Muksuni kärsii matkapahoinvoinnista

Ma-material Girl

Olimme matkalla parinsadan kilometrin päähän ristiäisiin, jossa minusta tulisi kummitäti, pienelle pikkumiehelle. Olimme ajaneet jo reilun tunnin, aurinko paistoi ja kaikki oli hyvin. Olimme kovin ylpeitä, että olimme kerrankin päässeet matkaan jo puoli tuntia ennen suunniteltua, kunnes yhtäkkiä taapero alkoikin valitaa ja kitistä. Isi yritti viihdyttää takapenkillä istuvaa taaperoa, joka vääntelehti ja valitti istuimessaan. "Ihan kohta pysähdytään, kulta. Seuraavalle huoltoasemalle on enää viisi kilometriä. Koita jaksaa vielä hetki." Ja sitten ymmärsimme, ettei tyytymättömyys johtunutkaan tylsyydestä istua paikoillaan, vaan huonosta olosta.

Minä ajoin, joten isi koppasi oksennukset käsiinsä ja alkoi paniikissa kyselemään. "Millä mä pyyhin tämän??" Kurkkasin takapenkille ja näin molemmat pojat oksennuksessa. Oh Lord...

Pääsimme huoltoasemalle ja huomasimme, että vaihtovaatteita ei ollut mukana. Juhlavaatteet olivat siis kätevästi kaikilla meillä jo päällä.

Siinä sitten pyykkäsimme ABC:n vessassa taaperoa, taaperon ja isin vaatteita, sekä yritimme rauhoitella itkevää taaperoa. Pikapuhelu kastettavan perheelle: "Älkää ihmetelkö, jos myöhästymme vähän. Tässä nyt on pieni tilanne päällä."

Saimme huoltoasemalta pesuaineet ja -välineet, jolla sain auton ja turvaistuimen puhtaaksi. Mutta nyt istuin oli siis märkä. No, äitini (puhelimessa) neuvoi, että ostakaa muovipusseja, jolla vuoraatte istuimen ja heitätte siihen päälle sitten paperia tai jotain pehmustetta. Näin siis teimme. Olimme huoltoasemalla ihan rauhassa ja kokeilimme, maistuisiko taaperolle vesi tai jokin naposteltava. Hain suolakeksejä viereisestä kaupasta (ja paperipyyhkeitä, puhdistuspyyhkeitä ja hedelmäsosetta), joita Gabriel alkoi innoissaan napostelemaan. Kasseista löytyi PUMAn verkkapuku, joka oli tarkoitus antaa vauvalle eteenpäin. "Ei ole muita vaatteita kuin tämä, joten kokeillaan." Jonkin aivan käsittämättömän hyvän onnen saattelemana, huomasimme, ettei verkkapuku ollutkaan vielä pieni. No, okei. Lahkeet olivat pari senttiä liian lyhyet, mutta se ei nyt paljoa kiinnostanut. Kunhan vaan pääsisimme paikalle. Ja kenties vielä ajoissakin.

Sitten vaan odotellaan toistuuko pahoinvointi. Ei toistunut, joten uskalsimme jatkaa matkaa.

Loppumatka meni hyvin, taapero nukkui tyytyväisenä, muovipusseilla vuoratussa istuimessaan, samalla kun me vanhemmat tarkkailimme häntä silmä kovana. "Onkohan sillä vielä huono olo?" Ilmaistointi kylmälle, jotta lämpö ei ainakaan toisi huonovointisuutta takaisin.

Huh, pääsimme perille!

Kastetilaisuuden jälkeen, jaksoimme jo hieman vitsaillakin asialla. "Oli meillä hienot juhlavaatteet pojallekin! Ihan rusetti kaulassa ja silitetty smokkipaita! -Mutta eipä ole enää. Tai siis on: muovipussissa auton takakontissa. Haluatteko nähdä?"

 

Olen itse kärsinyt koko lapsuuteni aika pahasta matkapahoinvoinnista, joten osasimme liittää tämän siihen. Tottakai tarkkailimme Gabrielia koko päivän ja pieni vihje kerrallaan, uskalsimme huokaista helpotuksesta: Tämä ei ole vatsatautia. Hän söi kaksi lämmintä ateriaa, välipalan ja joi paljon vettä, eikä tullut huonovointiseksi. Vatsa toimi normaalisti ja virtaa riitti. Huh. Huh ja vielä kerran: HUH.

 

No mitä tästä siis opimme?

  • Juhlavaatteita ei ikinä pueta matkalle
  • Vaihtovaatteita aina mukaan (mieluiten parit kappaleet)
  • Autoon pyyhe, joka laitetaan taaperon syliin tai johonkin viereen, josta sen saa helposti vetäistyä suojaksi, jos pahaolo vaikuttaa taas iskevän.
  • Muovipusseja, paperia, pesuaine ja -välineitä autoon
  • Ikkunoihin on hankittava aurinkolipat. Ihan sama, kuinka rumat, kunhan ne vaan estää suoran auringonpaisteen taperoon
  • Ilmastointi pidetään aina viileällä ja pidetään pikkupeittoa mukana, joka estää pojan paleltumisen
  • Matkoilla on pysähdyttävä tasaisin väliajoin, eikä odotettava sitä kitinää (pahaa oloa)
  • Mitä tahansa voi tapahtua, kun on lapsen kanssa reissussa. Vaikka ihan pienessäkin reissussa!

 

Onko kohtalontovereita? Kärsitkö itse tai lapsesi matkapahoinvoinnista?

Onko sinulla jotain hyviä vinkkejä, kuinka selvitä mahdollisimman pienellä sotkulla, jos oksu yllättää automatkalla?

 

Share

Kommentit

Ella F.
Siperian Ella

Voi ei :( Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, tai ainakin tilanteeseen nähden parhain päin. 

Ja tosiaan, voi ei en ollut tajunnutkaan. Mä oon kans pienenä ollut kova voimaan huonosti autossa, etenkin linja-autoissa... Täytyy ostaa ne "kaihtimet" auton ikkunoihin tosiaan. Ja alkaa katselemaan, miten meidän palkki-istuimen tekstiilit pestään.

Me ollaan yleensä suunniteltu yli tunnin autossa istumiset niin, että tylleröisellä olis päiväuniaika. Niin on tähän saakka menneet matkat mukavasti.

Kiitos hyvistä vinkeistä, vaikka oletkin saanut ne vähän tapaturmaisesti kohdata.

I love mondays

kärsin itse edelleen matkapahoinvoinnista. huonosti syöneenä tai nestehukassa jo ihan lyhyillä matkoilla voi tulla todella paha olo. Silloin avaan yleensä ikkunaa hetkeksi, sillä raitis ilma helpottaa. Lasta ei voi tietenkään vielä kääntää kasvot menosuuntaan mutta heti kun voi niin kokeilkaa josko helpottaisi! En voi edes junassa matkustaa ns. väärään suuntaan bussista tai tila-autosta puhumattakaan.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommenteistanne!

Ella F. : niinpä, tämän tajuaa vasta, kun se tapahtuu ;) Mutta toivottavasti voimme esimerkillämme auttaa joitakin toisia perheitä varautumaan tähän ennalta! Yleensä matkustetaan vain päiväuniaikaan, mutta tällä kertaa se ei ollut mahdollista.

n.i.a: Meillä on jo ison pojan istuin, jossa poika istuu naama menosuuntaan. Tässäkin tapauksessa oli taustalla nimenomaan huonosti syöty aamupala, joka varmasti edesauttoi huonon olon tulemista :(

Mikä naposteltava tai välipala auttaa sinulla, kun vahinko on jo tapahtunut? Mietimme noita suolakeksejä, että kun niitä ei ihan jatkuvasti voi 1v9kk lapselle antaa sen runsaan suolaisuuden takia, mutta mikään makea tuskin auttaa lainkaan, päinvastoin. Hedelmiä hän taas oli syönyt aamulla vähän, joten kun ne oli tulleet ulos, niin en kehdannut syöttää sellaisia enää samana päivänä ;)

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Voi ei! Meillä kaksi kolmesta lapsesta kärsii pahoinvoinnista, tosin esikoinen ei pariin vuoteen ole oksentanut ainakaan päälleen (ja se kolmas oksentaa sitten jokaisen pienen nuhankin aikana). Mutta joo, juhla-asujakin on ihan hyvä olla se kaksi... Ja hei, autossa oksentajathan oksentaa sitten helposti myös lentokoneessa, mies lensi kerran Frankfurtista Helsinkiin Lufthansan vilttiin kääriytyneenä, koska sen reppuunhan ei tietokoneen lisäksi mitään tylsiä vaihtovaatteita mahdu (ja se kulki mieluummin siinä viltissä kuin mun vaihtopaidassa).

Apteekissa myydään sellaisia jotain akupisterannekkeita nimellä seabands, jotka on meillä auttaneet jonkun verran sekä mun raskauspahoinvointiin että Anaïsin automatkoihin. En tiedä, onko ihan vain placeboefekti, mutta ainakin autoilua vihaava lapsi saatiin välillä ihan hyvillä mielin kyytiin, kun vakuutettiin että nyt kun laitetaan nää nätit keltaiset rannekkeet, niin ei tule paha olo.

Mulla ainakin (mäkin siis kärsin matkapahoinvoinnista, joskus ihan ratikassakin) auttaa hapan ja raikas syötävä, tyyliin kirsikkatomaatit. Ja kasvot menosuuntaan on ihan ehdoton, Anaïsia mä istutin selkä menosuuntaan 4-vuotiaaksi asti, vaikka siis välillä se oksensikin, mutta Felix oli pakko kääntää kasvot menosuuntaan jo 2-vuotiaana kun se oksensi koko hereilläoloajan autossa - nyt naama menosuuntaan on sujunut ihan hyvin pari kuukautta. Kop kop, koputtelen puuta täällä.

Marjia

Ou nou! Onneksi te ootte ihan parhaita ja selviätte koko perheen voimin kaikista kommelluksista! Toivottavasti pikkumiehen ristiäiset meni muuten hyvin.

Mindeka
Ma-material Girl

Leluteekin Emilia: (<-- Linkki EMilian blogiin, jonka itsekin vasta löysin. Suosittelen!)

Kiitos tuhannesti vinkeistäsi! Lentokonetta en olisi ikimaailmassa tajunnut, mutta onneksi siellä sentään on pussit ja systeemit, kunhan vaan vaihtovaatteista (itse)  huolehditaan.

Mitenkäs sun mies siellä lentokentällä? Aiheutti hieman huomiota pelkkään vilttiin kääriytyneenä? (Hah hah, kuten huomaatte, tästäkin aiheesta saa vitailtua, kunhan vaan aikaa on kulunut tarpeeksi kauan).

Mä mietin tätä selkä/ naama menosuuntaan istumista, koska Gabriel on istunut jo ehkä 1,5-vuotiaasta lähtien naama menosuuntaan Maxi cosi Toby- istuimessa, joka saatiin täältä naapurilta. Onko nykyisin kaikki turvistuimet tehty niin, että selkä todellakin pitää olla menosuuntaan?? Mietin vaan sitä, että onhan tuo meidän istuin edelleen "toimiva".

 

Marjia: Kiitti muru! Sä se kyllä osaat piristää! 

Me kyllä tsemppailtiin ja kehuttiin toinen toisiamme vielä varmuudeksi koko kotimatkakin, koska varmaankin molemmat jännitettiin, että oksentaako se taas... Onneksi ei oksentanut.

Ella F.
Siperian Ella

Tuo selkä menosuuntaan on sellainen erityisesti ruotsalaisten törmäystestien lempilapsi, ja Suomessa siten huomioitu ja otettu aivan sydämen asiaksi. Mm. saksalaiset valmistajat tekevät selkä menosuuntaan -mallistoja etenkin pohjoismaisille markkinoille. Kaikenlaista legendaa liikkuu aiheesta, eurooppalaiset turvamääräykset voi nekin tarkistaa helposti netistä. En jaksa edes linkata tähän niitä viime kesänä lukemiani ja analysoimiani kaikkia törmäystestejä, mutta niiden perusteella me valittiin Cybex Pallas 2-fix. Joku toinen olisi varmaan valinnut jollain toisella perusteella. Testejä pitää lukea vähän tarkemmin kuin pelkkää lopputulosta, koska niin monet asiat vaikuttavat testiarvosanaan. Sitten vaan valitaan, pelkääkö enemmän sitä, että itse ajaa pahki vai että joku toinen ajaa perään vai onko istuimen asennus väärin mahdollista ja haluaako isofixin vai ei jne jne jne. Testejä löytyy helposti googlaamaalla ja mm. autoliiton ja ADACin sivuilta. 

Loppupeleissä siinä turvallisuudessa on luultavasti tärkeintä oma ennakoiva ajotapa ja maltti ennen kaikkea :)

-mimmu- (Ei varmistettu)

Meidän esikoisella on istuin, jossa myös kasvot menosuuntaan ja toimii meillä loistavasti ja tuntuu että muksu tykkää ja on paljon tyytyväisempi näin. En usko että näitä istuimia myytäisiin, jos ne olisivat tappovärkkejä! Suolakekseistä sen verran, että tuskin niiden syömisestä haittaa on jos käyttö on satunnaista ja jos niistä tuntuu olevan apua niin mieluummin sitten niin että lapsi voi hyvin ja syö suolakeksejä kuin että voi huonosti ja oksentelee..

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos -mimmu- 

Näinhän se menee. Plus että pahoinvoinnin iskiessä, antaa lapsensa syödä ihan mitä tahansa, ja oikeasti on vaan onnellinen, jos joku hänelle maistuu. Sitten tilanteen jälkeen alkaa miettimään "järjellä" että onkohan tuo nyt niin terveellistä ;)

Tuo istuinasia on kyllä mielenkiintoinen. Meidän poika viihtyy siinä loistavasti, enkä voi kyllä uskoa, että tänä päivänä myytäisiin ei-turvallisia lapsen turvaistuimia, Suomessa, mutta jos jollain on parempaa tietoa, niin saa lietsoa paniikkia. Tänne vaan!

-mimmu- (Ei varmistettu)

Niinpä, pääasia että syö edes jotain!

Tuolta löytyy istuimista tietoa: http://www.lastenturva.fi/info/turvaistuimen-osto-opas/24/

Ostettiin meidän istuin tuolta ja luotettiin siihen että se on turvallinen! Turvallinen ajotapahan se on kaiken a ja o,mutta aina kaikki ei ole itsestä kiinni. Järkyttävää kuinka paljon liikenteessä on esim. huume- ja päihdekuskeja. Välillä pelottaa olla pienen kanssa liikenteessä,mutta kotiin linnoittautuminen ei ole vaihtoehto :) koskaanhan ei voi tietää mitä missäkin sattuu, oli sitten liikenteessä milloin milläkin. Ironisinta on että eniten tapaturmia sattuu kotona ja varsinkin kylppärissä.

HelloAochi

Kain istuu myös kasvot menosuuntaan, kun saatiin istuin sukulaisilta. Olinkin täysin unohtanut tuon koko suuntaongelman!

Kommentoi