Petetty ei unohda ikinä

Ma-material Girl

Olen tullut siihen tulokseen, että karkeasti joka toinen (nainen tai mies) on joutunut parisuhteessa petetyksi. Tähän tulokseen pääsin sillä yhtälöllä, että minä olen kolmessa suhteessani kokenut sen jokaisessa ja uuteen ystävään tutustuessani, hän kertoo lähes aina samoista kokemuksista.

--

Ensirakkauteni kesti neljä vuotta ja päättyi n.puolen vuoden salasuhteeseen miehen puolelta. "Nuorena on sellainen kokeilun halu."

--

Keskimmäinen päättyi yhdenillan kokeiluun.

--

Viimeinen n.6v. (pisin ja vakavin, kunnes löysin nykyisen onnen), päättyi kun kuulin miehen vehdanneen työpaikkaromanssin (ja vanhan luokkakaverini) kanssa melkein vuoden selkäni takana. Kyselyistäni huolimatta, suhdetta ei myönnetty, kunnes olin jättämässä mieheni vainoharhaisuuteni takia. "Olit täydellinen edustusvaimo ja tämä oli sellainen hauska h**ra." Korostan, että mies itse kuvasi toista naistaan tuolla alentavalla sanalla.

--

No, mikä sai vanhat haavat auki?:

Tutustuin synnytysvalmennuksessa hyvään tyyppiin. Hän olkoon P nimeltään. Olemme edenneet ystävyydessämme siihen pisteeseen, että teemme satunnaisia ympäri-Töölönlahden-lenkkejä ja juttelemme kaikesta mahdollisesta. Perjantaina tuli puhetta miehistä, työpaikoista ja sen sellaisesta. Yhtäkkiä vaikenee hetkeksi ja häpeillenn alkaa kertoa:

"No, mun pitää kertoa sulle yks juttu. Mun mies, tai siis mun ex-mies. -- Jäi kiinni pettämisestä (toisen kerran), kun olin kuudennella kuulla raskaana...-- Se sitten loppui siihen."

Jäin suu auki. Siis ihan todellista? Mikä ihme tätä maailmaa vaivaa? En osaa kuvitellakaan, millaista tuskaa tuottaa, kantaa petturin lasta sisällään, koittaa siinä sitten suhtautua avoimin ja positiivisin mielin tulevaan synnytykseen ja lapsen (yksin! Ainakin siis fyysisesti) kasvatukseen. Totesin, että P on rohkein ja vahvoin tuntemani nainen. Sitä hän todella on.

Kaikista kivoin  Kiva juttu näissä kaikissa on se yhdistävä tekijä: Toinen nainen on aina tiennyt miehen olevan varattu. Joskus jopa tyttöystävän (eli siis minun ja P:n) puolituttu.

 

Nainen, mitä ihmettä?!

 

 

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Kaikesta muusta olen samaa mieltä, mutta lause "Kaikista kivoin juttu näissä kaikissa on se yhdistävä tekijä: Toinen nainen on aina tiennyt miehen olevan varattu." kalskahtaa, jälleen kerran, ikävästi korvaan. Mielestäni se kantaa suhteesta vastuun, joka on antanut lupauksen uskollisuudesta, ei kukaan muu.

On tietysti eri asia, jos se toinen nainen tai mies on tuttava tai ystävä, mutta jokainen omien lupaustensa mukaisesti (itse koen olevani kavereilleni samaan tapaan tässä asiassa velvoitettu kuin miehellenikin).

Eli syyttelyt sinne minne ne kuuluu.

Virmixet

Vierailija: Mun mielestä taas on ällöttävää ajatella, ettei se salarakas, joka tiedostaa olevansa rikoskumppani muka oo yhtään vastuussa. Ei hän tietenkään oo vastuussa sen pettäjän tekosista, mutta omista teoistaan on. On se mun mielestä vähän kummallista ettei muka pysty pysymään housuissaan ja oottamaan, että vastaan tulis joku vapaa...

Mindeka
Ma-material Girl

Vierailija:

Osuiko siis omaan nilkkaan vai  miksi koet syyttelyn sinne (näissä tapauksissa) naisen suuntaan olevan epäoikeutettua...?

Ja mielestäni tiedostettu pettäminen ei ole kummaltakaan sallittua. Vaikka parisuhteessaoleva toki vastaa kumppanilleen, on se toisenkin osapuolen moraali himppasen eksyksissä. Uskon, että tässä asiassa ollaan kahta eri mieltä, mutta minun leiriin kuuluukin ehkäpä vain kaikki petetyksi joutuneet. Toiseen leiriin kenties ne pettäjät?

 

Virmixet:  Nimenomaan, täysin samaa mieltä. Hienoa, että edes joku on kanssani vielä vanhanaikainen ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Nilkkani voivat hyvin. Suhteen alkaessa se on kuitenkin ollut se pettäjä, joka on tiennyt olevansa parisuhteessa ja sitä kautta tiennyt mitä on tekemässä. Sille kolmannelle taas on useinkin saatettu höpöttää ties mitä kumppanin jättämisestä yms. Eli kyllä sanoisin vastuun olevan pettäjällä. Erityisesti ihmettelen niitä jotka ottavat pettäjän takaisin, mutta jatkavat sen kolmannen osapuolen vihaamista....

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Mun mielestä kertoo moraalisesta köyhyydestä, jos kuvittelee, että muiden on huolehdittava uskollisuudestaan kumppaniaan kohtaan. Tai vastaavasti empatian puutteesta. 

En jaksa uskoa, että kukaan ei voisi olla olematta vihainen sille kenen kanssa puoliso petti. Siis tilanteessa, jossa tämä osapuoli tiesi toisen olevan varattu. Vai uskaltaisitko julkisesti sanoa ystävillesi, että kyseessä oli vain pettävän kumppanin vika? 

Vierailija (Ei varmistettu)

Kertoo nimenomaan moraalisesta köyhyydestä, jos kuvittelee, että muiden on huolehdittava uskollisuudesta kumppania kohtaan.. Siis muiden kuin sen, joka on se toinen kumppaneista, eli pettäjä. En minä nyt ketään ehdoin tahdoin kehota suhteeseen varatun kanssa, mutta pelottaa tuo tuomitsemisen suunta. Kyllä se on se pettäjä, joka vastuunsa saa kantaa.

Kuten sanoin, eri asia, jos kyseessä on petetyn kaveri, silloin koen kaverisuhteessa tapahtuneen pettämistä. Ei se ole sen oikeutetumpaa. Mutta vieras ei ole mitään lupauksia tehnyt, eikä mielestäni ansaitse moraalittoman leimaa. Etenkin jos samaan aikaan olaan valmiita pettäjää itseään vielä katselemaan.

Vieras Mies (Ei varmistettu)

Millaisia tuntemuksia sinulla tulisi kumppanisi salarakasta kohtaan, jos hän tiesi kumppanisi olevan varattu? Lisäksi olisi mielenkiintoista myös tietää sukupuolesi.

Mindeka
Ma-material Girl

Hienoa keskustelua Vierailija ja Vieras mies. Kiitos!

Haluaisin muistuttaa, että kirjoittamani teksti on täysin totta. Lopussa mainitsemani yhteinen tekijä ei mielestäni ole vastuunvierittämistä kolmannelle osapuolelle vaan nimenomaan huolestuneen naisen pointti siitä, kuinka joku kuvittelee saavansa toisen miehestä itselleen puolison. Jos haetaan hetken huumaa, niin niitä halukkaitahan puskee jo baarijonossa syliin. Ei siis pitäisi olla kysynnän ja tarjonnan epäkohdasta kiinni?

Petturimies on aina petturimies. Kenkää ne on jokainen saaneet näissä mainitsemissani tilanteissa.( Vierailija sanoi: " Erityisesti ihmettelen niitä jotka ottavat pettäjän takaisin, mutta jatkavat sen kolmannen osapuolen vihaamista....")

Mallariina (Ei varmistettu)

.."huolestuneen naisen pointti siitä, kuinka joku kuvittelee saavansa toisen miehestä itselleen puolison. Jos haetaan hetken huumaa, niin niitä halukkaitahan puskee jo baarijonossa syliin. Ei siis pitäisi olla kysynnän ja tarjonnan epäkohdasta kiinni?"

Kummaksun itse myös tuota kärkästä tapaa tuomita se kolmas osapuoli, ja vihjailua siitä että osuiko omaan nilkkaan, jos rohkenee esittää muita näkökulmia. Tälläisessä ns. kolmiodraamassa välttämättä kyseessä ei ole missään vaiheessa ollut minkään hetken huvin hakeminen, vaan sen sijaan se "toinen nainen" on voinut vilpittömästi rakastua mieheen. Ja mies on voinut väittää jatkuvasti eron olevan työn alla, ja nainen on voinut uskoa. Olen itse enemmänkin vilpittömän huolestunut siitä, että kuinka joku mies kuvittelee saavansa siltä toiselta naiselta itselleen rakastetun, vaikka kotona odottelee, pahimmassa tapauksessa kuvailemassasi tilanteessa juurikin raskaana oleva puoliso, jota pitäisi tukea sen sijaan että lurittelee rakkauden tunnustuksia kolmannelle osapuolelle. Eli siis kuinka voi olettaa ulkopuolisilta vastuullisuutta ja uskollisuutta, jos siihen ei oma kumppanikaan kykene?

Kyllä se perimmäinen vastuu parisuhteesta on nimenomaan niillä parisuhteessa olevilla, ei suinkaan ulkopuolisilla. Ja huom! joskus myös toisista naisista tulee niitä petettyjä, jotka eivät unohda ikinä.

Jotenkin pisti ihmettelemään tämän jutun parisuhteen glorifiointiasetelma: on olemassa ns. hyviä naisia eli puolisoja, ja sitten näitä huonoja naisia, eli suhteen rikkojia. Totuus kun ei aina ole näin yksioikoinen.

Mindeka
Ma-material Girl

Ja jottei kirjoituksen lähtökohta pääsisi ihan täysin karkaamaan, niin "Petetty ei unohda ikinä". Miksi pitää syy olla jonkun eniten?

Vierailija (Ei varmistettu)

Mielettömän hyvä keskustelu! Itsepä olen ollut sekä pettäjä, että petetty, että se kolmas pyörä.

Ja puhtaasti olen sitä mieltä, että aina eniten väärin tekee pettäjä. Koin tästä karmeet omantunnon tuskat ja ne kesti pitkään. Petettynä olo taas oli joo, aika kamalaa mutta lopulta se viha oli niin puhdistavaa että saatto nauraen alottaa taas uuden elämän. Mutta sen kolmantena pyöränä olo, en suinkaan ollut ilkeä toinen nainen, vaan jäin itse rannalle ruikuttamaan kun menetin elämän miehen, joka on edelleen ainoa ihminen jonka kanssa olen kokenut sen kuuluisan kolahduksen. :) Yllättäen ehdottomasti pahin kokemus oli olla se kolmas pyörä.

Joten eipä väitellä mikä kokemus on pahin ja kehen sattuu eniten ja kuka unohtaa helpoiten, koska kaikilla meillä on eri kokemuspohja aiheesta ja kaikki näke / kokee asian eri tavalla. Itse koen ainoaksi totuudeksi asiassa sen, että pettäjä on se kuka tekee väärin.

peace and love! :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos rehellisestä ja rohkeasta tunnustuksesta viimeinen Vierailija! Harvempi uskaltaa myöntää olleensa kaikkea tuota. Nostan hattua!

Olen täysin samaa mieltä tossa, että kun koittaa se vihan aika, niin se on jopa aika puhdistavaa... Ja siihen päästään kulkemalla se kivikkoinenkin tie. Via Dolorosa siis.

**

Nykyisin kaveripiirissäni jopa nauretaan mun epäonniselle parisuhdehistorialle: -Kellään ei voi olla yhtä pahaa tuuria kuin Mindellä!

Tikli
Ranskalainen mies

Mä olen ajatellut pettämisestä seuraavalla tavalla (Raimo Summasta tms. lainaten, johonkin lätkäasiaan liittyen): Yksi kerta on yksi kerta, mutta kahdessa on jo kaksi liikaa.

Eli virheistä pitää oppia, koska sitä pettäminen on: virhe.  Se on epäkunnioittavaa toista kohtaan. Uskon (tai haluaisin uskoa), että jokaisella on kuitenkin lopulta sellainen sisäänrakennettu tarve olla jollekulle se kaikista tärkein. Ja kun sitä tarvetta loukkaa, tulee pahaa jälkeä.

Jos haluaa vapautta, ei kannata ryhtyä suhteeseen, jonka ainoa tarkoitus on vain satuttaa toista osapuolta ja tuntea itsensä voimakkaaksi. Silti niitäkin urpoja on, jotka yrittää rakentaa omaa itsetuntoa toisen kustannuksella.

Jos on suhteessa ja on pettänyt toista, reiluja vaihtoehtoja on musta vain kaksi: tunnustaa asia sille toiselle, yrittää selvittää asiat ja jatkaa, tai tunnustaa asia sille toiselle ja erota.

Sarjapettäjillä on mun mielestä vain sarja ongelmia itsensä kanssa. Enkä ymmärrä ihmisiä, jotka jää suhteeseen, jossa se toinen jatkuvasti vain pettää.

Vierailija (Ei varmistettu)

Tunnen pyhää vihaa sitä naista kohden, jonka kanssa mieheni minua petti. Ongelma on, että he olivat ex-kumppaneita ja edelleenkin puheväleissä. Kun vain kuulenkin häneen (kaukaisestikkin) liittyvän asian voin fyysisesti pahoin ja panikoin. Tiedän, että hän ei ansaitse olla vihani kohde, mutta en usko, että ikinä pystyn häntä kohtaamaan. Miehelleni olen antanut anteeksi.

Mindeka
Ma-material Girl

Mä oon miettinyt tätä asiaa myös kovasti tänään (siis tänäänkin). En Vierailijan lailla pysty edelleenkään suhtautumaan tyynesti naisiin, jotka olivat kolmansia suhteissani. Ja vaikka väitän, että olen antanut anteeksi miehille (ihanaa, kun voin joudun puhumaan monikossa), niin vähänkin ajatuksiani tutkailemalla selviää, etten todellakaan ole. Ja nyt keksin sen hiuksen hienon eron (tässä tapauksessa) miehen ja toisen naisen välillä: Mies on joka kerta pyytänyt anteeksi. Sanonut olevansa pahoillaan ja sen, ettei olisi halunnut loukata minua. Nainen ei ikinä. Nainen on kummassakin tapauksessa myös törmännyt minuun koko sotkun jälkeen (tilaisuus siis on ollut myös puhua), muttei vaivautunut kuin luikkimaan karkuun. Ja tiedän, nämä ovat "vain" sanoja, mutta minulle niillä on merkitystä.

Mulla on  myös samat ajatukset  Tiklin kanssa, mutta noin hienosti en olisi niitä osannut sanoiksi pukea. Kiitos kaunis kommentistasi!

Vierailija (Ei varmistettu)

Jos nainen on sinkku ja mies varattu, niin kyllä silloin on vastuu miehellä mitä tapahtuu. Kunnon mies ei lankea, vaikka toinen nainen kuinka liehittelisi. Yleensä pettämiseen vaaditaan, että parisuhteessa on jo jotain pielessä, mutta siitä ei voida/pystytä keskustelmaan.

Vierailija (Ei varmistettu)

Samaa mietin minäkin: parisuhteessa on häikkää, jos pettää. Puhuminenhan on se parempi vaihtoehto, mutta usein ihmiset ei joko tajua tai osaa.

Olen itse eronnut tilanteessa, jossa tajusin, että mielessä oli käynyt jotain muuta kuin selkeä "ei" tilanteessa, jossa oli tarjolla huomiota muualta kuin kotoa. En pettänyt, mutta tajusin erota, eli omassa suhteessa ei ollut kaikki kunnossa.

Kunnon nainen (Ei varmistettu)

Vierailija 20.50

"Kunnon mies".. Hänkö ei lankea liehittelyihin, jos vaan keskusteluyhteys on kotona kunnossa?

Yleensä miehessä on vikaa, jos pitää pettää (eikä keskustella/erota), vaikkei suhteessa kaikki olisikaan kunnossa.

roxie

Meidänkin parisuhteessa ollaan kihlatun kanssa kumpaakin; pettäjiä ja petetyksi tulleita. Siihen tarvittiin vain yksi ilta ja paljon puhumista, eikä asia ole meitä vaivannut sen koomimmin. Sovittiin että asia on halki puhuttu eikä sitä enää otettaisi esille, koska ei olisi enää tarvetta. Huh, se oli iso helpotus ja suuri taakka poistui. Ei olla kihlatun kanssa oltu vielä näin onnellisia kuin nyt ollaan, koska kummatkin tajusi pettämisen jälkeen, kuinka paljon toista rakastaa eikä tahdo enää olla kenenkään muun kanssa. Pettäminen toi meidät enemmän yhteen ja kunnioitamme toisiamme, kun tiedämme että kummatkin ovat rehellisiä ja toiseen pystyy sitä kautta luottamaan. Itse asiassa menimme kuukauden päästä tunnustuksesta kihloihinkin. :)

Pettäminen oli meille siis positiivinen ja onnekas tapahtuma, jonka jälkeen pystymme elämään itsenäisinä osina yhdessä eikä mitään mustasukkaisuutta tai toisen menojen rajoittamista ole koskaan ollut. :)

Olen sitä mieltä, että jokainen ihminen pystyy antamaan anteeksi ja unohtamaan. Sehän rasittaa tuleviakin suhteita, jos miettii kuinka aikaisempi kumppani petti. Anteeksi antamisen taito on pitkä prosessi, mutta sitäkin antoisampi, kun sen oppii. Negatiivisissa ajatuksiin on turha jäädä kiinni, keskittyy siihen hetkeen missä tällä hetkellä on ja kaikki on paremmin. :)

roxie

Ainiin, meinasi unohtua kertoa, että erittäin hyvän tekstin olet kirjoittanut! :) Mahtavasti on saanut ihmiset keskustelemaan ja ajattelemaan.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos roxie, ensinnäkin kehuista ja sitten rohkeudesta kertoa oma tarinasi.

Olen myös positiivisesti yllättynyt, kuinka moni on innostunut keskustelemaan aiheesta. Sehän tämän palstan pitämisen tarkoitus onkin: keskustelun avaaminen.

Suurkiitos siis kaikille kommentoijille!

***

Odotan muuten jo valmiiksi ärsyyntyneenä iltapäivälehtiä, joissa aletaan hehkuttamaan kuinka "Pikkujoulukausi on pettäjien kulta-aikaa".. Bla bla blaa.

roxie

Yh, pikkujoulut. Mikä pieni kliseiden täyttämä turha juomisjuhla :D

Äiti (Ei varmistettu)

Aihe koskettaa mua tosi läheltä ja asia on edelleen, monen vuodenkin jälkeen tosi arka. Mikään ei satuta niin paljoa kuin kuulla, että se ihminen johon luotat maailmassa eniten on satuttanut sua tavalla, johon luulit ettei hän koskaan kykenisi. Menee hyvin pitkään toipua siitä surusta. Olen kyllä Mindekan kanssa ihan samaa mieltä, että kyllä myös sen kolmannen pyörän tulee kantaa vastuu teoistaan. Varsinkin lasten myötä olen ymmärtänyt, miten heikoilla jäillä parisuhteessa pusketaan eteenpäin niin hetkinä kun takana on huonosti nukuttuja öitä, koliikkia, sairastelua tms. Siihen on kohtalaisen helppoa (ja raukkamaista) jonkun kolmannen iskeä väliin. Mä kunnioitan sinkkunaisia, jotka eivät lähde sotkemaan muiden ihmisten parisuhteita. Muille ei multa ymmärrystä riitä, vaikka kuinka selittäisivät...

Vierailija (Ei varmistettu)

Kuulostaa kamalalta, mutta IHANAA, etten ole ainut, jota on kaikissa kolmessa suhteessani petetty! Ensin asia tuntui siltä, ettei siitä pääse yli... Sitten se tuntui siltä, että mikä mussa on vikana? Nyt ei enää oikein edes tiedä tuntuuko miltään...

Kommentoi