"Olette saaneet päivähoitopaikan"

Ladataan...
Ma-material Girl

Kauan odotettu tieto saapui: Gabriel on saanut hoitopaikan.

Tunteet hyppivät riemun ja kauhun välimaastossa, vaikka tähän muka on valmistauduttu jo kauan. Varmaan jokaisesta vanhemmasta tuntuu tältä, tajutessaan, että kotivuodet ovat nyt ohi.

Olemme olleet onnekkaita, että olen voinut ja saanut olla näinkin kauan kotona: kaksi ja puoli vuotta. Tai oikeastaan, kaksi vuotta ja kahdeksan kuukautta, jos kesäloma ja äitiysloma ennen lapsen syntymää lasketaan mukaan. Aika kauan, joka tapauksessa.

Tarramonsterit ovat lojuneet laatikossa jo kuukausia, ja nyt kun pitäisi alkaa niitä silittelemään vaatteisiin, en saakaan itseäni liikkeelle. Jännittää liikaa.

Ehkä tämä on vielä sitä shokkitilaa ja huomenna olo on jo energisempi. Hassua, miten joku näin odotettu tieto voikin lamauttaa ihmisen aivan täysin. Tämähän on hieno asia!

 

Saimme päivähoitopaikan yhdestä listaamastamme ja toivomastamme päiväkodista, joten olemme tyytyväisiä. Oikeastaan, enemmän kuin tyytyväisiä. Lähiviikkoina menemme vierailemaan ja tutustumaan tarhaan, henkilökuntaan ja muihin lapsiin, ja tavoitteena on pehmeä lasku uuteen arkeen.

 

Aloitamme harjoittelun pikkuhiljaa ja muutaman saamamme vinkin mukaisesti:

  • Ensin tutustumme tarhaan yhdessä. Ehkä parina päivänä käymme leikkimässä muiden ulkoillessa ja lähdemme kotiin syömään ja päikkäreille. (Hoitosopimus ei ole tällöin vielä alkanut virallisesti, joten lasta ei voi vielä jättää sinne yksin.)
  • Sitten jätämme lapsen leikkimään yksin sinne aamupäiväksi ja haemme kotiin syömään ja leikkimään. (Varsinainen hoitosopimus alkaa, Viikko 1)
  • Parin päivän päästä haemme lapsen ruoan jälkeen kotiin nukkumaan päiväunia ja
  • parin päivän päästä siitä, noin viikon jälkeen harjoittelun aloittamisesta, jätämme hänet sinne jo päiväunien ajaksi.
  • Hoitoaikaa siis on tarkoituksena kasvattaa pikkuhiljaa niin, että lapsi tottuu uuteen arkeen ja ympäristöön, sekä siihen, että hänet tullaan hakemaan sieltä aina pois.
  • Toisella viikolla lapsen voi (usein) jo jättää hoitoon tarpeen mukaan, mutta jos on mahdollista, pitää hoitopäivät vielä suht lyhyinä. Oma tavoitteemme on, että noin kahden-kolmen viikon päästä, Gabriel olisi tottunut päiväkotiarkeen jo niin hyvin, että hän viihtyy siellä hyvin 5-8h ajan, päivittäin.

 

Nyt siis kokeneemmat ja viisaammat: kokemuksia kehiin:

 

Miten teillä harjoiteltiin tarhaa ja kuinka nopeasti jätitte lapsen kokonaiseksi päiväksi (5-8h)?

Tuliko takapakkia tai kiukuttelua, ja millä aikavälillä?

 

Olen kuullut monelta, että ensimmäinen kuukausikin saattaa mennä loistavasti, kunnes ikävä ja itkut tulevatkin yllättäen päivittäiseksi. Olisi siis mielenkiintoista tietää, millä helpotatte lapsen mahdollista eroahdistusta? Onko vanhempien valokuva hyvä vai todella huono idea? Tuttu pehmolelu tai muu tärkeä esine?

 

 

 

Translation: An end of an era: Our son has received a day care place and will start at kindergarten soon. 

 

 

 

Share

Kommentit

Caelia
Caelia's

Hienoa että paikka järjestyi toivomastanne paikasta!

Meillä sujui päivähoidon aloitus yllättävän kivuttomasti. Itse palasin töihin tämän vuoden helmikuussa, kun Olivia oli vuoden ikäinen. Saimme kivan perhepäivähoitopaikan ihan kodin läheltä. Meillä taidettiin harjoitella kolme päivää, sitten pirpana jäi jo yksin. Ekana päivänä käytiin leikkimässä, toisena päivänä oltiin koko aamupäivä ja kolmantena kävin pyörähtämässä kaupoilla ja Olivia oli aamupäivän + päikkärit hoitopaikassa. Ensimmäiset pari viikkoa hoitoaika oli 9-15, sen jälkeen 8-16.

Ryhmä on pieni, lapsia on pääsääntöisesti kolme ja 1-2 päivänä viikossa tulee neljäskin. Olivia on viihtynyt siellä hirmuisen hyvin, ja yleensä se itku tulee siinä vaiheessa kun pitäisi lähteä kotiin ja leikit jää kesken :)

Omaan hoitopaikkaan jätettäessä ei siis oikeastaan ikinä ole tullut kiukuttelua tai itkua, mutta jos oma hoitaja on poissa ja viedään varakotiin, niin sitten kyllä roikutaan kaulassa parkuen kun pitäisi jäädä. Tosin sekin unohtuu nopeasti, ja taas kotiin haettaessa jäätäisiin kovin mielellään vielä leikkimään kavereiden kanssa kotiinlähdön sijaan.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommentistasi Caelia! Hienoa kuulla, että Olivialla on mennyt hyvin.

Itse en tiedä yhtään vielä ryhmän koosta tai muustakaan, koska ei olla käyty siellä itse tutustumassa, vaan olemme luottaneet muiden tällä alueella asuvien kehuihin. Ja luotan myös siihen, ettei mikään tarha olisi varsinaisesti "huonompi" toista, joten päiväkotipaikka hyväksyttiin juuri sieltä, mistä sitä tarjottiin ;) Onneksi se löytyi hyvien kulkuyhteyksien päästä, eikä tarvitse stressata aamuisia aikatauluja jatkossakaan.

Aloitusajankohta meillä on täysin joululomien sanelema, sillä täällä päiväkodit ovat kiinni, ensi viikosta loppiaiseen asti, eikä harjoittelua voida aloittaa sitä aiemmin, vaikka tarvetta olisikin. Onneksi meillä on joustava tilanne töiden ja muiden puolesta, ettei tarvinnut edes miettiä tuota varahoitopaikkaa aluksi. Sehän vasta olisikin ollut kiva lähtökohta harjoitteluun ;)

Tepa (Ei varmistettu)

Jee, kiva että saitte paikan!
Hyvin se menee..joku tuttu tai uusi ihan päiväkotia varten hankittu unilelu on hyvä. Kiva reppu ja tossut. Meillä ainakin päiväkotiin tehtiin ns. kuvakehys, missä kuvia, joita lapsi voi katsella ikävän iskiessä. Kuvia vanhemmista, mummeista ja kivoista hetkistä. Tuonkin ikäiset muistavat jo yllättävän paljon vaikka mitä on tapahtunut kesällä jne. missä ollaan oltu jne.
Meillä meni melko hyvin, vaikka pari kuukautta aamuisin itki mutta jäi hyvin. Tosin öistä tuli tosi rikkonaisia myös pari kuukautta, heräili yöllä järkyttäviin raivokohtauksiin ja huusi. Mutta nyt tuo vaihe on selkeesti mennyt ohi:)

Tsemppiä!

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommentistasi Tepa!

Reppu, tossut ja pehmolelukin löytyy jo, kunhan vaan mietitään, mikä lelu raaskitaan jättää hoitopaikkaan ;)

Ja olen samaa mieltä tuosta taaperon muistista, sillä joka päivä tulee sellainen tilanne tai juttu esiin pojan kanssa, jossa äiti ei meinaa millään tajuta, että mistä hän puhuu, kunnes selviää, että hänhän muistelee menneitä! Aivan uskomattoman vanhoja juttuja muistaa ja vaikka esimerkkinä, valokuvista nimeää henkilöitä, joita ei ole nähnyt lähimpiin kuukausiin lainkaan. Pari päivää sitten hän myös nimesi kuvasta (nyt valitettavasti pois nukkuneen) iso-mummin ja muistaa saaneensa heppa-lelun juuri sinä päivänä papalta, kun se kyseinen kuva on otettu. Aika hellyyttävää.

Se, mikä meille ei ole vielä selvinnyt, on se, miten Gabriel on nyt jo monen kuukauden aikana puhunut "hiirestä, joka nukkuu sänkymme alla". Meillä ei ole hiirileluja, eikä (Luojan kiitos/ tietääksemme) oikeitakaan hiiriä asunnossamme, joten ainoa mahdollisuus on varmaankin joku piirretty, jossa näin on ollut?! Silti hän hakee meidät edelleen, joka ilta katsomaan sängyn alle tuota mystistä hiirtä. :D

phocahispida

Toivottu paikka on hyvä paikka. :)

Meillä tärkeimmät jutut sujuvan alun suhteen olivat varmasti pitkä, kolmen viikon tutustumisjakso vanhemman kanssa, tuttu unipupu ja rittävän lyhyet päivät alussa sekä selkeä päivärytmi lähtö- ja paluurutiineineen.

Päiväkotitaipaleen alusta enemmän täällä:

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/08/30/paivakotiahdistus-eli-miten-se-kehitetaan-ja-selatetaan/

http://kideblogi.fi/ilmansinuaolenlyijya/2013/09/06/paivakotiarkeen-sopeutumista-ja-eraan-raivarin-anatomiaa/

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos linkeitä phocahispida! Pitääkin käydä lueskelemassa pian :)

Laitoimme hakemukseen vain kolme toivetta, vaikka toisaalta, järkevien matkojen päässä olleen, minkä tahansa tarhan olisimme varmasti kuitenkin vastaanottaneet, sillä emme näe päivähoitopaikkojen välillä oikeastaan muuta eroa. Luotamme kuitenkin siihen, että jokaisessa tarhassa olisi yhtä hyvät oltavat lapsella ja osaava henkilökunta :)

phocahispida

Me laitettiin vain 2 toivetta, kun autoa ei tosiaan ole eikä kaupungin sisällä pahemmin julkisia kulje. Muihin päiväkoteihin olisi ollut jo huomattavasti hankalampaa viedä. Onneksi lähipäiväkodista tärppäsi! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Mutta eikö luulisi, että autottomuus ja välimatkat olisi juuri sellaisia kriteereistä, jonka perusteella voisi melkeinpä vaatia juuri läheisiä hoitopaikkoja? (In a perfect world)

phocahispida

Niin mäkin ajattelin kun kävin (tarpeettomasti) jo etukäteen sitä taistelua päässäni. Pessimisti ei pety? :D

Ella F.
Siperian Ella

Heiiiii, onneksi olkoon!

Ja pelko pois, hyvin se menee :) Kas kun ne tarhantädit on koulutettu lasten viihdyttämiseen ja tyytyväisinä pitämiseen :) Saatte suositukset päiväkodista, miten tutustuminen yms. hoidetaan, riippuu nimittäin päiväkodin käytännöistä, miten siellä kannattaa olla, tulla ja mennä. Sama koskee valokuvaa yms. tykötarpeita, me ainakin saatiin päiväkodista lista asioista, mitä tarvitaan, siihen kuuluu esineistöä perhevalokuvasta vesipulloon. 

Myös tutustuminen hoidettiin suositellussa järjestyksessä, muistaakseni ensimmäisen viikon aikana kävivät pihalla leikkimässä jonkun kerran, siitä sitten aamutouhuihin ja iltapäivätouhuihin tutustuen. Ja seuraavalla viikolla muutaman kerran puoli päivää ilman iskää ja siitä se sitten alkoi. Mähän en siis osallistunut tähän projektiin ollenkaan, vaan homman hoiti isäkuukautta viettävä iskä. Ja hyvin meni, ilman mitään suurempia tai pienempiäkään itkuja. Tosin tilanteeseen on nyt vuosi myöhemmin uhman myötä tullut pieniä muutoksia.... :D

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Ella F.!

Me puhuimme päiväkodinjohtajan kanssa pitkään puhelimessa ja hän kyseli mm. siitä, onko Gabriel ollut paljon hoidossa ja miten hän on sellaiset tilanteet kokenut. Kun kerroin, että aina on mennyt hyvin ja että poika saa yleensäkin kehuja rohkeudesta ja sosiaalisuudestaan uusissa tilanteissa/ juhlissa/ kerhoissa, niin hän oli melko rohkaiseva (kuten me vanhemmatkin), että Gabriel tulee todennäköisesti sopeutumaan muutokseen aika nopeasti. Sovimme samassa puhelussa (kun hän soitti kertoakseen hoitopaikastamme) myös harjoittelun ajankohdasta, ja iloksemme hän oli jo kertonutkin tulevan päiväkotimme henkilökunnalle, että teillä aloittaa tällainen pikku-Gabriel pian täällä ja he varmaankin tulevat pian jo tutustumaan ja leikkimään kanssanne. Jäi todella hyvä mieli.

Ella F.
Siperian Ella

No niin ❤

Ne kyllä velhoja päiväkodissa tekemään asiat helpoiksi. Sen takia mä niitä aina koitankin muistaa kiitellä :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kyllä. Ja juuri siksi saa leikkipuiston täditkin vielä tänään suuret kiitokset kaikista kerhoista ja aktiviteeteistä, joita meille tarjoiltiin näiden kotivuosien aikana ❤

Viimeinen puurojuhlamme täään! Sniisk.

HelloAochi

Hienoa! 

Kyllä päiväkodin aloittaminen varmasti jännittää (äitiä), mutta yritä pitää mielessä, että tuon ikäinen jo varmasti kaipaa kavereiden seuraa.

Me harjoiteltiin yhdessä pari-kolme päivää, jonka jälkeen oli viikonloppu. Viikonlopun aikana puhuttiin paljon siitä, että maanantaina Kain menee päiväkotiin ja on siellä koko päivän, äiti menee töihin ja Kain saa rauhassa leikkiä kavereiden kanssa. Kun maanantai-aamu koitti, Kain innosta puhisten laittoi kengät jalkaan ja repun selkään ja lähti matkaan. Kun päästiin perille, minä jäin jotain juttelemaan siinä päiväkodin tädin kanssa. Kain toi minulle malttamattomana kengät käteen, vilkutti heippa ja työnsi ovesta ulos :D

Ja hyvin on viihtynyt, viikonloppuisin nykyään kyselee kavereiden perään ja olisi mielellään menossa päiväkotiin silloinkin.

Ja Gabrielhan on jo vuotta vanhempi, eli varmasti saa kavereita tuota pikaa :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos HelloAochi!

Mä muistan hyvin tuon sinun liikuttavan postauksen ja sen reppukuvan, jossa kerroit, kuinka hyvin Kain on aloittanut tarhan ja sopeutunut siihen. Se on yksi rohkaiseva tekijä, jonka avulla uskottelen itselleni, että kaikki menee hyvin, jos vaan saan itseni pidettyä kasassa :D

Gabriel on aika sosiaalinen tapaus, joten en epäile hetkeäkään, etteikö hän löytäisi pian kavereita. Olemme myös puhuneet jo useasti siitä, kuinka isona poikana hän pääsee tarhaan leikkimään uusien kavereiden kanssa ja nyt hän on noin viikon verran seisonut päivittäin peilin edessä ja osoitellut itseään: "Gapiel iso poi!" (Eli: Gabriel on iso poika.)

Kyllä nämä taaperot vaan ymmärtävät niin paljon enemmän asioista kuin me vanhemmat aina muistammekaan ;)

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Jee! Ihanaa että asia järjestyi!

Me mennään huomenna ekaa kertaa käymään siellä päiväkodissa. Silloin selviää meillekin tarkemmin mitä pitää ottaa huomioon ja miten käytännön asiat siellä päässä hoituu. Meille tuo tutustuminen on vähän hankala, kun me molemmat ollaan jo töissä, ja ensi viikon jälkeen päiväkodit on kiinni kaksi viikkoa, eli siihen asti kunnes Maisa aloittaa hoidon. Mies pystyy tekemään siinä lyhyempää päivää, eli ei onneksi ihan kylmiltään tarvitse jättää lasta heti koko päiväksi. Ensi viikolla käyvät varmaan anopin kanssa vähän leikkimässä siellä.

Meillä lapsi on ihan innoissaan menossa päiväkotiin, tavallaan tuttu paikka kun joka päivä siitä ohi kuljetaan. Äiti on se jota vähän jännittää.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Iksu! Kieltämättä aika helpottava tieto, vaikka se vähän (minua) jännittääkin! :)

Meillä on sama juttu tuon joululoman kanssa, mutta onneksi minulla on mahdollisuus myös joustaa (ainakin) niiden ensimmäisten viikkojen kanssa, joten hoidamme sen totuttelun aika samoissa ajoissa. Ensi viikolla menemme mekin leikkimään ja sitten tammikuun puolella aloitamme harjoittelemalla pikkuhiljaa siihen hoitoon jäämiseen.

Meidänkin päiväkoti on täällä tutuilla kulmilla -Onneksi-  ja nyt kun mietin, niin monesti Gabriel olisi jo aiemminkin ollut menossa sinne leikkimään (kun näkee pihalla keinut ja paljon lapsia), joten aavistelen kaiken menevän hienosti.

Paljon tsemppiä teillekin uuteen arkeen ja luottoa siihe, että kaikki tulee varmasti menemään hyvin! Olen sanonut tämän ennenkin, mutta toistan vielä, että olette todella onnekkaita, että anoppi auttaa teitä. Aivan ihana ele häneltä ja varmasti myös Maisalle mieluista :)

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Kävimme tutustumassa viime viikolla koko perheen voimin tähän uuteen päiväkotiin. Vaikutti todella mukavalle! Ja henkilökunta oli tosi ihanan oloista. Maisa viihtyi siellä niin reippaasti, että uskon hoidon aloituksen sujuvan hyvin. Päätimme samantien hoitaa harjoittelun jo nyt ennen joulua, eli Maisa menee sinne mummon kanssa leikkimään tällä viikolla joka päivä. Tästä ilmestyy pian oma postaus blogissani.

Ja olen niiiiin onnellinen ja kiitollinen tästä mahdollisuudesta, että anoppi on ollut meitä auttamassa! Harmittaa vietävästi että hänen on palattava takaisin töihin, olisi saanut olla meillä pidempäänkin. Ja olemme kyllä sanoneet sen hänellekin :)

MM
Maijan matkassa

Lopultakin! Onnea! Hyvä joululahja teidän perheelle :).

Ensimmäisellä käynnillä päiväkodin käytänteet varmasti selviävät ja muutamassa päivässä näette, miten G alkaa siellä pärjätä. Ei kannata suunnitella liikaa, sillä kaikki voikin sitten mennä ihan toisin. :)

Esimerkiksi meille yhden aamupäivän kokeilu osoitti, että ei kannata yrittää lähteä lounaan jälkeen kotiin päiväunille, koska en meinannut saada lapsia pysymään hereillä kotiin asti. Oli siis helpompi jo heti toisena päivänä jättää lapset päiväunille päiväkotiin. (Siis silloin, kun lapset ensimmäistä kertaa jäivät sinne yksin. Sitä ennen oltiin käyty tutustumassa yhdessä.)

Ja luulet, että G:n kanssa moni asia menee hyvin, koska voitte valmentaa häntä myös keskustelemalla. Ja ne tarhan tädit ja sedät on tosiaan ammattilaisia, jotka hoitaa kyllä homman niin hyvin, että itselle tulee suorastaan tarpeeton olo. Ainakin mulle kävi näin. 

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos MM! Todellakin, "Lopultakin" :) Loppu hyvin, kaikki hyvin ;)

 

Olen itsekin samaa mieltä siitä, että kannattaa puhua asioista taaperolle etukäteen ja niin olemme tehneetkin monessa eri asiassa, niin pienemmässä kuin suuremmassakin muutoksessa tai tapahtumassa. Gabriel on selkeästi sellainen luonne, että kunhan vaan etukäteen varoittelee (Kohta lähdemme kauppaan ja kotiin) tai kertoo, mitä tulee tapahtumaan (Mummi tulee sinua vahtimaan/ Pääset yökylään tänään!), niin kaikki menee pääsääntöisesti hyvin.

Vaikeampiakin päiviä tulee varmaan jossain välissä, mutta eihän me aikuisetkaan aina jakseta olla hyvällä päällä ja innoissaan menossa töihin, joten ihan normaalia se on lapseltakin ;) -Tai, jos ei tule, niin saatan olla hämmentynyt ja mustasukkainen päiväkotimme työntekijöille :D Hihhi.

MM
Maijan matkassa

No juuri näin!

Ja minä olen kyllä hieman mustasukkainen eräälle hoitajalle, koska hän tuntuu vieneen esikoisemme sydämen. (Ensirakkaus?!)

Mutta niin mielellään kuin päiväkotiin mennäänkin ja niin kivaa kuin siellä onkin, niin onneksi sentää äitiäkin juostaan iloisena ja onnellisena vastaan iltapäivällä. Toisinaan noina hetkinä saattaa jopa saada halin ja pusunkin.

Mindeka
Ma-material Girl

Aah, mä niin odotan sitä ensimmäistä päivää, kun menen hakemaan Gabrielia pois tarhasta! Toteutuuko haaveeni, että saan vastaani iloisen ja halisuukkoryöpyn, vai alkaako huuto ja kiukku jo kaukaa, nähdessään minun lähestyvän ;) Jännää sekin!

Ja siis, muistan kyllä itsekin tarhasta, että ollaan leikitty hoitajien olevan meidän äitejä (!) ja kutsuttu heitä jopa äideiksi. Sehän vasta olisikin äidistä kivaa, jos kuulisi lapsensa kutsuvan päiväkodinhoitajaa äidikseen... Ai että mä olen ollut kamala lapsi... Toivottavasti äitini ei kuullut sitä ikinä (eikä nyt lue tätä kommenttia!).

pom pom

Voi miten jännittävää! Hyvin se menee, mutta ymmärrän äidin paniikin. Itsellä on sama edessä vielä. Onnea ja tsemppiä koko perheelle! P.s. Meillä on samat kisupökät, ostin jäähallin kirppikseltä eurolla. 

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Aino B.!

Mekin ostettiin kisupökät kirppikseltä ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos mia ♥

 

Tuosta kiukuttelusta olen täysin samaa mieltä! En edelleenkään kiukuttele muille kuin puolisolleni, äidilleni tai siskolleni :D Vaikka he eivät sitä aina muistakaan ottaa kohteliaisuutena, sitä se oikeasti on. Heihin luotan täysin ja uskallan ryöpytä kiukun ulos itsestäni. -Ja jälkeenpäin toki pyytelen anteeksi ;)

IidaR (Ei varmistettu)

Aivan mahtava uutinen, onnittelut teille! Onneksi pitkä odotus päättyi toivotulla tavalla. Toivottavasti meitäkin lykästää maaliskuussa ja Lumi saisi paikan tuosta naapuripäiväkodistamme, tai ainakin toiseksi lähimmästä... ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos IidaR!

Olen varma, että teilläkin käy keväällä tuuri ja saatte paikan toivomastanne paikasta. Joskus nimittäin ihmeitä tapahtuu -Näköjään!

Kommentoi

Ladataan...