Tarhal eka, tarhal vika

Ma-material Girl

Uusi työ on alkanut loistavalla boostilla, ja uuteen arkirytmiinkin on päästy ihan hyvin.

Aamuherätykset kuudelta ei tunnu lainkaan pahalta, eikä taaperokaan ole juuri lainkaan kiukutellut. (Sitä pelkäsin itse eniten.)

Mutta:

Olen kohdannut uuden äitiyden syyllistymispuuskan, kun pojan tarhapäivät ovat venyneet yhdeksäntuntisiksi. Useina aamuina poika on ensimmäisenä tarhassa (vaikka kaverit tulevatkin aivan heti perässä, olen kuullut) ja valitettavan useina iltoina haemme hänet niin, että omasta ryhmästään hän on viimeinen paikalla olija. Eilen Gabriel oli viimeinen kaikista lapsista, jota tultiin hakemaan kotiin!

Onneksi iltapäivähoitaja on niin fiksu ja ihana ja huomaavainen, että tarjoaa pitkää päivää viettäville vielä ylimääräistä välipalaa tarhan pihalla!

 

Pelkääjän paikalla, matkalla töihin ja takaisin.

 

Meillä on siis puolison kanssa yhteinen työmatka, melkein perille asti, joten kuljemme samalla kyydillä aamuin illoin. Alkuviikosta minulle kertyy saldoja sen verran, että olen päättänyt perjantaisin lähteä töistä bussilla aiemmin, että kerrankin Gabriel pääsisi ajoissa kotiin. Ehkä se tuntuu hänestäkin kivalta, aloittaa viikonloppu ajoissa? -Tai sitten se on lähinnä äidin mielestä huomattavan kivaa. Mutta, kerrankin lapsi saa kokea, mitä on viikonloput, koko perheen kesken kotona!

Totuttelemista kyllä riittää, mutta toistaiseksi kaikki menee oikein hyvin. Jo ensimmäisen viikon jälkeen olemme ymmärtäneet, että ruokakaupassa on käytävä vain parina päivänä viikossa ja ruoka valmistettava edellisenä päivänä valmiiksi, koska

nälkäinen ja väsynyt taapero + nälkäiset ja väsyneet vanhemmat = ei-hyvä yhtälö.

 

 

Share

Kommentit

MinEna
Kasvukäyrillä

Ihana kuulla, että uusi työ lähtenyt hyvin käyntiin! Ja sitten perään: mä niin tiedän tuon tunteen. Tällä hetkellä olen päässyt asian kanssa aivan liian helpolla, kun S on vanhalla naapurillamme eli siis kavereiden luona hoidossa, niin en ole "osannut" potea huonoa omaa tuntoa. Toiseksi nykyinen hoitopaikka on työpaikkojemme vieressä eli puolen tunnin automatka kuljetaan koko perhe yhdessä.

Nyt on kuitenkin hoitopaikan vaihto edessä, kodin viereen päiväkotiin. Ja kun kuulin, kuinka muut lapset hänen ryhmästään haetaan jo neljältä, vaikka päiväkoti on avoinna toki viiteen, oli itku lähellä: meillä ei ole mitään mahdollisuutta siihen. Voi syyllisyys ja ahdistus. Hänkin siis todennäköisesti on juurikin eka ja vika.

Mutta sitten on kuitenkin ne perjantait, jolloin useimmiten olen vielä kotona. Kai sekin paikkaa edes vähän?

Summa summarum: i feel you ja luulen, että tämä taas sellainen "pakollinen" juttu.

punainentupa

Onnea uudesta työpaikasta! Kuulostaa niin tutulle, meillä oltiin myös aina eka ja vika. Hoidossa yleensä 7.30-17. Ruoka oli tosiaan tehtävä aina edellisenä iltana, sumplimista oli myös jos toinen oli työmatkalla. Niitäkin oli 3 kertaa vuodessa aina 4-5 päivän reissu, ei kiva! Tsemppiä ja voimia mutta ainakin uusi työ on just se mitä oot tavoitellut:) Ja sitten on ne vapaat viikonloput perheen kesken:)

Kaikissa työpaikoissa on puolensa ja puolensa! Mutta kyllä me eletään näitä ruuhkavuosia. 

sarianna (Ei varmistettu)

Me ollaan selvitty tasta niin, etta jaetaan haku ja vienti. Ma menen aamulla aikaisin toihin ja vastaavasti paasen lahtemaan aikaisemmin hakemaan lapset. Mies hoitaa lasten viennin aamulla ja jatkaa tyopaivaa sitten vahan pidempaan. Kaikissa toissa ei tietysti tyoaika nain jousta tai esim. tyomatkojen/kulkuyhteyksein takia jarjestely ei onnistu, mutta jos mahdollista kannattaa kokeilla

Kommentoi