Tarhan aloitus (Äidin panikointia)

Ma-material Girl

 

Tarhaan tutustumisen yhteydessä saa nivaskan papereita, jotka vanhempien tulee täyttää ennen hoidon aloitusta. Kysymykset vaihtelevat valokuvien julkaisuoikeuksista lapsen ruokailu- ja muihin tottumuksiin, perustietojen ja allergioiden kirjaamiseen, sekä vanhempien tuntemuksiin koskien päivähoidon aloittamista.

Paperien täyttämisen jälkeen aloin miettimään asiaa toden teolla ja murehtimaan aivan käsittämättömän pienistä asioista:

 

Osaavatko he lohduttaa oikein, jos tulee ikävä tai johonkin sattuu?

Saako Gabriel tarpeeksi huomiota tai pääseekö hän koskaan hoitajan syliin, koska ryhmässä on alle 1-vuotiaita, jotka vaativat melkeinpä jatkuvaa hoivaamista? Pääseekö hän ikinä (samasta syystä) keinumaan, jota hän todella rakastaa?

Mitä jos pihalla tulee riitaa?

Mitä jos hän liukastuu pihalla olevilla kallioilla?

Saadaankohan me kaikki mahdolliset taudit heti?

Saako hän ystäviä?

Vaihdetaanko vaippa tarpeeksi usein?

Käytetäänkö siellä juuri sitä vaarallista käsidesiä?

Saako hän nukuttua päiväunia?

Onko tarhaan jätettävä unikaveri nyt varmasti oikein valittu? Pitäisikö sen olla kuitenkin se kaikkein rakkain lelu, jota sitten kuljetettaisiin edes takaisin joka päivä? Kulkeutuisiko kaikki bakteerit sitä kautta vieläkin varmemmin myös kotiimme?

 

-Ja niin edelleen.

 

 

Sanokaa nyt joku, että tämä on täysin normaalia. 

 

 

Translation: I'm no longer home with my son, and I'm panicking pretty much about everything that comes to the day care. Someone please tell me that this is normal.

 

Share

Kommentit

Ella F.
Siperian Ella

On. Normaalia :)

Ja sitten kun huomaat, että useinkaan mitään ikävää ei satu, kun haet häntä keinusta kotiin, kun riidat on jo selvitetty, kuhmuja tulee ja menee, tautejakin, mutta niistäkin jotenkin selviää vaikka hatuttaa vietävästi, kun Gabriel luettelee kotona päiväkotikavereidensa nimiä, kun vaippa onkin kuiva ahkeran potatuksen ansiosta, kun kauhuissasi huomaat, että käsidesiä EI käytetä ollenkaan, ja kun hoitotädit huokailevat kaikkien pienten heränneen päiväunilta taas vasta puoli kolmen aikaan, niin sitten helpottaa. Ehkä vähän :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Ella! Sä kyllä aina tunnut osaavan sanoa juuri ne oikeat asiat! -Kiitos, jo helpotti.

Oma lempilohdutuslauseeni on se, että ollaanhan mekin kasvettu kiitettävän kunnollisiksi (vanhemmiksi), vaikka 70-80-vaihteessa ollaankin synnytty, eikä silloin ole tiedettykään mm. lasten turvakaukaloista, kantoliinoista, kiintymysvanhemmuudesta tai ksylitol-pastilleista ;) Ja silti ollaan hengissä!

Muistan myös lapsena kovasti ihmetelleeni, miksen saanut itse mennä tarhaan, vaan minut oli aina sinne vietävä, vaikka tarha olikin aivan kotitalon vieressä. (Nykyisin ymmärrän, tämänkin.)

Adiina
Helmiä ja vadelmia

Normaalia on tai sitten meitä on kaksi epänormaalia. :)

Meidän poika meni tänään ekaa kertaa omaan hoitopaikkaansa. Minä täällä nyyhkytän kyyneleet silmissä ja odotan, että voin tunnin päästä hakea hänet.

Tsemppiä teillekin uuteen arkeen!  

Mindeka
Ma-material Girl

Me mietittiin kovasti tuota ensimmäistä viikkoa ja sitä, miten se olisi helpointa lapsen kannalta hoitaa. Saatiin hoitopaikasta suositus, että minä vietän hänen kanssaan siellä ensimmäiset päivät, vaikka päikkäriaikaan asti (8-12) ja sitten loppuviikosta vasta päikkäreiden jälkeen kotiin (8-14/15), edelleen minä hänen seuranaan. Vaikea sanoa vielä, miten kävi, koska ollaan itsekin vasta niissä ensimmäisissä päivissä ;) 

Paljon tsemppiä teillekin Adiina! Voin myöntää jo etukäteen, että itken varmasti, kun jätän hänet tarhaan esnimmäistä kertaa yksin.

Ella F.
Siperian Ella

Hahaa, mä olinkin niin ovela, että laitoin isin viemään lapsen yksin ensimmäistä kertaa. Mä itse nyyhkin luokassa, mutta onneksi mun opiskelijakavereissa on monta äitiä, ja siinä sitten kaikki muisteli vuoron perään omia tarhaanjättämisiään, ja lopulta vielä vähän kyynelöitiin yhdessä :) Vertaistuki♥

Tsemppiä! Mekin olemme käyneet tutustumassa pariin tarhaan, syksyllä olisi tarkoitus aloittaa(ja nyt alkaa jonotus). Olivat kivan tuntuisia paikkoja ja tädit olivat mukavia. Mutta kyllä silti tuli tippa silmään jo etukäteen kun ajattelin, että nämä ihmisetkö sitten lohduttavat minun pikkuistani...

HelloAochi

Luulen kyllä, että tuo on täysin normaalia - itse olin/olen puolestani epänormaali, kun en stressannut/stressaa pojan päiväkotiasioista lainkaan. Se viihtyy paljon paremmin päiväkodissa kun mun kaa, minä ku en jaksa leikkiä yhtä energisesti kuin Onni tai Leevi tai Manna. 

Mindeka
Ma-material Girl

Ja täästä tulkoon toinen selviytymismantrani:

"Siellä on paljon kavereita ja hän selkeästi kaipaa jo ikäistään leikkiseuraa."

-Joka ON totta.

 

Ja ihanaa kuulla, että edes joku pystyy näkemään tämän uuden elämänvaiheen objektiivisesti ja järkevästi, eikä vain ajattele niillä äititunteillaan ;) Hyvä sinä! Ja kaikkihan on mitä ilmeisemmin mennyt teillä oikein hyvin, eikö?

HelloAochi

On mennyt loistavasti! Kain ei ole kertaakaan itkenyt äidin perään, eikä tarhan tädeiltä ole koskaan tullut muuta palautetta kuin 'Reipas poika on'. Onhan se reipas tietty, mutta tuskinpa kuitenkaan mitenkään erikoislaatuinen, eli eiköhän ne kaikki muksut siellä viihdy.

S-S

Meillä on ihan sama edessä, pehmeällä laskulla (äiti mukana ekan viikon).

Tai siis PITI olla. Tänään olimme menossa ensimmäistä aamupäivää päiväkotiin viettämään, mutta kuinkas ollakaan, olemme molemmat sellaisessa flunssassa ettei päiväkotiin menosta tullutkaan mitään. Tai Nipsu olisi voinut mennä, äiti ei.

Mä olin myös kauhusta kankeana jokin aika sitten, kun olimme käyneet tutustumassa erääseen päiväkotiin. Meille molemmille vanhemmille tuli tunne, että ei meidän lasta tänne, ei. Onneksi paikka oli valmiina toisaalla, jossa meininki on niin lempeätä ja leppoisaa ja tädit kertakaikkisen ihania, ettei pelota yhtään. Jännittää kyllä, muttei pelota.

Siihen ehkä vaikuttaa tietysti sekin, että hoitopaikka sattuu sijaitsemaan käytännössä työpaikallani - eli jos grande catastrof tulee, pääsen ihan itse lohduttamaan. Hoitopäivien (ja minun työpäivieni) pituudeksi on lisäksi nyt kevääseen saakka sovittu viisi tuntia. Menemme siis aamulla yhdeksän aikoihin, ja haen Nipsun heti päikkäreitten jälkeen pois.

Ai niin, ja ne pari kertaa kun olemme käyneet päiväkotiin tutustumassa, Nipsu on juossut suoraan leikkimään, tutkimaan, räveltämään, halimaan ja viilettämään sinne onnellisena. Tädit ovat saaneet haleja ja tarhakaverit mahapuksuja ja nenänvaihtoja. <3

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Tänään minä jätin Maisan ekaa kertaa yksin päiväkotiin. Tai siis lohduttavan tädin syliin, en yksin :)

Viime yö nukuttiin tosi huonosti, Maisa heräili monta kertaa, varmaan siis hänkin jo jännitti. Aamulla ja vielä päiväkodin eteisessä kaikki oli hyvin ja tyttö oli erittäin innoissaan! Mutta se äidin lähtö oli vaikeaa. Ja äidille myös, sain kyllä nieleskellä kyyneleitä. Onneksi mieheni hakee hänet jo välipalan jälkeen kotiin, en malta odottaa että saan soittaa kotiin ja kysyä miten päivä on mennyt.

MM
Maijan matkassa

Voi kuule, kuulunee äitiyteen. :) Mutta jos päiväkoti on hyvä, voit pian huokaista helpotuksesta. Ja huolehtimisen sijaan saatkin sitten olla kateellinen, liikuttunut, ihmeissäsi, onnellinen ja ylpeä. Esimerkiksi. Monia muitakin tunteita tulee ja menee. Ja tulee aina uudestaan.

AnLottanen

<3 Tsemppiä äidillekin uuteen elämänvaiheeseen! Kyllä minä entisenä varhaiskasvattajana uskallan sanoa, että Suomessa päivähoito on kuitenkin aika laadukasta ja lapselle on tarjolla syliä niiden virikkeiden ja kavereiden lisäksi.

 

MinEna
Kasvukäyrillä

Samoissa touhuissa kuin meillä! NORMAALIA! <3 

 

tsemppiä teille molemmille! :)

Kommentoi