Periaatteet, jotka kerkesimme pyörtää, ennen kuin poika on edes kaksi

Ma-material Girl

Ennen lasta, sitä on mahtavat suunnitelmat, kuinka kaikki menee hyvin ja mitä ohjeita (tai siis periaatteita) noudattamalla, lapsi kasvaa vieläkin paremmassa ja terveellisemmässä ympäristössä. No, sitten tulee se ensimmäinen hetki, kun joku niistä hienoista (yli-)ajatuksista pyörretään. Ensin se vähän kirpasee, mutta toista tai kolmatta ei enää huomaakaan! Pian huomaat, että voi tehdä blogiin listauksen kaikista niistä asioista, joita teidän ei vanhempina ikinä pitänyt tehdä, mutta teittepä kuitenkin. -Ja vieläpä ennen kuin lapsi on edes kahta.

  1. Lapsi ei saa mitään makeaa ennen kaksivuotissyntymäpäiväänsä. Eihän se edes ymmärrä haluta sellaista, joten miksi antaa. (Ehkä olisi pitänyt itsekin sitten lopettaa ne kaikki kahvipullat tai edes hankkia croissant tai vastaava lapselle mukaan kemuihin, joissa ei aio sitä mitään makeaa hänelle antaa.)
  2. Lapsen ei tarvitse katsoa telkkaria oikeastaan lainkaan. Ehkä yksi kymmenminuuttinen aamuin ja illoin riittää. (Onhan se nyt kätevää, mennä suihkuun turvallisin mielin, kun tietää taaperon liimautuneen Palomies Samin seuraan, seuraavaksi viideksitoista minuutiksi!)
  3. Lapsi ei todellakaan saa karkkia, ennen kaksivuotissyntymäpäiväänsä. ("No, mutta pitäähän sen nyt pääsiäismuna saada maistaa...")
  4. Lapsi ei ikinä tule näkemään, kun aikuiset juovat/ polttavat, yhtään. (Juomien kanssa helpompaa, mutta entäs tupakat?)
  5. Lapsi ei ikinä syö telkkarin ääressä. (Paitsi  niinä iltoina, kun puuro ei meinaa maistua. Silloin Palomies Sami harhauttaa juuri sen verran, että lusikan saa lötyä suuhun.)
  6. Kännykkä, tietokone yms. aikuisten tavara/ elektroniikka  ei ole lapsen lelu. (Kuumeinen äiti tekee oikeastaan ihan mitä tahansa, että saa hetken levätä. "Joo, leiki vaan sillä tietokoneella, kulta.")
  7. En ikinä huuda lapselleni. (Ehkä useammin lapsen edessä puolisolle huutamista, mutta kuitenkin. Hävettää myöntää, mutta ei ole onnistunut. Päivä kerrallaan jatkan yrittämistä.)

 

 

 

Kuulostaako tutulta? Mitä periaatteita teillä on pyörretty? (Pliis, sano että JOTAIN edes!?)

 

Share

Kommentit

Luru
Changes

Todellakin kuulostaa tutulta. Aivan samat ylevät aikomukset, aivan samoilla ajatuksilla sittemmin pyörretty (siis ihan oikeasti, kaikki nuo!). Nyt kun ovat molemmat jo yli kaksivuotiaita, en oikeastaan enää ajattele koko asiaa. Olankohautus ja eteenpäin. Kumpikin nassikka on avoin ja iloinen pieni veijari ja kumpikin käyttäytyy edes suurinpiirtein nätisti, joten en jaksa murehtia. Siitä vain pidän huolen, että jos huudan lapsille tai riitelen miehen kanssa niin pyydän anteeksi - mieheltäkin niin, että lapset varmasti näkevät. Siihen nimittäin uskon, että lapset kyllä kestävät avoimen riitelyn kun näkevät myös kuinka sovitaan, mutta ahdistusta voisi aiheuttaa sellainen epämääräinen tilanne jossa selvästi havaitsee vanhempien välillä olevan jotain kitkaa, mutta ei kuitenkaan näkyvästi voi osoittaa että mitä.

Ihanan rehellistä! Minun vauvani on 4kk, joten minä olen vielä siinä vaiheessa, että kaikki kauniit periaatteet ovat listattuina ja valmiina, mutta mitään ei ole tarvinnut (vielä) pyörtää. Aika samanhenkisiä juttuja kuin sullakin. 

Luru: tykkään kovasti tuosta anteeksipyytämisjutusta! Lisäänkin sen heti periaatelistaani. Koska tosiaan, onhan se hyvä, että lapsi oppii näkemään miten pyydetään anteeksi ja sovitaan riita, koska malttinsa menettäminen on ihan luonnollinen juttu niin aikuisille, kuin lapsillekin. Mutta että sen jälkeen pyydetään anteeksi - se on hieno juttu. 

Yksi mun periaatteistani liittyy ruokaan: koska me aikuisetkaan emme syö eineksiä (no okei, joku oetkerin pizza ehkä kerran kuussa), miksi tarjoaisin niitä lapsellekaan. Jos minä ja mieheni siis kokkaamme "rakkaudella" ruokaa toisillemme from scratch, miksi tarjoaisimme lapselle jotain "vähemmän". Vaikka kaveri ei ole kiinteitä ruokia edes maistanut vielä, aavistella jo nyt, että tuo periaate tulee varmasti järkkymään! Ainakin matkoilla säilyvyyden ja helppouden takia. 

iitukka

Tuttua on! Mulla ei kylläkään ennen lapsia ollut valmiiksi tiettyjä periaatteita mietittynä, mutta noita varmaan suurin osa vanhemmista pyrkii (aluksi ainakin) välttämään. Karkkiasiassa olen ollut natsi, eli sitä ei ole lapset maistaneet, mutta muuten kyllä mennään hienojen periaatteiden kanssa metsään lähes joka päivä. Kun lapsia on kaksi, ja ikää heillä yksi ja vajaa kolme, täytyisi olla joku maailman zeniläisin munkki, että jaksaisi esimerkiksi joka päivä sen sadannen kerran nätisti keskustelemalla perustella, miksi pikkusiskoa ei saa lyödä/töniä/ottaa lelua kädestä. Tulee huudettua ja hoettua eitä. Ja vuosien univelan uuvuttamana on välillä vaan helpompaa antaa lasten katsoa hetki piirrettyjä tai räplätä tietokonetta jos saa hetken itse maata sohvalla tai vaikka lukea rauhassa lehteä. Ja illalla tunti Pikku Kakkosta on pelastus! Kyllä viimeistään kahden lapsen kanssa on ollut pakko luovuttaa, niin rankkaa on ollut. Ei se silti tarkoita, ettenkö tuntisi huonoa omatuntoa ja syyllisyyttä näistä asioista, joka ikinen päivä...

Ella F.
Siperian Ella

Hahaa, täällä taas se kengätön suutarinlapsi, eli ammattikasvattaja, moi!

Eli luonnollisesti, eihän mulla juurikaan edes ollut mitään periaatteita mietittynä, miehellä sentään vähän jotain, mutta hän onkin periaatteen mies!

Mä sen sijaan huomaan joka päivä vähän silleen jälkijättöisesti, tiedätkö, että hups oho, olis tänkin voinut hoitaa jotenkin toisin. Just se, että avaa pikkukakkosen, että saa huijattua pari lusikallista ruokaa suuhun, ja sitten tajuaa, että ei hemmetti, eihän olohuonessa pitänyt syödä!!! Tai että nappaan oven, puhtaan pyyki tms asian lapsen kädestä, ilman että olen ensin pyytänyt kauniisti "anna äitille".  Ja näitähän riittää =)

Anteeksipyytämisessä ollaan aika tarkkoja, ollaan huomattu ukkelin kanssa, että jos meillä on kränää, lapsi ahdistuu silminnähden niin, että asialle on tehtävä jotain. 

jjonaa

Meillä nuo kaikki käyty läpi!! tosin minulla ei ole ollutkaan mitään hirveitä suunnitelmia vaan olen mennyt tässä ajan mukana ja katsonut mikä toimii ja mikä ei. 

Mutta pakko myöntää että meillä tehdään noita kaikkia, mutta en kyllä huomaa meidän tytössä mitään huonoakaan näiden asioiden takia?

Asia jossa olen edistynyt on se että pidämme tytöllämme karkkipäivän, nimittäin se pääsi todellakin lipsumaan kun itse olen kunnon sokerihiiri... vaihdoin sitten herkut rusinoihin, hedelmiin ja lauantaina voin myös itse hyvällä omalla tunnolla mässätä vähän jotain hyvää tytön nähden. Muuten koitan itse vältellä myös jos en halua että lapseni saa sokeria justiinsa sillon! :D

Tällä hetkelläkin tytär on katsonut musiikkivideoita telkkarista sellaiset 45 minuuttia??? :)

Mindeka
Ma-material Girl

Jes! Me ei olla ainoita!

Kiitos rehellisistä kommenteistanne Luru, Järkky, iitukka, Ruusu, Ella F. ja jjonaa!

Haluan lisätä vielä sen, että meillä on myös anteeksipyynnöt käytössä, onneksi.

Olemme myös ottaneet sellaisen käytännön, että jos poika tekee jotain kiellettyä, rikkoo tai satuttaa jotain, niin torumisen ja lapsen reaktion jälkeen (usein suu kääntyy väärinpäin ja alkaa nyyhkimään), kerromme hänelle: "Ei se haittaa, kulta. Tule antamaan hali ja kaikki on taas hyvin. Voit jatkaa leikkiä, mutta muista, että noin ei saa tehdä, koska..." Tämä on toiminut meillä hienosti. Se kertoo lapselle siitä anteeksiannosta (ja -pyytämisestä) parhaiten, että näkee sitä koko ajan ympärillään.

Tämä lista ei siis tarkoita sitä, että kasvattaisimme tulevaa raggaria sillä kuuluisalla vapaalla kasvatuksella ;)

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com

Joo-o, näitähän riittää - onneksi mä olen jo armeliaasti unohtanut suuren osan esikoisen kanssa kiveen hakatuista periaatteista ja kaksoset ei ole niistä kuulletkaan. :D Mietin tossa viimeksi auton turvaistuinten kanssa kiroillessani, että niistä mä en olekaan vielä ruvennut tinkimään, eli jos periaatteet suojaa välittömältä hengenlähdöltä, niin niistä on ilmeisesti helpompi pitää kiinni. Joku tasapainoinen kehitys ja hampaiden hyvinvointi, pah. ;)

HelloAochi

Heh, täällä pyörretty noi kaikki ja K on vasta 14 kk. Hyvin menee meillä. No jaa, mä oon ittekin aina syönyt olkkarissa. 

Perhe Koossa

Meillä päätettiin, että ruokapöytään ei tuoda leluja. Kun syödään niin syödään. Ja lasta ei hyssytetä unille, vaan hänet opetetaan nukahtamaan yksin. Ja että hän ei nuku vieressämme vaan pinniksessä. Ja ja ja...

Kaikilla kai näitä on, onhan? :)

Kommentoi