Syksyn septetti

Ma-material Girl

Hertta haastoi minut tiivistämään tämän syksyn seitsemään, mieleenpainuvimpaan asiaan, joten kelataanpas hieman taaksepäin ja katsotaan, mitä on jäänyt kirkkaimpana mieleen:

1. Adidasheimon päättyminen

Mahtava kesä takana, aivan mielettömän porukan kanssa! Pari sataa kilsaa tuli jolkoteltua adidasheimon tahdissa, joten uusien ihanien tyyppien lisäksi, tästä projektista jäi entistä parempi kunto ja aika mojova juoksukärpäsen purema. Nyt on talvivermeet hankittuna, tavoitteena ensimmäinen talvi lenkkipoluilla. Yleensä olen jättänyt lenkkeilyn lumien myötä, mutta nyt se saa muuttua. Juostessa ajatukset tuulettuvat, paha mieli ja väsymys katoaa, sekä tahdon ajatella, että lauleskellessani yksinäni Helsingin lenkkipoluilla, saatan tuoda jollekin toisellekin hymyn huulille ;) Pakko muuten vinkata, että haku uuteen adidasheimoon alkaa huhujen mukaan tänään!!

Kuva: Adidas/ Pasi Salminen

 

2. Tarhapaikan hakeminen

Hakemuksen jättäminen jännitti, mutta nyt koko aihe saa minut ärsyyntymään. Syynä tietenkin se, että huhupuheet pitivät paikkansa: Tarhapaikkaa pitää ruinata, kiristää ja jännittää. Ja kysymykseenne vastaus: Ei, emme ole vieläkään saaneet minkäänlaista päätöstä, koskien Gabrielin tarhapaikasta, alkaen joulukuusta 2013...

3. Työpaikan hakeminen

En ole ikinä ennen ymmärtänyt, kuinka vaikeaa voi työn saaminen olla. Kaikille teille, joilla on työpaikka: -Ja vaikkei olisi mieluinenkaan- älkää missään nimessä vaan irtisanoutuko! Hakemuksia tuli lähetettyä arviolta pariinkymmeneen avoimeen paikkaan, joista kahteen pääsin haastatteluun.

4. Blogi

Vihdoinkin blogi tuntuu omanlaiseltani ja siitä kehtaa kertoa ystäville ja perheenjäsenillekin. Kävijämäärä tuntuu käsittämättömältä, verrattuna jätettyihin kommentteihin, mutta jos 75% on aina vaan palaavia lukijoita, niin ilmeisesti teen jotain kuitenkin oikein. Suurkiitos siis tässä välissä teille kaikille, jotka blogiani luette!

Myös kaupallisten kampanjoiden tekeminen on ollut mieluisaa, enkä ymmärrä lainkaan, miksi sitä nykyisin pidetään huonona asiana, jos sellaiseen suostuu. Itse olen ainakin pystynyt rajaamaan yhteistyöt jo muutenkin blogin teemojen mukaisiksi.

 

 

5. Perhe-elämä

Syksyn aikana perheen ja koko suvun merkitys on korostunut entisestään. Tai oikeastan, on se ollut näin jo vuosia, mutta nyt sen on vasta tajunnut. Nykyisin ei mene viikkoakaan, etteikö tavattaisi perheen voimin edes yhtä sukulaista, tai ettei anoppi soittaisi minulle "Mitä kuuluu?" -puhelua, vaikka olisimme toissapäivänä siellä juuri käyneet kahvilla. Tiivistettynä: Sekä omat että puolison sukulaiset tuntuvat omilta ja yhtä rakkailta.

6. Kuolema

Valitettavasti, elämä ei aina yllätä positiivisesti. Muutaman päivän päästä joudumme hyvästelemään rakkaan naisen ja tavallaan koko suvun matriarkan. Hautajaiset tulevat olemaan todella vaikeat ja vähiten ei jännitä se, miten 2,5-vuotias kokee kaiken sen.

7. Uudet haasteet

Tämä käsite on niin laaja, etten edes yritä mahduttaa sitä lyhyeen tiivistelmään kovin avaavasti. Sanonpahan vain, että mm. päätös avoimesta ammattikorkeasta liittyy vahvasti tähän. -En malta odottaa!

Rakas Helsinkini. Ainakin kaksi pysyy muuttumattomana: perhe ja kaupunki. Eikä haittaa tippaakaan.

 

 

Translation: Seven things that had a huge impact on my fall: adidasheimo, applying day care and a new job, this blog, family, death of my grandmom-in-law and new challenges and opportunities, that I can hopefully share with you all soon. One step is starting at open university of appllied sciences in jan.

Share

Kommentit

Hertta
Lilou's Crush

Wow. Tiedätkö, tämän haasteen perusteella tuntuu, että tunnen sinut kaksi kertaa paremmin, kuin koko pitkän matkan blogiasi seuranneena! Kiitos kun vastasit <3 Sun syksyyn on kyllä mahtunut kaikenlaista suurta, jännittävää, hieno ja surullista. Oikeastaan koko elämä. Tsemppiä tarhapaikkahommiin, mehän tosiaan jonotettiin kaksi vuotta tarhapaikkaa kodin lähettyviltä, en vieläkään oikein ymmärrä, miten koko perhe selvittiin tuo aika yli kolmenkymmenen kilsan autoreissuista päivittäin ja lapsi parha tosi pitkistä päivistä! Nyt kaikki viimein kivasti, ja kyllä todella nosti elämänlaatua. Voimia hautajaisiin, otan osaa läheisesi poismenon johdosta.

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Hertta.

 

Niinkö tosiaan? Myönnän toki, että kirjoittelen aika vähän yleensäkin elämästämme, mutta -oikeastaan- se on aivan tietoista. Ehkäpä tämä lähentää minua muillekin lukijoille? ;) Ja ehkä jatkossa ei tarvitse olla aivan niin salaperäinen. Tsihhiii.

 

FFFifi
Fitness Führer

Mulla on roikkunut se kesän kuvamuistot -haaste luonnoksissa useamman kuukauden. Ehkä teen sen sijaan tämän :)

Kumpaan suuntaan tarkoitat, että kävijämäärä tuntuu käsittämättömältä suhteessa kommentteihin?

Mindeka
Ma-material Girl

Ai hups, unohdin haastaa tähän henkilöitä, joten haastan sinut FFFifi ja myös Lurun.

 

Kommentteja tulee vähän, nähden kokonaiskävijämäärään, mutta niin kai se on kaikilla? Eli siis lukijamäärä on suurempi kuin voisi olettaa, ilman analyticsiä ;)

FFFifi
Fitness Führer

Jee :D

Joo, niin se taitaa olla. Aika paljon riippuu aiheesta, mutta kyllähän siihen vaikuttaa ihan satunnaiset asiat. Paljon on erilaisia teorioita, mitkä, ja mitä pitäisi tehdä jotta kommentteja tulisi enemmän, mutta olen aika skeptinen sen suhteen miten paljon asiaan voi vaikuttaa. Ainakaan muuten kuin kirjoittamalla aiheista, jotka varmasti herättävät keskustelua.

Yksi mun kiinnostuksen kohde on Facebookin vuorovaikutteisuus ja markkinointi siellä. Kun katsoo jotain suosittuja sivuja, niin harvoin se viestintä ja markkinointi on mitenkään kovin strategisen oloista, fiksua tai kiinnostavaa. Ja kun on, niin se ei taas takaa mitään. Ainoa, millä saa ihan varmasti huomiota on kommunikoinnin hoitaminen päin p:tä, esimerkiksi asiakkaiden vähättely ja solvaaminen. Sillä saa nopsasti ison yleisön – maine voi kyllä samalla hiukan kärsiä :D Mä sanoisin, että strategian toteuttaminen ja ydinviestin hokeminen on vain jossain määrin hyödyllistä, yksilön sitoutuminen riippuu kuitenkin yksilöstä itsestään ja siksi vaikuttamisen mahdollisuudet ovat rajalliset. Loppujen lopuksi homma ratkeaa siellä yksilössä ja keskinäisessä kommunikaatiossa (esim. ongelmatilanteiden hoitaminen) eikä ole ylhäältä määrättävissä. Sen takia suosiota voi saada ihan totaalisen randomeillakin keinoilla – tai olla saamatta sellaisilla, joiden pitäisi olla hyviä ja toimivia.

Noniin, voisin puhua tästä koko päivän, mutta ehkä nyt rauhoitun.

Laura_n (Ei varmistettu) http://lahiltun.blogspot.fi/

Eksyin blogiisi tarhagooglailujen vuoksi. En tiedä koska teillä tarhaan meno tulee ajankohtaiseksi, oletettavasti vuodenvaihteen tienoilla tai näinä päivinä?

Me laitoimme tammikuulle 2014 hakemuksen sisään toukokuussa 2013. Tiedän, ettei sillä ole väliä, koska laittaa hakemuksen, kunhan 4 kk ennen tarvittua aloittamishetkeä. Mutta pitäisikö sillä kuitenkin olla edes pienen pieni merkitys, jos pystyy suunnittelemaan elämäänsä hyvissä ajoin?

No viime viikon perjantaina, kun tarhapaikan tarpeeseen oli se 1 kk (joka on jokin raja, missä vaiheessa paikasta viimeistään pitää ilmoittaa), tuli puhelu ja voi miten epätoivoiseksi se tekikään. Tarhapaikka tarjottiin meille Punavuoresta, jonne on ilmeisesti avattu jokin megalomaanisen kokoinen päiväkoti. Punavuori on varmasti ihan jees, jos asuu siellä tai olisi edes siellä päin töissä. Mutta kun asuu käpylässä ja on töissä pasilassa,tuo punavuoreen suuntautuva tarhakoukkaus työmatkaan tunnin lisää. En voi edes ymmärtää, miten puolitoistavuotiaan kanssa rattainemme päivinemme pystymme tunkemaan ruuhkajunaan tai -ratikkaan. Että sellaista se on tässä rakkaassa kotikaupungissamme tarhapaikkojen suhteen.

No me odottelemme epätoivoisina, josko jokin parempi ratkaisu ilmaantuisi ja saisimme lapsen edes yhden kulkuvälineen reitille osuvaan hoitopaikkaan...Eikä tuota punavuoren paikkaa edes virallisesti ole meille vielä kaiketi tarjottu, kun puhelimella vain ensisijaisen hakukohteemme päiväkodinjohtaja siitä meille kertoi.

Ella F.
Siperian Ella

Tämäoli tosi kiva postaus♥ Mukavan kesäisiä ja aurinkoisia kuviakin tähän harmauteen :)

Kommentoi