Raskaustiivistelmä

Ma-material Girl

Viime viikkoisessa Kysy mitä vaan -postauksessa, saitte -ja saatte edelleenkin- ehdottaa juttuaiheita tai kysyä, jos jokin askarruttaa mieltä. jjonaa kiinnosti, että minkälainen raskaus minulla mahtoi olla. Koska siitä on jo pari vuotta kulunut, niin parempi vastata kysymykseen nyt heti, ennenkuin viimeisetkin muistot hälvenevät. Kaiken kaikkiaan, raskaus oli helppo, eikä traumoja jäänyt. 

Miten ja koska huomasin olevani raskaana?

Olin pudottanut muutaman kilon kesällä, joten ensin huomasin kiristävät housut. Kiukuttelin asiasta puolisolleni, joka kysyi voisinkohan olla raskaana. Hassua on se, etten ollut itse ajatellut edes sitä, vaikka nyt kun alkoi miettimään, niin...

Vatsa on hieman kasvanut

Rinnat olivat arat

Edellisistä kuukautisista oli jo lähemmäs kaksi kuukautta

Kipitin seuraavana aamuna apteekkiin, kun puoliso meni aamuvuoroon. Jännittyneenä tein testin, jonka tuloksen jo tiesin. En ollut ikinä ennen tuntenut näin (saati sitten oikeasti kokenut tätä!): Tiesin olevani raskaana.

Soitto neuvolaan, kalenterin selailua ja raskausviikkojen (mitä, häh, täh?) laskemista: "Ai siis viikolla seitsemän??"

Tupakkaa tai alkoholia en kertaakaan edes miettinyt testin tekemisen jälkeen.

 

Vatsa alkaa kasvaa

Johtuiko kenties tupakoinnin lopettamisesta vai siitä, että annoin itselleni luvan lihota raskauden aikana. En ahminut herkkuja tai roskaruokaa, vaan söin ihan koko ajan. Töissäkin tajuttiin asia hyvin nopeasti, kun piti syödä myös välipalan-välipala. Ettei vaan tulisi huono olo.

Ensimmäisen ultran jälkeen kerroin pomolleni, joka otti asian loistavasti vastaan! "Hemmetin hieno juttu Minde! Hemmetin hieno juttu!" Kasvava vatsanseutuni oli kuulemma jo huomattukin :)

Ensimmäinen kolmannes meni hyvin. Joo, olin väsynyt ja nukuin 8-10h  yöunia, sekä joskus päiväuniakin, söin jatkuvasti kaikkea raikasta ja tuoretta, mutten kertaakaan kärsinyt aamupahoinvoinnista. Kahvia en voinut sietää, mutta muita inhokkeja tai himojakaan ei tullut.

Rakenneultrassa, kyselimme varovasti, josko vauvan sukupuolen näkisi. Ultraaja pysäytti laitteen ja osoitti näyttöön: "No katsokaa. Näettekö? Ihan selvä poikahan tuo on. Onnea, te saatte pojan!" Puoliso kysyi vielä varmuudeksi, että kuinka varmaa tämä tieto on. Kuulema 99% varmaa, ettei se näytössä vilahtanut ollut napanuora tai varvas. Olimme arvanneet oikeaan.

Joogasin raskauden kaksi ensimmäistä kolmannesta. Astangajoogan ohjaaja antoi luvan siihen, mutta mitään kohdun kiertäviä/ litistäviä liikkeitä en saanut tehdä. Hän tuli aina näyttämään minulle korvaavan liikkeen, joten oloni oli todella luottavainen. Tasapaino kuulemma heikkenee raskauden aikana, mutta joogan ansiosta en huomannut itselläni mitään muutosta tässäkään. Pyöräilin töihin ja kävin Stadikalla uimassa, useita kertoja viikossa.

Olin kipeänä kaksi kertaa raskauden aikana. Ensimmäisen kerran pelästyimme, koska vatsakivut olivat todella kovat, eikä vatsataudista kuitenkaan ollut merkkejä. Soitin peloissani puolisoni hakemaan minut töistä autolla. Kotona vaikeroin ja molemmat pelkäsimme niin, että soitimme Mehiläiseen. Ilta päättyi kuitenkin oksennukseen, joten kuulema olin "Onnekkaana saanut jonkinmoisen vatsapöpön." Toisen kerran taisi olla joku samankaltainen kertomus, jolloin lääkäri kuitenkin jo epäili, että vauva (raskaus) saattoi kuitenkin aiheuttaa pahoinvoinnin, koska muut oireet tai merkit eivät viitanneet selkeään vatsatautiin.

En voinut juoda mitään hapokasta. Uusi vuosi, omat ja kaverin synttärit, vappu jne oli ärsyttäviä viettää juhlissa ja/tai baareissa, koska mitään limuja, alkoholittomia oluita/ siidereitä, vishyä en voinut juoda. Sain niistä aivan käsittämättömän pahan närästyksen. Hyh. En edelleenkään tykkää juoda hiilihapollisia juomia, koska pelkään että närästys palaa.

Toisella kolmanneksella maha kasvoi jo niin isoksi, että asiakkaat ja tutut alkoivat ihmettelemään, että "Eikös se jo synny? Ai mitä!? Vielä kolme kuukautta?! Apua.."

Puolisoni mukaan (tietenkin!) olin kaunis, iloinen ja elinvoimainen, koko raskauden ajan. (Yeah right)

Jäin kesälomalle kuukautta ennnen äitiyslomani alkua. Olin siis kotona kaksi viimeistä kuukautta, ennen laskettua aikaa. Tuona aikana istuttelin parvekekukkia, pesin ja silittelin kirppikseltä ostettuja ja äitiyspakkauksesta saatuja vauvanvaatteita, sekä siivoilin. Pesänrakennusviettiä kuulemma.

Kivuliaita supistuksia tuli viimeisellä kolmanneksella lähes aina kävellessä, pyöräillessä tai oikeastaan miten vaan liikkuessani. Harjoitussupistuksia en ollut tajunnut, kunnes neuvolassa joskus keväällä, hoitaja sanoi, että "Nytkin supistaa, katso: maha menee ihan kovaksi. -Aha, okei."

Vikojen viikkojen aikainen helle heinäkuussa, sai jalkani turpoamaan ja kipeytymään. Neuvolassa ja lääkärissä kaikki oli kuulemma hyvin, paitsi ettei vauva ollut kääntynyt ja kiinnittynyt vieläkään. Ylimääärinen ultra sovittiin Kättärille, jossa kaikki tutkittiin tarkkaan. "Tulossa pieni poika, hädintuskin kolmekiloinen, perätilassa, kohdunsuu hieman kadonnut (en edelleenkään tiedä, mitä se tarkoittaa? Lyhentynyt ehkä?), kaikki muuten kunnossa.

**

Painoa minulle tuli yhteensä n.20 kiloa, joista kaikki olivat jo vuoden päästä kadonneet. 

**

Esikoispoikamme syntyi Helsingin Kätilöopiston sairaalassa sektiolla, perjantaina 29.7.2011 klo 08:49.

**

 

Share

Kommentit

jjonaa

Kiitos kun kirjoitit! :) 

Kommentoi