuka sanoi että myöskin haluan?" Raskausaikana kaveri laski että paras vaihtoehto meille on kolmen vuoden ikäero lapsilla, en muista pyytäneeni tälläistä tulevaisuuslaskelmaa.

En sano ei toiselle lapselle, ehkä joskus jossain vaiheessa. En vain ymmärrä että miksi pitää olla useampi lapsi, eikö saa olla vain yksi? Ihan mielenkiintoista on myös tämä "milloin te teette toisen lapsen?" Niin yksinkertaistahan se aina onkin juu, että niitä lapsia noin vain tehdään, justiinsa passelisti alle kolmen vuoden ikäerolla. Jep jep. Jatkossa lapsettomilta utelijoilta saatan kyllä alkaa kysymään "millos te sen ensimmmäisen?" Nyt pitäisi vain keksiä jokin naseva vastaus niille perheellisille kyselijöille. Hmm..

Puppua. Mulla on veljet olleet teini-ikäisiä kun minä synnyin ja silti koen olevani läheinen. Sillä läheisyydellä ei oo mitään tekemistä iän tai ikäeron kanssa, vaikkakin se läheisyys on varmasti jokakerta hiukan erilaista :)

Siis tekstisi ei ollu puppua (aamulla ei sais kirjoitella tällasia) vaan puppua se, että ikäeron pitäs olla tosi pieni.

sanumaria

O-ou, siis näitä tällasia asioita joihin muut työntää nenänsä on vielä lisääkin? Tohon pitäs keksiä joku samanhenkinen vastaus kun se "ootsäraskaana - en, muutenvaanläski" :)

Mindeka
Ma-material Girl

Voi ei. Nämä utelut eivät lopu ikinä. Samaan sarjaan kuuluu myös se, että koska aiotte ostaa sen kämpän (mieluiten siis rivarin maalta, koska kaupungissa ei voi lasta kasvattaa)?

Kanelibasilika

Toisin sanoen siis tilannetta ei paranna lainkaan se, että olisi se yksi lapsi (jos ei ole yhtään, ihmetellään ja udellaan miksei ole? Ja jos on yksi lapsi, kysellään siis toisesta..). Iso osa omista kavereistani on jo 3. tai 4. lapsen "kierroksella" ja minä kummajainen ihan lapseton (omasta tahdostani sentään, mutta kun aviomies, omakotitalo, perheauto ja vakituinen työpaikka -ja etenkin maaginen 30-vuoden ikä- löytyvät niin johan riittää kyselyä ja painostusta!). Ja samaa mieltä olen, asian ei pitäisi kuulua kenellekään muulle kuin perheelle itselle.

Mindeka
Ma-material Girl

Näitä kommentteja tulee myös kavereilta ja juuri niiltä ,jotka ovat 2., 3. 4. tai 5. kierroksella itse ;)

Toistaiseksi olen tyytynyt vastaamaan, että "Sitten kun vauvavuoden rankkuus on pyyhkiytynyt pois mielestäni JA sitten kun tämä uhma alkaa helpottamaan." -On toiminut toistaiseksi ihan ok, mutta jatkokysymyksiltä (=väittelyiltä: onpas, eipäs..) ei voi välttyä.

phocahispida

Kyselyitä on kyllä riittänyt, mutta olen sanonut, että aikaa on hyvin ja opiskelut haluan hoitaa nyt loppuun, katsotaan sitten. En tiedä, haluanko edes toista lasta, mutta sen sanominen saa kokemukseni mukaan aikaan niin voimakkaan vastareaktion, etten jaksa ruveta tappelemaan.

Raha-asiaa ei ole kumma kyllä kukaan muuten nostanut esiin, vaikka olen sitä itse miettinyt. 

Pidempi, tuoreehko avautuminen asiasta löytyy omalta tontilta:
http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/lapsen-varjo/

Mindeka
Ma-material Girl

"Aikaa on hyvin" tai opiskeluihin vetoaminen ei toimisi meillä, joten pakko keksiä jotain muuta ;) Muuten kuulostaa kyllä toimivalta selitykseltä, joka hiljentää ainakin useammat.

 

phocahispida

Yllättävän hyvin joo.

Ja jos joku alkaa vielä ulvomaan lapsen edusta niin kiskaisen takaisin, että mitäs jos mies jää työttömäksi (tai kuolee) ja mulla ei ole mitään tutkintoa eikä työpaikkaa eikä mitään. Ja kaksi pientä tai isompaakin lasta huollettavana. Että onko se sitten lapsen/lasten etu. ;)

v-e-m (Ei varmistettu)

Kyselyitä tosiaan riittää täälläkin. Jopa pomoni pomo kysyi että millos teette toisen lapsen! Ois niin mieli tehnyt paasata siitä, että ei niitä lapsia niin vaan tehdä, eikä se ole esimiehen asia milloin jos koskaan me lapsia teemme.

Mindeka
Ma-material Girl

Pomot nimenomaan osaa tän homman ;)

S-S

Nää kaikki utelut saa mut ottamaan sellaisia kierroksia, ettei mitään rajaa. Ihan käsittämätöntä perseilyä udella toisten ihmisten henkilökohtaisia asioita - saati sitten vielä painostaa!

 bm    hgkfhncf (<-- Niilon kommentti asiaan, terveisiä vaan...)

Aion kehitellä päässäni tuleville mahdollisille uteluille sen verran pisteliään vastauksen, että utelu jää takuulla viimeikseksi. Olen sillä tavalla ikävä ihminen.

Raskausaikana tein selväksi työkavereille, ettei mahaan ole koskemista. Pari yritystä taisi tulla, mutta luonteeni tuntien tökkimistä ei sentään.

Mindeka
Ma-material Girl

Terkkuja Niilollekin :)

Kerro sitten meilllekin, jos keksit sen, millä ne saa hiljaiseksi!

Sensei
Puuhevonen

Multa on kyselty toisen hankkimisesta jo nyt, vaikka ensimmäinenkin on vielä mahassa! Että meinaatteko tehdä toisen putkeen?

Ainakin vuoden haluan kyllä väliaikaa, että ehdin saada itseni taas hyvän kuntoon. Joo, toiset ajattelee että samalla lihomisellahan ne 2 menee mutta näin toimineita tuttuja katsoessani sanoisin että ei se ehkä ihan niin mene. Toki sen toisen tekeminen on sillä tavalla aika kiireinen asia, että mullakin alkaa olla ikä jo lähempänä 35 eli ei tässä voi enää ajatella että "jos parin vuoden päästä katsottaisi..."

Mindeka
Ma-material Girl

Varsinkin työpiireissä tuntuu olevan aika pinttynyt toi ajatus, että "No, ne tekee varmaankin kaksi tai kolme lasta putkeen, että ei se varmaan ole töihin ihan heti palaamassa."   Aaaargh!

Ja ikä painaa täälläkin. Ehkä ne ajattelee, etten itse ymmärrä, minkä ikäinen olenkaan? ;)

Perhe Koossa

Meillä on myös kysely alkanut nyt, kun tyttö on vuoden. Minäkin hetki sitten avauduin blogissani aiheesta. Itselläni kaihertaa taustalla lapsettomuus esikoisen yrityksen ajalta. Oli aivan hirveää vastailla kyselyihin, kun olimme kaksi vuotta kuumeisesti toivoneet omaa lasta. Siksi minulla nytkin nousevat karvat pystyyn aiheesta, vaikkemme edes toista vielä yritä/toivo.

An (Ei varmistettu)

Meillä taas kumpikaan vanhemmista ei tahdo kuin yhden lapsen. Yhden kanssa on kevyempää kuin laumallisen. On taloudellisesti helpompaa ja enemmän aikaa myös itselle ja parisuhteelle, minkä ajattelen myös lapsen eduksi. Omaan arvomaailmaan menee myös se, etten osaltani ole vastuussa kuin negatiivisesta väestönkasvusta ( 2 vanhempaa, 1 lapsi). En nauttinut vauva-ajasta älyttömästi, vaikka toki siinäkin puolensa oli, joten kysyjille olen sanonut, että toinen tulee heti välittömästi kun joku muu kantaa sen ekat 9 kk, synnyttää ja imettää/hoitaa vauvavuoden :P Jokainen tekee muten parhaaksija oikeaksi kokee, en minäkään kysele viiden lapsen vanhemmilta, että millä oikeudella teit tuollaisen kuorman lapsia planeettaamme kuormittamaan -.- Ihmiset osaavat olla tosi törkeitä.

Vierailija (Ei varmistettu)

Mä en ihan saanu nyt kiinni siitä että mikä asia nyt oli se mikä ärsyttää? Mä voisin kyllä ystävien kanssa jutellessani kysellä että onko ajateltu lapsilukumäärän lisäämistä, ihan samoin kuin jutellaan muistakin tulevaisuusasioista. Ei mua nyt se kiinnosta että tarkalleen koska tämä mahdollisesti tapahtuisi, mutta en myöskään ajattele että asia olisi tabu, josta ei voi jutella. Vai koskiko ärsytys vähemmän läheisten ihmisten uteluita? Ja voisin myös jutella sisarusten pienen ja suuren ikäeron hyvistä ja huonoista puolista, ilman että se tarkoittaisi että oletan kaikkien tekevän niin kuin minä olen tehnyt tai että se olisi oikea ratkaisu kaikille. Voihan se toki ottaa kupoliin jos joku rupee inttämään että joku on ainoa oikea vaihe hankkia lisää lapsia, tai että niitä täytyy hankkia. Itse tosin harvemmin piittaan siitä mitä mieltä ulkopuoliset perheeni asioista ovat. -Heidi

Vierailija (Ei varmistettu)

Vai eikö se ärsytys liittynyt suoraan siihen uteluun, vaan olitteko saaneet kommentteja joissa ei ymmärretty että haluaa vaan yhden lapsen tai ei vielä tiedä mitä haluaa tai ettei halua puhua siitä. Yritän täällä kovasti ymmärtää mistä oli kysymys. :-) -Heidi

Mindeka
Ma-material Girl

Hyvä kysymys, Heidi.

Ehkä ärsytys liittyy siihen, että jos on tottunut olemaan elämäntilanteessa, jota ei tarvitse perustella kenellekään ja yhtäkkiä (lapsen myötä) kaiken tiedon ja tekemisen oletetaan olevan täysin julkista? En osaa täysin sanoa.

Ehkä myös ajatuksissani "suojelen" niitä, joilla lapsia ei tehdä vaan saadaan (jos saadaan) tai jos parisuhde on kriisisssä, tai mitä muuta tahansa vaikeaa, jota ei ole varautunut perustelemaan tutuille eikä tuntemattomille. Siksi ajattelen kaikissa lapsiasioissa niin, ettei mitään saisi udella, keneltäkään. Edellä on mainittu niin paljon hvyiä pointteja asioista, joista olen juurikin samoilla linjoilla. Lähes kaikki vanhemmat tai tietyssä iässä olevat pariskunnat, törmäävät uteluihin perheestä ja lapsista. Miksi asia kuuluisi kellekään muulle kuin pariskunnalle itselleen? Miksi kukaan joutuu perustelemaan, jos/kun lasta ei tulekaan? (Jos haluaisin kärjistää, vertaisin asiaa juomiseen/juomattomuuteen, mutta niin en kuitenkaan tee. Heh.)

Ystäväpiirissämme toki puhumme asioista aivan niiden oikeilla sanoilla, eikä ärsytys kumpua sinne lainkaan.

Minä itse puhun (ja ärsyynnyn) enemmän olettamuksesta, johon olemme törmänneet, että olisi jotenkin hyväksyttävämpää (?) hankkia enemmänkin lapsia kuin vain se yksi. Ikäänkuin "Jos olette halunneet yhdenkin, niin tietenkin haluatte nyt heti niitä lisääkin."

 

Anu [vähänpä tiesin] (Ei varmistettu) http://vahanpatiesin.blogspot.fi

Hyvä teksti, ja kun noi kommentitkin lukaisin läpi, astun samaan veneeseen. Ystävien kanssa näistä voi jutella, ei hiekkalaatikon reunalla puolituttujen parissa. Ja kaksi ei todellakaan mene siinä missä yksi. Varsin älytön ajatus, haha :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommentistasi Anu. Löysin samalla uuden seurattavan blogin :)

Anu [vähänpä tiesin] (Ei varmistettu) http://vahanpatiesin.blogspot.fi

Oi! Tervetuloa joukkoon :) Kylläpä ilahdutti.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos, samoin!

Kommentoi