Tervetuloa virtuaalikierrokselle kotiimme

Ma-material Girl

Tervetuloa virtuaalikierrokselle kotiimme! Täällä, noin viidenkymmenen neliön kerrostalo kaksiossa, asuu kaksi aikuista ja pian 2-vuotias taapero. Tilaa ei siis ole liikaa, joten sisutus on pidetty vaaleana ja aika simppelinä. Perhe ja sukulaiset ovat meille tärkeitä ja se näkyy myös siinä, että sisutukseen on valittu elementtejä menneiltä vuosilta ja joitakin kalusteita on saatu "perintönä" sukulaisiltamme.

Olohuoneen seinää kiertää kuvajana, jossa on Gabrielin kuvia ensimmäiseltä vuodelta, yksi jokaiselta kuukaudelta.

Yksi asuntomme parhaimmista puolista on sen valoisuus. Iso parveke toimii kesäisin lisähuoneena, jossa on mm. leikitty taaperon kanssa sadepäivinä. (Saa raitista ilmaa, mutta ei kastu.)

Tuolit ovat edesmenneen ukkini vanhat, jotka olen aikoinaan verhoillut uudelleen. 

Vanhempien rentoutumispaikka iltaisin; muhkea ja iso sohva. Rahi piilottaa sisäänsä Gabrielin pehmoleluja ja muuta "jemmassa" olevia leluja.

Kirjahyllyssä on sulassa sovussa keskenään kaikkien meidän kirjat, värikoodattuna toki ;)

Olohuoneen matto on yksi harvoja värikkäitä sisustuselementtejä kotonamme. Sillä on myös tunnearvoa äärettömästi (mummiltani), joten se tulee tuskin ikinä väistymään hallitsevasta osastaan, keskellä olohuonettamme.

Yksinkertaista ja paikoin jopa liiankin minimalistista sisustusta rikkoo kristallikruunut ja lampetit. Vain eteisestä löytyy kirkkaat halogeenit. Tämä on puolisoni sukulaisilta.

Seinään kiinnitetyt viinipullotelineet toimivat mainiona lehtihyllynä. Taulu on vanha vaateliikkeen markkinointielementti, edellisestä työstäni. Keittiön verhot toistavat taulusta löytyvää violettia. (Muut verhot ovat valkoisia.)

Tauluissa ja peileissä on rustiikkia, mahtipontisuutta ja menneen ajan henkeä. Tämä taulu on lahja puolisoni isältä meille.

Makuuhuone on pyhitetty perheelle ja kaikille tärkeille läheisillemme:

Enkelikokoelma on pääosin kummitädiltäni. Ensimmäisen enkelin sain aikoinaan äidiltäni, kun muutin pois kotoa. "Suojelusenkeliksi", hän sanoi.

Kipsinen jalanjälkin on Gabrielin, joka tehtiin puolisolle ensimmäiseksi Isänpäivälahjaksi, vuonna 2011.

Makuuhuoneen toinen seinä on täynnä kehyksiä ja tauluja, joissa on kaikissa kullan/pronssin/keltaisen väriset ja näyttävät kehykset. Tuo piirretty tyttö olen minä ja se on muisto ensimmäiseltä ulkomaanmatkaltani (noin v.1986), jonne pääsin kummitätini ja -setäni kanssa. Kanariansaarille tietenkin!

Taulut ovat edesmenneen ukkini maalaamia ja niitä löytyy kaikilta sukulaisiltamme. Taitava maalari, joka kuoli aivan liian nuorena.

Pikkukuvissa on kummityttömme, ja kädenjäljet ovat vuoden takaa, minun ja pojan.

 

 

Siinäpä se.

Kiitos, kun kävitte! Hei, hei!

 

 

Share

Kommentit

Caelia
Caelia's

Heippa pitkästä aikaa! Pieni blogitauko Lilystä venyikin vahingossa puolen vuoden mittaiseksi :)

Ihanan kodikasta teillä, kauniita yksityiskohtia ja elämänmakuisen oloista! Viihtysin varmasti :)

Mindeka
Ma-material Girl

Caelia!!! Tuntuu kuin saisi yhteyden kadotettuun lapsuudenystävään! Tervetuloa takaisin! Jee!

:)

Ja kiitos, vuosia tähän on mennyt (pikkuhiljaa hyvä tulee) , mutta nyt olemme itsekin tyytyväisiä. Ehkä se kaivattu, puuttuva sisustuselementti, oli juuri tuo Lego-laatikko tai lastensänky, jota ilman täällä ei tuntunut täydelliselle ;)

 

P.S.

"Home is where your heart is" -kansio löytyy minulta Pinterestistäkin. Sitä ja muita kollaasejani voi seurata täällä.

jjonaa

Ihanan näköistä teillä! Nuo kirjat kirjahyllyssä värikoodeineen on just hyvä, sehän on ihan passeli sisustus elementti, hauskan näköinen :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos jjonaa.

Kunniaa kirjojen värikoodauksesta en kuitenkaan voi ottaa itselleni, sillä luin sen aikoinaan tästä blogista:

http://www.lily.fi/blogit/pelkkaa-valoa/kirjat-varijarjestykseen

:)

jjonaa

Jep! No mutta kumminkin, itse ensi kertaa tajusin tuollaisen asian ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Mukavan kodikasta! Kiinnostaisi tietää matosta enemmän, onko sillä jokin tarina? :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitos kommentistasi!

Matolla olisi moniakin tarinoita kerrottavana, onhan se mummini kanssa elänyt vuosia ;) , mutta kerrottakoon, että erityisen rakas se on siksi, että se muistuttaa joka päivä rakkaasta äidinäidistäni, joka asuu valitettavan kaukana meistä.

Olemme aina olleet läheisiä mummini kanssa ja minua lämmittää ajatus, että juuri oikeanlainen  matto löytyi viime vierailullamme, tarpeettomana, mummin vierashuoneesta. Kun mummi kysyi, että olisiko meillä tarvetta matolle, meinasin pillahtaa itkuun, onnesta. "Juuri tällaista olemme etsineet!"

Matto on epäilemättä arvokas myös euroissa, mutta korvaamaton se on tunnearvonsa puolesta.

Kommentoi