Perhe reissussa ilman äitiä

Ma-material Girl

Kuinkakohan monet kerrat sitä on toivonut saavansa olla yksin?

Kuinkakohan monet kerrat sitä on väsyneenä kiukutellut perheelle, että "Jos edes hetken saisin olla rauhassa!"?

Kuinkakohan monet kerrat sitä on väsyneenä aamulla todennut, että "Jos edes yhden yön saisin nukkua rauhassa ja niin pitkään kuin haluan!"?

Kuinkakohan monesti sitä on toivonut saavansa olla yksin kaupungilla, kiertelemässä ja haaveilemassa, täysin ilman huolta, että jollain on kotona nälkä, ikävä tai väsymys? Olla tekemättä ruokaa ja pesemättä pyykkiä.

Kuinkakohan monesti sitä on tajunnut miettiä, että jos nuo kaikki kuitenkin saisi, niin itkuhan siinä tulisi? -Ei varmasti ikinä. Niinpä.

Pojat lähtivät loppuviikosta appiukon mökille ja samalla minä jäin ensimmäistä kertaa yksin kotiin. Kahteen vuoteen, en ole ollut erossa molemmista: puolisosta ja pojasta. Vain toisesta kerrallaan. Ja näköjään sillä on suuri merkitys, sillä yksinolo ei ollut ihanaa ja rentouttavaa vaan päinvastoin.

Viikonloppu meni aika lailla ikävöidessä. Miten ontto ja yksinäinen olo sitä voikaan olla, ilman perhettään. Enpä olisi uskonut, mutta näin kuitenkin kävi.

Enpä toivo toista "vapaata viikonloppua ainakaan seuraavaan kahteen vuoteen ;)

 

 

P.S. Ja että ette luule minua nyt aivan hulluksi, niin sanottakoon, että kävin kyllä baarissa ja näin kavereitani, mutta tajusin myös sen, ettei niistä baari-illoista saa enää oikeastaan yhtään mitään muuta kuin väsymyksen. Tämä äiti on ilmeisesti nyt virallisesti (vai väliaikaisesti?) kasvanut ulos bilehileen muotista. Ystäviäni toki rakastan edelleen, mutta jotain uutta tekemistä sitä pitää kyllä keksiä.

 

Hullua, mutta totta.

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Mulle kävis ihan toi sama, joten en ole toivonut vielä kertaakaan "yksinäistä viikonloppua". :)

Mindeka
Ma-material Girl

Minäkään en tätä toivonut, joten voi olla, että oma lähtökohta-ajatukseni oli hieman surumielinen aiheeseen, mutta selvittiin siitä kuitenkin ;)

Kommentoi