Se raskas, mutta tarpeellinen kehitysvaihe

Ladataan...
Ma-material Girl

Voi elämän kevät. Nyt se on todellakin täällä. Ai mikä? -No se uhma. Ihan turhaan sillä ei näköjään ole pahaa mainetta, sillä täällä on äitikin itkenyt tänään pariin otteeseen, sen verran voimakkaana tulee raivarit ja agressiot meidän pojalla. Äitinsä poika ;)

 

 

 

 

Palaan aiheeseen "vakavasti ottaen" piakkoin, kunhan olen  ensin toipunut tästä päivästä.

 

Share

Kommentit

Leluteekin Emilia (Ei varmistettu) http://leluteekki.wordpress.com/

Onneksi olkoon! Tämä on kyllä niin hieno vaihe lapsen - ja äidin - kehityksessä. ;)

Mä totesin tänään, että diagnoosiin "paha flunssa ja paranemaan päin" ei olisikaan tarvittu käyntiä Lastenklinikalla, kyllähän sen olisi itsekin osannut sanoa, kun lapsi jaksoi aamulla jo huutaa puoli tuntia putkeen. Eiköhän se huomenna jaksa jo täyden tunnin. :D

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos! Pohdin tässä sellaista, että jos tästä selviämme kokonaisena perheenä, niin uskallan tehdä vaikka kymmenen lasta. (En todellakaan sano, että teen. Sanoin vain, että uskaltaisin!)

Olen nähnyt paljon kiukkuja ja oletettuja uhmakohtauksia, mutta miksi ne ei näytä yhtään niin pahoilta kuin oman lapsen raivot?!

Niinkuin teidänkin lapset: en usko nähneeni ikinä, että teillä olisi uhmaa ;)

Marjia

Voimia rakkaat! Meillä oli juuri hoidossa ystäväni 3-vuotias, joka oli ensimmäistä kertaa erossa äidistään yön yli ja voin sanoa,  että melko haastavaa oli. Paras neuvo, minkä sain äidiltä, oli, että ei on ei ja noin pienelle sitä ei kannata alkaa selittelemään, selittely voi vaan sekoittaa pientä, joka ei vielä voi paljoa ymmärtää. Se toimi yllättävän hyvin. Tsemppiä! 

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos. Tsemppiä tässä tarvitaankin. -Ja onnea.

Vierailija (Ei varmistettu) http://matildamaa.blogspot.fi

Otan osaa. Meillä se on kestänyt puoli vuotta ja pahenee vaan.. Puistoilemaankaan ei olla kauheasti päästy kun ulos olisi ihan pakko lähteä asu-yhdistelmällä vaippa, balettihame ja keijusiivet ;)

Mindeka
Ma-material Girl

Otan osaa myöskin. Kirjoittelin tuossa aiemmin, että päikkärien pois jääminen olisi liittynyt tuttivieroitukseen, mutta taisikin olla pre-uhmaa.

Täällä pahimmat kohtaukset liittyvät päiväuniaikaan ja siihen, että tyyppi taistelee aivan väsyneenä vastaan. Ei ole taaskaan nukkunut pariin päivään lainkaan, koska me emme vaan jaksa enää kolmatta tuntia (n.klo 17) enää viedä häntä makkariin. Ymmärrän, että pitää olla jämpti, mutta pitäähän joskus saada luovuttaa lapsellekin -Eikö??

Sitten jos lähdemme ulos, niin nukahtaa rattaisiin jo ulko-ovella. Jos kokeilemme kävellä puistosta kotiin päiväuniaikaan (olisi rattaissa valmiina unille), niin hän vaatii päästä sieltä äitin syliin. Kuten tänäänkin. Ja autoon nukahtaa myös, mutta jos yrität siirtää autosta/ rattaista sänkyyn, niin kilarithan siitä tulee. Kestää parhaimmillaan pari tuntia. Non-stoppina.

Jes!

 

Kommentoi

Ladataan...