Taitava, osaava ja määräilevä uhmaikäinen

Ma-material Girl

"Ei halua!" on sen varran monesti kuultu lause täällä, että koko homma vaan lähinnä naurattaa. Jos siis joskus vuosi sitten luulin, että meillä on uhmaa, niin hah! Olinpa väärässä. Onhan taaperolla ollut luonnetta ja omaa tahtoa jo aiemminkin, mutta nyt uhmataan kaikkea, kaikkia ja kaikkialla.

Aamulla:
Peseydytään ja puetaan vaatteet. "Ei halua tätä paitaa!" "EIEIEIEIIII!" "Ei tarvi pestä hampaita, ei tarvii vaippaa!"

"Karkuun!"

"Gabriel ei halua tarhaan!"

Siinä sitten annamme pojalle yhden toisen vaihtoehdon "Otatko mieluummin sitten tämän paidan tänään?", johon hän joskus tarttuu ja joskus ei. Vaatteiden itse valitsemista olemme kokeilleet, mutta pääpointti siinä hommassa on toistaiseksi kivointa repiä kaikki pois kaapista, eikä edelleenkään mikään kelpaa, joten olemme luopuneet siitä.

 

Tarhaan saapuessamme kaikki on hyvin, eikä eipäs-juupas-väittelymme yleensä kestäkään paria minuuttia kauempaa. Onneksi.

 

Tarhasta hakiessa, kuulemme että kaikki on mennyt tänäänkin hyvin: Tarhalaiset ovat retkeilleet, leikkineet kiltisti yhdessä, syöneet hyvin ja nukkuneet kunnon päikkärit. Kotimatkalla juttelemme mitä on syöty, mitä leikkejä leikitty ja onko uusia lauluja opittu.

 

Illalla poika antaa laulunnäytteet uusista lauluista:

"Laiva, laiva, minne laiva menee?
Muille maille,
Omenoita ostamaan;
kaali(npäitä) keräämään,
HUPS! Laiva kaatui!"

 

--Ja loruista:

"Kukko puuron keittää,
kana maidn lämmittää,
pikkulinnut leivän tuo;
Tulkaa lapset syömään!"

 

Leikeissä toistuu uusimmat opitut sanonnat:

"Hei,hei Leo!
Nähdään huomenna!"

"Hai hyökkää! Apua! Juokse karkuun! Rrräyh!"

"Gabriel(ia) pelottaa. Tuu äiti auttaa. Ei mitään hätää."

 

--Ja taidot:

"Katso äiti! Gabriel laukkaa! Ihhahhaa!"

"Piilossa! Saa tulla etsii! Kikatus kuuluu, äiti löytää!"

 

Iltapesun aikaan ei tahdota kylpyyn/ tulla pois kylvystä. Iltapala ei kelpaa, koska "Gabriel ei halua banaania. Gabriel haluaa mangoa!" (muumeista opittua).

"Ei tarvii nukkuu!"

"Tulen pois."

 

Näiden käsittämätömän hienojen ja upeiden taitojen lisäksi, lapsellamme taitaa olla ensimmäinen kyselykausi meneillään:

"Missä isi on?"

-Treeneissä

"Missä?"

-Talin jalkapallokentällä

"Missä?"

-Jalkapalloa pelaamassa

"Missä? MISSÄ?"

(sama keskustelu käydään päivässä monesti läpi, kenestä tahansa puhuttaessa. "Missä mummi on?" jne.)

 

 

Ella F. ainakin antaa kuulema vertaistukea uhmailuun, mutta mites muilla?

Onko samankaltaista vikurointia ilmassa vai oliko nämä ihan lastenleikkiä verrattuna teille?

Share

Kommentit

punainentupa

Kyllä täällä on ihan samanlainen uhmisvaihe meneillään ja luonnetta riittää. Välillä on vaikea repeytyä moneen suuntaan. Varsinkin kieltämisestä suututaan ja keksitään kostoksi jotain kivaa, kuten telkkarin hakkaamista, isoveljiä mailalla hakkaamista, pyödille kiipeämistä ja mukien kaatamista, sylkemistä pitkin poikin jne. Tuo vaatejuttu on myös aika vahvana meillä. Välillä ei tekisi mieli antaa vaihtoehtoja mutta jos se paidasta on kiinni..niin oon kyllä usein kaivanut 2-3 vaihtoehtoa esille ja usein syötti uppoaa eli niistä löytyy jokin kivempi kuin 1, vaihtoehto. 

Mutta onneksi 2,5v:n uhma on PALJON helpompaa kuin esim. 5 tai 8v:n, jos yhtään lohduttaa:) Meillä jokunen viikko sitten vietiin 5v:tä tarhaan ilman vaatteita (mitkä hän oli kerennyt jo repiä pois ennen tarhaan lähtöä) kahden aikuisen voimin kaksin käsin..Tsemppiä!

Mindeka
Ma-material Girl

En tiedä, onko tuo nyt hirveä lohduttavaa, kun tietää että tästä selvittyämme, pahin onkin vasta edessä :D

No ei, en ota tätä vaihetta mitenkään erityisen vaikeana, koska ne uhmaukset ja kiistelyt ovat kuitenkin vain hetkellisiä ja usein ohi ihan minuutissa -Tai parissa.

Täytyy myöntää, että olin varautunut paljon pahempaan, mutta ehkä se tosiaan tuleekin vasta vanhempana.

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Meillä on nyt joku ensimmäinen EI-vaihe menossa (taapero 1 v 9 kk). Kaikkiin kysymyksiin vastataan automaattisesti EI, paitsi jos kyseessä on jotain (mieluisaa) syötävää, jolloin vastaus on KYLLÄ HALUAA.

EI tulee myös kirjojen lukemiseen: kun taapero lueskelee itse lempikirjojaan ääneen, hän muuttaa tapahtumat kielteisiksi. "Pupua EI väsytä", "Nalle EI mene nukkumaan", "Muurahainen EI vastaa" jne... tämä on kieltämättä aika hauskaa kuunneltavaa :)

Meilläkin mennään karkuun ja kinastellaan pukemisesta ja vaipanvaihdosta, mutta mäkin oon jotenkin jo tottunut siihen, että vaipanvaihtoon kuuluu olennaisena osana juoksevan taaperon nappaaminen vauhdista syliin. 

Mindeka
Ma-material Girl

Heh, meillä on sama juttu tuon herkuttelun kanssa: JOO! KYLLÄ HALUAA! JOO!

 

Yksi tärkeä jäi vielä mainitsematta, joka tuli mieleen tuosta teidän kirjojen lukemisesta:

Gabriel muuntelee mieluisia lauluja eri leluille sopiviksi. Esimerkiksi "Laiva, laiva, minne laiva menee" muuntuu päivittäin valaslauluksi "Valas, valas, minne valas menee" ja kaikki lelut nimetään piirretyistä tuttujen hahmojen (tai kaverien/tuttujen lemmikkien mukaan) ja leikit mukailevat piirrettyjen tai kirjojen tarinoita. Hauskaa huomata siis, miten musiti ja mielikuvitus todella kehittyy huimaa vauhtia. Vielä puoli vuotta sitten ei leikeissä ollut rooleja tai vuorosanoja, mutta nyt on.

Ja tuo karkuun juokseminen vaipanvaihdon/ pukeutumisen yhteydessä on ollut täälläkin leikki jo varmaankin 1-vuotiaasta lähtien. Se on varmaan sitä meidän äitien hyötyliikuntaa? ;)

Caelia
Caelia's

Meillä asuu kyllä semmoinen Neiti OmaTahto (2v 2kk) ja UhmaIkä ettei tosikaan... Olivia on pienen ikänsä muutenkin ollut hyvin temperamenttinen ja omapäinen, mutta nyt se on kyllä noussut ihan uusiin sfääreihin. 

Yleisimmät vastaukset ovat "ei" ja "itse". Kärsivällisyys on ehkä nanosekunnin luokkaa, ja ihan hillittömiä itkupotkuraivareita tulee useita päivittäin ihan mistä tahansa aiheesta. Lisää tähän yhtälöön vielä tutista luopuminen :)

Mutta vastapainona sitten myös ilo ja positiiviset tunteet näytetään yhtä suurella sydämellä kuin kielteisetkin - onneksi niitäkin päiviin mahtuu! Samoin kuin räkäisiä pusuja ja isoja haleja <3

Kahvittelija
Kahvia, kiitos!

Kuulostaapa tutulta :) meillä tuon vuoden ja 9 kk -ikäisen tytön yleisin vastaus on myös EI ja kärsivällisyyttä ei ole nimeksikään...jos duplotorni ei heti onnistu tai joku muu saman mittaluokan asia menee pieleen niin palikat lentelevät minne sattuu tai pehmolelut saavat kyytiä. Mutta samoin kuin teilläkin, meilläkin lapsi näyttää myös sen ilon ja riemunsa tosi isosti :)

Mindeka
Ma-material Girl

<3 Siinä se vanhemmus kiteytyykin: Vaikka tulisi kuinka pahoja raivareita tai kiukkuja, niin kaikki unohtuu viimeistään siinä vaiheessa, kun taapero könyää syliin räkäisenä ja halaa kovasti: "Anteessi, äiti."

 

Miten tutista vierotus muuten sujuu/sujui? Millä kikalla hävititte sen? 

Caelia
Caelia's

Olivia oli mummilla hoidossa, ja "unohdettiin" tutti sinne. Eka päivä ja ilta meni yllättävän hyvin, sanottiin vaan että muistatkos kun tutti jäi mummille, eikä sitä nyt sieltä saa. Sen jälkeen reilu puolitoista viikkoa oli suorastaan helvetillistä. Olivialle tuli vielä flunssa, ja hän olisi varsinkin öisin kaivannut kovasti lohtua tutista. Tuntui että ihan pienikin vastoinkäyminen sai aikaan ihan kammottavat itkupotkuraivarit jonka jälkeen karjuttiin sitten vielä sitä tuttia. Nyt on kohta viikko mennyt niin, että oikeastaan vaan yhtenä päivänä on itkun seasta kyselty tuttia. Eli uskoisin että voiton puolella ollaan :)

Kommentoi