Puolivuotiskatsaus

Ladataan...
Ma-material Girl

Esikoispoikamme Gabriel täyttää sunnuntaina puolikkaan vuoden. Sen sijaan, että istuisin  tässä koko aamun päivittelemässä "Mihin tää aika on kadonnut?!", keskityn pohtimaan, mitä kaikkea poika on jo oppinut pieneen ikäänsä nähden. Ja mahdollisesti, onko äitikin oppinut jotain.

ODOTUSAIKA:

  • 10.12.2010 Positiivinen raskaustesti. Muistan edelleen koko päivän tapahtumat selvästi. Tein testin miehen kehoituksesta, lähinnä hänen mielikseen. En uskonut odottavani vauvaa. Työpäivä oli melkoinen, kun en saanut miestäni puhelimella töistä kiinni, joten jouduin olemaan koko päivän hiljaa, vaikka sisälläni rummutti sydän (tai siis kaksi) ja jokainen solu huusi: Me saamme vauvan! Itseltäni Oscarin arvoinen suoritus, etten sitä silloin jo paljastanut työkavereilleni.

 

  • 20.1.2011 Ensimmäinen ultra. Meinasin oksentaa jännityksestä Kättärin pihassa, tuona aamuna. Helpotus oli melkoinen, kun kuvassa alkoi lillumaan joku pähkinän näköinen kaveri. Näimme sydämen hakkaavaan, mutta jostain syystä äänet eivät olleet päällä tuolloin.

 

  • 17.2.2011 Kuulimme neuvolassa ensimmäiset sydämenlyönnit. "Miten se lyö noin kovaa?" Pampampampampampampampam! Syke oli 150 luokkaa. Neuvolatäti veikkasi leikillään poikaa, muut tyttöä "koska syke oli niin rauhallinen".

 

  • 16.3.2011 Rakenneultra Kättärillä. Noin tunnin kestävässä ultrauksessa selvisi, että luut, nikamat, niskaturvotus, selkäranka ja elimet ovat kunnossa. Vilahtipa näytössä pieni pippelikin! Jo parkkipaikalta soitimme uutiset lähimmillemme.

 

  • Maalis-toukokuu täyttyivät neuvola- ja lääkärikäynneistä, perhevalmennuksista, joogasta, uinnista, perhedytyksestä ja loppuhuipennuksena läksiäiseni työpaikalla. 27.5.2011 aloitin kesäloman, jonka jälkeen alkoi suoraan äitiysloma.

 

  • Kesä-heinäkuu meni hujahtaen ja yhtäkkiä olinkin val-ta-va.

 

ELÄMÄ KOHDUN ULKOPUOLELLA ALKAA:

  • Perjantaina 29.7.2011 klo 08.49 syntyi leikkaussalissa maailman suloisin (tietenkin!) pikkurääpäle, joka varmistui odottamaksemme pojaksi. Sunnuntaina meidät kotiututettiin ja siitä se harjoittelu sitten vasta alkoikin. Työläin vaihe oli mielestämme ensimmäiset 8-10 viikkoa, kun ei vielä täysin tuntenut vauvaa ja hänen tapojaan ja mieltymyksiään. Jokainen itku oli erilainen ja sydäntäraastava, eikä päivärytmiä ollut lainkaan. Poika nukkui ja söi kuitenkin hyvin, joten mitään varsinaisia huolia ei ollut.

 

  • Sunnuntaina 4.9.2011 Gabriel Henry Juhani sai kirkollisen kasteen. Juhlat olivat onnistuneet, mutta aika rankat pikkumiehelle. Ja meillekin!

 

  • Maanantaina 12.9.2011 Mieheni palasi töihin. Minä ja Gabriel aloimme tutustumaan toisiimme vieläkin paremmin ja hakemaan päivärytmiä. Jo viikossa olimme luoneet yhteissopimuksesta jonkinlaiset uni-, ruokailu- ja ulkoiluajat.

 

  • Sunnuntaina 18.9.2011 Minä sain aamulla herätessäni ensimmäisen hymyn! Mies oli luonnollisesti kateellinen ;)

 

  • Lokakuussa alkoi huima kehityksen kausi. Jokaviikko tuli uusia taitoja: jokeltelua, leluihin tarttumista ja esim. väsymyksen ilmaisu silmien hieromisena. Olimme haltioissamme!

 

  • 18.11.2011 Gabriel oppi kääntymään vatsalleen ja heti perään tuli varpaiden löytäminen (tarttuminen, imeminen ja näpertely), sitten hän nousikin jo konttausasentoon ja yritti nytkyttää itseään eteenpäin! Sitten noustiinkin karhukävelyasentoon ja 7.1.2012 Gabriel pyllähti istumaan.

 

  • 23.12.2011 (5kk) Annoimme ensimmäisen lusikallisen sosetta. Kuukauden harjoiteltuamme, alamme olla jo erihyviä syömisessä.

 

  • Nyt hän menee vauhdilla eteenpäin: ryömien, kontaten ja välillä hypähdellenkin. "Juttelu" kehittyy kokoajan merkityksellisemmäksi ja selvästi hän tunnistaa jo nimensä, sekä tutut ihmiset. Vierastusta ei ole nimeksikään ja herra selkeästi rakastaa parrasvaloissa olemista. Pientä flirttiäkin jaellaan, mielestäni mieheni tavoin ;)

 

 

 

Share
Ladataan...

Kommentoi

Ladataan...