Päivä Korkeasaaressa

Ma-material Girl

Kuten moni muukin perhe, suuntasimme auringonsäteiden saattelemana pääsiäisenä Korkeasaareen. Seuraksi saimme pojan bestiksen perheineen, joka oli askarrellut molemmille hienot kiikarit, joilla eläimeitä (kuten G sanoo) oli hyvä bongailla.

Myös Korkeasaari on hyödyntänyt digitaalisia mahdollisuuksia ;)

En ikimaailmassa olisi muistanut, että riikinkukko on noin valtava. -Ja mitä ääntä se pitää!? Sen huuto kuulostaa lähinnä loukkaantuneelta kissalta, ja kun näitä otuksia kulki 10-20 alueella vapaana, piti pullasta pitää kovaa kiinni. (Nimim. Pelkään lintuja) Pisteet pikku-pojille, joita ei tuntunut riikinkukot lainkaan pelottavan.

Amazonilla oli selkeästi mieluisinta: Apinoita odotettiin lähes yhtä paljon kuin....

...KÄÄRMEITÄ! 

Siitä lähtien, kun asuimme Korkeasaaren portista sisään, puhuivat pojat vain käärmeistä:

Missä käärmeet on?

Onko siellä käärme?

Mennään käärmeitä katsomaan!

Ja ainoat, jotka jännittivät ainakin Gabrielia, olivat kissalaakson tyypit. Leijona, tiikeri ja lumileopardit olivat jalkeilla ja virkeinä, mutta kuvaa en saanut napattua, koska poikaa ei saanut laskea sylistä pois. Hän rutisti kaulaani hurjasti ja hoki: Mennään eteenpäin! Mennään eteenpäin!

Poislähtiessämme menimme vielä tarkistamaan, oliko se tiikeri niin pelottava kuin alussa tuntui

-Mutta sitten hän olikin jo päikkäreillä.

Tämä opastekuva siis riittäköön meille muistoksi.

 

Share

Kommentoi