Tarharutiinit ja ensimmäinen sairaslomapäivä kotona -Miten sujui?

Ma-material Girl

Meillä oli mielestäni vahvat rutiinit kotona jo ennen tarhaa, mutta muutamassa viikossa olen huomannut, miten pikkutarkat rutiinit olisivat helpottaneet arkea vieläkin enemmän. Olin skeptinen nimenomaan sen suhteen (tarhan aloituksessa), että miten poika muka suostuu istumaan paikoillaan laulu- ja satupiirissä, eikä hamua vieressä olevia leluja tai miten ihmeessä hän muka menee kiltisti päiväunille, kun huoneessa on kymmenkunta muutakin naperoa. No, hyvinhän ne todellakin meni. Vastaus piillee ryhmäpaineessa ja siinä, että asiat esitetään lapselle kuin itsestäänselvyyksinä alusta lähtien, eikä taipumisvaraa ole.

Esimerkki 1:

Ulkoa tullessa aamupäivällä, lapset pesevät kätensä ja kipittävät leikkihuoneeseen, jonne on aseteltu lattiatyynyjä rinkiin. Ringissä odotellessa muita, luetaan kirjoja ja kun kaikki ovat paikalla, aletaan leikkimään ja loruttelemaan, samalla kun yksi työntekijä valmistelee ja tarjoilee lounaan valmiiksi kaikille. Keittäjä tervehtii lapsia  ovenraosta -Ja lapset tervehtivät keittäjää- ja kertoo päivän ruoan. Sitten hetki vielä loruja ja lauluja, kunnes ovelta kuuluu *kop,kop*. Lapsille kerrotaan näin, että ruoka on valmis ja sitten luetellaan nimiä, missä järjestyksessä pöytiin mennään. Ja lapset odottavat kiltisti, kunnes kuulevat oman nimensä ja juoksevat nopeasti omille paikoilleen syömään.

Esimerkki 2:

Ruoan jälkeen sanotaan kiitos ja odotetaan lupaa lähteä pesulle. Kasvot ja kädet pestään, käydään vessassa ja kevennetään vaatetusta päiväunia varten. Unikaverit kainaloissaan naperot kipittävät unihuoneeseen ja menevät omiin sänkyihinsä, vetävät peiton päälle ja jäävät sänkyyn. Nukahtavat. Nukkuvat. Kiltisti! Ilman vastalauseita!

Esimerkki 3:

Päiväunien jälkeen mennään taas vessaan ja puetaan vaatteet päälle. Sieltä sitten jokainen omassa tahdissaan heräillen, jättää unikaverin omaan lokeroonsa ja menee leikkimään hiljaisia leikkejä, tiettyyn leikkihuoneeseen. Lapset ymmärtävät ja tietävät, että nyt ei ajella isolla autolla tai oteta äänekkäitä leluja, sillä osa kavereista vielä nukkuu. Kun kaikki ovat heränneet, vessatettu, pesty ja puettu alkaa välipala-aika, jossa noudatetaan myös tiettyjä sääntöjä. Vaikka välipala on jaettu jo pöytiin, lapset odottavat, koska lupa pöytiin menemiselle annetaan.

 

No, entäs sitten nykyisin kotona?

 

Koska olin ensimmäisen viikon Gabrielin kanssa harjoittelemassa tarhaa, opin kaikki nämä rutiinit ja siirsin niitä myös kotiin, että eroavaisuuksia olisi mahdollisimman vähän. Koko päivän aikataulu siirtyi reilulla tunnilla aikaisemmaksi, mutta näin se näyttää toimivan erittäin hyvin. Aamupala klo 08, lounas klo 11, päiväunet heti ruokailun jälkeen (ei leikkejä) ja unien jälkeen välipala. Päiväunia testattiin kotona viime viikolla, koska G oli vähän kipeä, niin päätimme varmuudeksi pitää kotipäivän.

Aamupalaksi nautittu aamupuuro maistui hyvin. Gabriel söi itse lusikalla, eikä kertaakaan pyytänyt minua auttamaan. (Tämän kanssa hän on ollut hieman laiska, ennen tarhaa.)

Lounas 11 aikaan meni myös mukisematta alas, ja jopa toinen lautasellinenkin. (Ennenkuulumatonta!)

Päiväunille hän meni kiltisti ja niiltä piti herätellä, samoin kuin tarhassakin yleensä. Olemme huomanneet, että kaksi tuntia on ehdoton maksimi, etteivät yöunet siirtyisi myöhäisemmäksi. Rauhassa heräilyä ja välipalalle, sitten leikkimään.

Ilta meni leikkien legoilla ja autoilla, piirrellen ja muovailuvahalla taiteillein. Iltakylpy, iltapala, satu ja laulu, ja sitten nukkumaan. Kaikki meni hyvin.

 

Sairasloma osui juuri perjantaille, joten olimme kotona kolme päivää.

Maanantaiaamuna lähdimme tarhaaan hyvillä mielin, mutta suru iski, kun äiti oli lähdössä pois. Jäin taas aamupalalle hänen seurakseen (kuten teimme viime viikollakin yksi päivä, ja se toimi), mutta se ei tänään auttanut. Itku tuli senkin jälkeen ja äitikin poistui kyyneleet silmissään tarhalta. Vielä ikkunastakin näin itkevän ja lohduttoman poikamme.

Huoh.

Alkuhuuma on siis ilmeisesti nyt ohi.

 

Share

Kommentit

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Mia!

Näyttää nyt todellakin siltä, että odottamamme takapakki on täällä. Tänään taas taakseni jäi raastavasti itkevä mussukka, huutaen "Äiti! Äiiitiiii! Ei hätää!"

:(

 

Onneksi lohduttaa tosiaan se, että tarhasta kerrotaan (varmasti tänäänkin), kuinka itku ja ikävä on unohtunut melko pian äidin lähtemisen jälkeen. Mutta on se siltikin ihan hirveä tilanne. Sniif.

 

Mukavaa alkanutta viikkoa sinullekin!

Iksu
Tassuja ja töppösiä

Mä vein neidin ekana päivänä hoitoon, sen jälkeen mies on vienyt joka aamu. Ilmeisesti ihan hyvin neiti sinne jää. Huomenna olisi taas mun vuoro, ja epäilen että eron hetki on vähän tahmeampi. Mutta mun kaveri, joka on lastentarhanopettaja, sanoi meille tiukasti, että se lapsi on vaan jätettävä sinne hoitopaikkaan ja antaa hoitajien jatkaa siitä. Se on sille lapsellekin lopulta paljon helpompi. Ja aika nopeasti ne sitten lauhtuu, niinkuin Miakin tuossa yllä sanoi.

Meillä on myös tuon syömisen suhteen sama tilanne, se "äiti auttaa, äiti auttaa" on jäänyt lähes kokonaan pois, ja neiti pistelee koko lautasellisen itse suuhunsa, erikseen kehoittamatta! Ihmeellistä! Ja ihanaa!

Mindeka
Ma-material Girl

Joo, olen poistunut itkusta huolimatta sieltä suunnitelmien mukaan, poikkeuksena pari aamua, kun olen heti sanonutkin jääväni aamupalan ajaksi hänen seurakseen. Ensimmäisellä kerralla se toimi, eikä itkua sitten enää tullutkaan, mutta toisena aamuna sekään ei auttanut. Nyt olen päättänyt, etten jää sinne yhtään hengailemaan, että poika tottuu siihen, että tarhaan vain viedään ja sitten äiti/isi lähtee pois.

Tuntuu ihan hirveältä jättää itkevä lapsi taakseen ja poistua paikalta, mutta kaipa tämäkin on vaan vaihe.

phocahispida

Meillä on päiväkodin myötä ainakin lapsen nukahtaminen itsekseen päiväunille yleistynyt ja helpottunut huomattavasti, että voivat ne rutiinit tosiaan tuoda positiivisia tuulahduksia myös kotielämään. :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kyllä, nimenomaan näin. Toki lepset ovat erilaisia, mutta meillä ainakin rutiinit on olleet vahvasti mukana jo muutaman kk:n ikäisestä lähtien.

Kuinkas kauan tämän peräänitkemisvaiheen kannattaa odottaa jatkuvan? Kaksi päivää on jo liikaa tälle murenevalle mammalle :D

phocahispida

Meillä ei tullut itkua missään vaiheessa enää parin ekan tutustumispäivän jälkeen, mutta kuten olen tainnut aiemminkin kommentoida, meillä se tutustuminen kesti yli 3 viikkoa. Ja joululoman jälkeen tuttuja ja samoina pysyneitä ryhmän aikuisia taisi olla jo ikävä, kun näitä oli kuulemma pussailtu ja halailtu 2 ensimmäisenä päivänä kovasti. :D

Mindeka
Ma-material Girl

Ahaa, eli kun meillä taas ei itketty lainkaan harjoittelun tai kolmen viikon aikana, niin nyt sitten itketään :D 

-Toivottavasti ei kolmea viikkoa kuitenkaan.

phocahispida

Toivottavasti ei! ;)

pom pom

Täällä jännään omalla kohdallamme juuri tuota, koska päiväkodista on nyt ollut 12 päivän paussi sitkeän (in)fluenssan ja Tukholman risteilyn takia... Huomenna pitäisi siis aloittaa normaalisti. Toivottavasti G pääse pian taas rutiiniin kiinni. Siihen asti, tsemppiä!

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos Aino B.! Tsemppiä tässä näytetään tarvitsevankin. Huoh. Toivottavasti teillä sujuu paluu arkeen hieman pehmeämmin.

Meillä oli flunssakauden päätteeksi vielä se jylläävä vatsatautikin, joten kopkop ettei teillä koeta enää sitä! Heh, onhan tämä hieman erilaista kuin elämä ennen tarhaa, mutta paljon myös hyvääkin löytyy, eikö vaan? Tsemppiä!

pom pom

Juu ehdottomasti hyvääkin löytyy, vaikka mulla on tietty vielä yksi kotona. :) Yhden termiitin kanssa on kyllä paljon helpompi olla kun on tottunut siihen, että niitä on kaksi. Helppous on kylläkin vaan mukava sivuseuraus. Meillä pääsyy päiväkodin aloitukselle oli ikä, A on jo yli 3,5-vuotias. Meitä alkoi jo huolettaa, että päiväkodin aloitus voisi olla tosi vaikeaa jos pelkkä kotihoito jatkuisi vielä pitkään. Tauosta huolimatta päivä oli tänään mennyt hyvin, joten olen tosi onnellinen ja pidän yhä peukkuja että sama jatkuu. Peukut pidän pystyssä myös G:lle. Kerhoajoista tiedän, että on aivan järkyttävän hirveää jättää perään itkevä lapsi hoitoon. Kyllä se pian helpottaa kunhan rutiini tulee taas tutuksi.

Elina U.
Lentoaskeleita

Hei älä vain lannistu! Teilläkin varmaan menee nyt jo taas paremmin nuo lähtötilanteet, tuo kuulostaa niin tutulta aina pidempien tarhapoissaolojen jälkeen. Meillä on ollut tämä päiväkotitaival tosi katkonainen, kun aina vaan tulee niitä flunssia ja poissaoloja, ja taas uudestaan arkeen totuttelu. Kuitenkaan ei mene koskaan kuin pari päivää, niin poika jää aivan innoissaan leikkimää, hyvä että lähtöhalin kerkeää antamaan kun pitää jo mennä kiireesti leikkeihin mukaan. :D 

Tsemppiä sinne uudenlaisiin opiskelu/työ/päiväkotihaasteisiin! :)

Kommentoi