MLL:n Perhekahvilassa (Minä en sitten muutu)

Ma-material Girl

"Miten käy, kun itsenäistä elämäntyyliään, käsilaukkuja ja samppanjaa rakastava helsinkiläinen naistenlehden toimittaja tulee raskaaksi?


Minä en sitten muutu on hauska, tarkkanäköinen ja rehellinen kirjoitus ensimmäisen lapsen odottamisesta. Kolmekymppinen Minna Kiistala murtaa myytin seesteisyyttä säteilevästä odottajasta ja kertoo suoraan ja kaunistelematta, millainen fyysinen ja etenkin henkinen koettelemus ensimmäinen raskaus on."

 

Yksi ehdottomasti hauskimmista ja viihdyttävimmistä kirjoista, joita olen koskaan lukenut, on Minna Kiistalan Minä en sitten muutu -Odottavan äidin tunnustuksia.

Näin kaksivuotiaan taaperon äitinä voin todeta, että lähestulkoon jokainen "Minä en kyllä sitten ikinä.." -alkuinen lauseeni odotusajalta, on muuttunut muotoon: "No, jos nyt tämän kerran tai kaksi... Ei kai se haittaa, jos..."

Yksi näistä on tämän päivän postausaiheena: MLL:n Perhekahvila. Olemme kyllä vierailleet kahvilassa epäsäännöllisen säännöllisesti, mutta en koskaan ajatellut, että siellä minäkin jossain vaiheessa (sellaisena superäitinä) keittäisin aamuyhdeksältä kahvia, laittaisin sen  halvasti kyhätyn ja ruman rintamerkin paitaani kiinni ja toivottelisin mammoja lapsineen tervetulleeksi perhekahvilaan. -Jaa, miksikö? No, en osaa sanoa. Ehkä siksi, etten nähnyt siinä yhtään itseäni. (Heh heh, Taas nuo kuuluisat viimeiset sanat.)

 

 

Tällä viikolla on sitten sekin ajatus/ olettamus kumottu, sillä näettehän te nyt itsekin: Siinä minä nyt poseeraan. Juurikin se ruma rintamerkki paidassa ja perhekahvilan lappua oveen viemässä.

 

 

MUTTA: Sehän olikin kivaa!

 

Kävijöitä oli lähes kolmekymmentä ja uusia naamojakin uskaltautui käymään.

Miten mukavaa olikaan tavata uusia henkilöitä, viettää aamupäivä ilman minkäänlaista kiirettä, kahvia juoden isolla porukalla ja lasten leikkejä katsellen! Ja onhan sekin muutosta siihen ainaiseen aamupala-pukeminen-ulos leikkipuistoon-lounaalle-päikkäreille- rumbaan. Oikeastaan aika ihana muutos.

Lupauduin mukaan vielä toiseksekin kerraksi, jolloin paikalle saapuu myös lastenvaate-esittelijä (toinen inhokkini koko äitiysgenrestä: Lastenvaatekutsut. Eieieiiii!), jonka luonnollisestikin itse pyysin paikalle.

Hah.

Olenpas ollut naurettavan ahdasmielinen.

 

Mitenkäs muut äidit ja isät? Mikä on ollut ehdoton "ei-ei-ei" -juttusi vanhemmuuteen liittyen ja vieläkö se pitää?

 

Nimimerkillä: Muumisuklaalla ja Kinder-munilla poikaansa lahjova tiukkis äiti (Koska meidän lapsihan ei karkkia syö!)

 

Share

Kommentit

MM
Maijan matkassa

Ha! Periaatteet on tehty rikottaviksi. :) Ja on niitä esimerkkejä itseltäkin iso liuta. Mutta kerrottakoon nyt vaikka viimeisimpänä siitä, kuinka en aikonut pitää lapsiani päivähoidossa, jos olen itse päivän kotona. Ja mitä juuri tänään tapahtuikaan? Vein lapset päiväkotiin ja istun itse kahvilassa odottelemassa kauppojen aukeamista. Kun saan hoidettua turhat asiani, menen kotiin ja olen omissa oloissani. Lapset haen hoidosta vasta päiväuni- ja välipala-ajan jälkeen. Ihan vain sen vuoksi että meillä on jo päiväkotipaikat ja saamme nyt rauhassa harjoitella muutaman viikon muutamana päivänä viikossa ennen kuin oikea arki alkaa. Ja sen vuoksi että onhan tämä aika - saako tätä edes sanoa ääneen - taivaallista.

Mindeka
Ma-material Girl

Allekirjoitan täysin ajatuksesi. Tai siis, ainakin ne sellaiset periaatteet, jotka on tietämättömyyttään luonut, usein raskausaikana.

Ja nyt olen kyllä totaalisen kade tuolle aamupäiväajallesi! En minäkään pitäisi lasta turhaan tarhassa, mutta eikai äidin vapaa-aamua sellaiseksi lasketakaan. Nauti! 

v-e-m
Aerials

Minä en mihinkään lastenvaatekutsuille mene! Ja heti ekalla kerralla tuhlasin 200e... :)

Mindeka
Ma-material Girl

Aaaaargh! Näin ei kyllä tule käymään. Eikusiistota...

:D

S-S

Luultavasti voisin allekirjoittaa lähes jokaisen kohdan mitä kukaan äiti ikinä on mennyt vannomaan alulla "mä en sit koskaan"... 

Esimerkkinä vaikka nyt se, että ennen omaa lasta tunsin usein käsittämätöntä raivoa vanhempia kohtaan, jotka ensin sanovat taaaperolleen johonkin töllöseen ei, ja hetken päästä katsovat samaa toimintaa läpi sormien. No. Mitäs löydänkään itseni tekemästä lähes joka päivä, kun yksinkertaisesti en jaksa olla kokoajan kieltämässä vilperttiäni... Tällä hetkellä tärkeintä mulle on se, ettei kaveri touhottaessaan satuta itseään eikä muita. Mietitään niitä tarkempia kasvatusperiaatteita sitten kun tyypin oma ymmärryskin vähän kasvaa.

Ja ai saakeli että tää kaikki juuri kirjoittamani kirvelee sen pienen parikymppisen sielua, josta vielä jotain ehkä on mussa jäljellä. Äiti-minä kylläkin jyrää sen 6-0 ja käskee sen pitää suunsa kiinni ja kasvaa vielä vähäsen. 

Mindeka
Ma-material Girl

Meillä saadaan taas kinaa aikaan juuri tuosta kieltämisestä. Minä olen lukenut sellaisen neuvon, ettei lasta kannataa kieltää "turhasta" eli sellaisesta, jossa hän ei voi itseään satuttaa. "Älä koske kaukosäätimeen", mutta puoliso taas tuntuu kieltävän vähän kaikesta mahdollisesta ;)

Ja ainiin: Meidän lapsi oppii kyllä syömään vain pöydän ääressä, eikä esim. olohuoneessa. HAH! Joka päivä lähes, tarjoilen hänelle "lentävää lounasta" niin, että taapero juoksee keittiön läpi ja minä sohaisen lusikalla ruokaa suuhun.

:D

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mä olen ottanut vähän tuollaisen asenteen, että kiellän lasta vain, jos hän on vaarassa satuttaa itsensä (tai muita). Muulloin en jaksa.

Yksi asia jossa olen pyörtänyt päätökseni on tv:n katselu. Suurin osa äideistä varmaan tietää mitä tarkoitan... :D Eikä meilläkään se ruoka mene aina omassa tuolissa istuen.

Mindeka
Ma-material Girl

Tiedän tarkalleen, mitä tarkoitat Iksu ;)

Olen ottanut TV:n katselun nyt tarkkailuun, sillä taapero alkoi kiukuttelemaan, jos emme laittaneetkaan hänelle telkkarista Oktonautteja tai Puuha-Peteä pyörimään, juuri silloin kun hän halusi. Aamut ja illat olemme nyt pyrkineet rauhoittamaan telkkarista melkein kokonaan myös siksi, että hän selvästi väsyi (ja alkoi kiukuttelemaan) katsoessaan piirrettyjä. Uhmaiässä kun muutenkin tuntuu olevan pikku-aivoille paljon käsiteltävää. Nyt meidän vanhempien ollessa flunssassa, olemme luonnollisestikin vähän lipsuneet säännöistä. Heh. Paino myös sanalle: luonnollisestikin ;)

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Mainiota että kahvittelu sujui. :) Mä rupean jo onnellisesti unohtamaan, mitä kaikkia periaatteita joskus on ollutkaan - tosin tästä <a href="http://leluteekki.wordpress.com/2013/03/22/ja-mitaan-perhekahvila-mammaa... rel="nofollow">perhekahvilamammaksi ryhtymisestä</a> mä kirjoitinkin keväällä. Täytyy kyllä todeta, että kaksosten myötä on periaatteet lipsuneet entisestään, esikoisen kanssa sai sentään jotain rotia pidettyä (ja paheksuttua niitä lepsuja useamman lapsen äitejä :D )

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Mainiota että kahvittelu sujui. :) Mä rupean jo onnellisesti unohtamaan, mitä kaikkia periaatteita joskus on ollutkaan - tosin tästä perhekahvilamammaksi ryhtymisestä http://leluteekki.wordpress.com/2013/03/22/ja-mitaan-perhekahvila-mammaa... mä kirjoitinkin keväällä: http://leluteekki.wordpress.com/2013/03/22/ja-mitaan-perhekahvila-mammaa... Täytyy kyllä todeta, että kaksosten myötä on periaatteet lipsuneet entisestään, esikoisen kanssa sai sentään jotain rotia pidettyä (ja paheksuttua niitä lepsuja useamman lapsen äitejä :D )

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Mainiota että kahvittelu sujui. :) Mä rupean jo onnellisesti unohtamaan, mitä kaikkia periaatteita joskus on ollutkaan - tosin tästä perhekahvilamammaksi ryhtymisestä mä kirjoitinkin keväällä: http://leluteekki.wordpress.com/2013/03/22/ja-mitaan-perhekahvila-mammaa... Täytyy kyllä todeta, että kaksosten myötä on periaatteet lipsuneet entisestään, esikoisen kanssa sai sentään jotain rotia pidettyä (ja paheksuttua niitä lepsuja useamman lapsen äitejä :D )

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

No just - mä luulen että lily vihaa mua, koska aina kun mä koetan kommentoida jotain, niin se rupeaa takkuamaan. Tulipahan asia nyt selväksi. :D

Mindeka
Ma-material Girl

Hei Emilia, ei haittaa! Tuleepahan useampia kommentteja :D

Kippuralla

suklaa ei oo karkkia ja mekin oltiin eilen MLL kahvilassa tosin 300km päässä teistä :D

Mindeka
Ma-material Girl

No, juurikin tuo on se meidän viimeinen oljenkortemme, johon tarraudumme: "Suklaa ei ole karkkia" ;)

Luin ensin että 300metrin, mutta kun aloin miettimään asiaa (ja ennen kuin kutsuin teitä tänne ensi kerraksi), niin sattumalta luin kommenttisi oikein: 300kilometrin päässä ;)

Oliko teillä yhtä kivaa?

Kippuralla

Me on käyty pari vuotta tuolla jo ja oon meidän mll-jaoston hallituksessakin.. :D

Mindeka
Ma-material Girl

Minua yritettiin houkutella hallitukseen, juuri tämän kahvittelun jälkeen ;)

Kommentoi