Taas yksi bloggaaja ilman meikkiä

Ladataan...
Ma-material Girl

Veeran haasteeseen on vastannut moni bloggaaja, myös täällä Lilyssä, niinpä minäkin tässä asiaa (ja kuvia) pari päivää hautoneena, päätin paljastaa oman meikittömän naamani. En siksi, että kaikki haasteet olisivat kivoja, vaan siksi, että tällä haasteella on mielestäni erittäin painava ja tärkeä pointti blogimaailmassa: Onko kukaan täydellinen? Julkaisen kuvan toissapäivältä, jossa olen juuri sen näköinen kuin yleensäkin arkisin, kotona/puistossa lapsen kanssa.

Olkaa hyvät:

Nyt harmittaa, että poikkeuksellisesti kuivasin hiukset, sillä se olisi ollut vieläkin enemmän todenmukaisempaa: inhoan hiusteni föönaamista. Yleensä käyn suihkussa iltaisin, jotta reuhka kuivuu edes suurimmaksi osaksi ennen ulos lähtöä.

Meikkaan aika harvoin. Jos en kuvaisi tänne asujani, en meikkaisi senkään vertaa. Kaunistelen siis totuutta teille, myönnän. Jos lähtisin selailemaan kuviani, löytäisin varmasti montakin kuvaa, jossa olen ilman meikkiä, mutta kasvot on varmasti joko a) poispäin käännetyt tai b) niin pieni tihru kuvassa, ettei niistä saa selvää. Ja tässä kerron syyn: Lopetin hormonaalisen ehkäisyn nelisen vuotta sitten (27-vuotiaana) ja parissa kuukaudessa, oli naamani räjähtänyt täyteen kivuliaita finnejä. Kärsin aknesta melkein kolme vuotta, sillä kaikkia hoitoja, aineita, myrkkyjä, lääkkeitä ja elimistön puhdistuskuureja kokeilleena, akne parantui rauhoittui vasta kun tulin raskaaksi. Itsetuntoni kärsi noin 90% inflaation, jonka jälkeen en kaivannut kommentteja blogiini siitä, kuinka ruma ja finninaamainen olen.

Nyt otan kuitenkin sen riskin. -Miksikö? Koska itsetuntoni ei ole enää täydellisestä ihosta kiinni.

 

 

Share

Kommentit

S-S

Ihana sä! 

Oot aina kaunis, niin meikillä kuin ilmankin, koska kauneus tulee sisältä.

A. Sinivaara
Onnenpäivä

Tihrustin ja tihrustin, mutta en löytänyt sellaisia hirviömäisen kokoisia, sykkiviä finnejä kuvista laisinkaan. Eli ei sulla varmaan ole hätää :)

Liv
Päiväuniaika

"Kaunistelen siis totuutta teille, myönnän. Jos lähtisin selailemaan kuviani, löytäisin varmasti montakin kuvaa, jossa olen ilman meikkiä, mutta kasvot on varmasti joko a) poispäin käännetyt tai b) niin pieni tihru kuvassa, ettei niistä saa selvää. Ja tässä kerron syyn: Lopetin hormonaalisen ehkäisyn nelisen vuotta sitten (27-vuotiaana) ja parissa kuukaudessa, oli naamani räjähtänyt täyteen kivuliaita finnejä. Kärsin aknesta melkein kolme vuotta, sillä kaikkia hoitoja, aineita, myrkkyjä, lääkkeitä ja elimistön puhdistuskuureja kokeilleena, akne parantui rauhoittui vasta kun tulin raskaaksi."

Irroitin yllä olevan pätkän ihan tarkoituksella kontekstistaan, ihan vaan että saan siitä paremman esimerkikin. Ja nyt muistetaan ettei tarkoitus ole todellakaan hyökätä just sinun kimppuun (miten voisinkaan, justhan irrottelin lauseita muista ja muutin merkitystä :D), eikä niin ikään muidenkaan, jotka ovat saman blogeissaan tehnyt,  

mutta: mikä siinä on, että pitää puolustella omaa meikkaamistaan?

Ihan uteliaisuudesta, eikö se riitä, että meikkaa koska itteään huvittaa meikata? Minä laitan käytännössä päivittäin (no viikossa on 1-2 meikitöntä päivää,- ja ei, ne ei ole mitenkään kotipäiviä) ripsarin,- koska minusta on mukava viettää se hetki peilin edessä. Se on minun oma pari minuuttinen, jonka jälkeen olokin on pirteämpi (ehkä se liittyy jotenkin siihen, ettei meikkien kanssa oikein voi nukkua,- noin niinkuin sotkematta niitä,- niin ettei jää kuin vaihtoehto piristyminen). Minulle ripsarinlaitto on melkein yhtä tärkeää, kuin aamukahvi ja suihkussa käynti. Joka päivä tehtävä juttu, jonka tekemättä jättäminen jättää aamun jotenkin keskeneräiseksi. 

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommenteistanne!

S-S: Ihana sä! Onneksi tuo on totta, koska me kaikki vanhenemme ja rupsahdamme joskus :D Ja hei, sä oot vihdoinkin rekisteröitynyt! Jee <3 

A. Sinivaara: Kiitos (ja helpotuksen huokaus). Nykyisin on tosiaan hieman parempi, mutta kyllä niitä hirviömäisiä, sykkiviä ja kipeitä on todellakin tässä osoitteessa nähty. En ikinä unohda öitä, jolloin pelkkä tyyny sattui kasvoja vasten liikaa, etten saanut unta. Johtuen siis finneistä.. Olen siinä mielessä onnellinen, ettei ihoni arpeutunut juurikaan noista vuosista. Väriläikkiä on, mutta ei kuoppia.

Liv: Ihan uteliaisuudesta: Etkös sinäkin tuossa tee samaa? Siis puolustele meikkaamisestasi:

"- koska minusta on mukava viettää se hetki peilin edessä. Se on minun oma pari minuuttinen, jonka jälkeen olokin on pirteämpi (ehkä se liittyy jotenkin siihen, ettei meikkien kanssa oikein voi nukkua,- noin niinkuin sotkematta niitä,- niin ettei jää kuin vaihtoehto piristyminen). Minulle ripsarinlaitto on melkein yhtä tärkeää, kuin aamukahvi ja suihkussa käynti. Joka päivä tehtävä juttu, jonka tekemättä jättäminen jättää aamun jotenkin keskeneräiseksi. "

Niinpä. Jokaisella meillä on syynsä, eikä se aina ole puhdas turhamaisuus ;) Tajusin muuten kommentistasi, että taisin lukea vanhaa blogiasi?

**

Loppuun täysin irrallinen kommentti, joka äsken pompsahti aivoihini:

(Ex:)"Näytät tässä kuvassa ihan pojalta, kun sulla ei ole meikkiä!"  

-Heh heh, kiitos. Siihen, että olet nykyisin eksäni, oli tosiaan syynsä :D

 

Liv
Päiväuniaika

Haha join the club, minun eksä sanoi aikanaan ihan samaa :D

Joo, taisin nyt paljastaa itseni ohimennen. Mutta kyllä, luit vanhaa blogiani. ;)

Liv
Päiväuniaika

Noni, taas toimiva netti! Joo eli minä tiedän kyllä, miksi minä puolustelen meikkaamistani. Kiinnostaakin, miksi muut tekevät niin. Oli ehkä vähän huonosti ilmaistu tuolla aijemmin :D

Kommentoi

Ladataan...