Tuttivieroitustoiminnassa

Ladataan...
Ma-material Girl

Pohdin tuossa kuukausi sitten sitä, että kuinka tämän (väkisinkin edessä olevan) tuttivieroituksen hoitaisi helpoiten. Saimme älyttömän paljon hyviä vinkkejä (tässä asiassa, ei tosin huonoja vinkkejä olekaan), joten kiitos siitä! Jätimme ensin tutin kokonaan pois päivästä. Sen sai vain nukkumaan mennessään ja sen jälkeen piti pysyä sängyssä. Parissa päivässä, taapero ei enää edes kysellyt päivällä tutin perään. Päiväuniaikaan ja illalla kyllä. Olemme nyt viikon verran olleet ilman päivätuttia (ns. huvitutti), mutta unitutti on sallittu. Tai siis oli, eiliseen saakka!

Eilen lähdin tyttökavereideni kanssa illalliselle ja kun aamulla tottuneesti etsin tuttia pojan sängystä, että saan sen pikaisesti jemmaan, niin puolisoni myhäili tyytyväisenä: "Ei sitä ole. Gabriel meni kiltisti nukkumaan ilman tuttia, eikä kertaakaan edes kysynyt sitä."

OuWauJeeMitenHienoa!

Sehän todella on huomattu, että lapsi käyttäytyy eri tavalla, olleessaan eri vanhemman seurassa. Minulta saa kitinät ja kinuamiset helpommin läpi kuin isiltä, joten pelkään, että poika tarttuu oljenkorteensa tässäkin asiassa: "Äitiii!! Anna tutti! Yhyyyy, äiiiiti!!"

-Mutta, kuten olettekin ehkä jo huomanneet, minä haluan aina varautua pahimpaan vaihtoehtoon. Ja useimmiten, aivan suotta. Isi lähti asioille juuri ennen päiväuniaikaa, joten olemme täällä kahdestaan menossa päiväunille. Ilman tuttia. Yli puoli tuntia poika on jo ravannut makkarista pois, mutta eri tekosyillä. Ei kertaakaan ole pyytänyt tuttia. -Ja minähän en aio sortua. Tutit ovat tästä eteenpäin historiaa.

 

Näillä vinkeillä onnistuimme (ja täältä voit lukea aiemman postauksen ja kaikki siihen tulleet kommentit):

 

suklaasydän:

"Kun mun pikkuveli vierotettiin tuteista (oli jo aika iso taapero) se oli kauheeta huutoa ja itkua eika sita kestanyt kuunnella. Tutit oli pakko antaa takaisin, mut kyllastyneena aiti sitten nipsaisi saksilla ne tutin imupaat irti. Veli ei tajunnut mita oli tapahtunut, eli ei huutanut kun sai kuitenkin tuttinsa ihan normaalisti, mutta kun tutit tippui suusta eika niitten imeminen enaa luonnistunutkaan niin jatti ne sitten omin nokkineen rauhaan, ilman valitusta :-) muistan kylla sen hammentyneen ilmeen veljen kasvoilla kun tutit vaan tippui suusta, hah hah, mutta helppo kikka :-)"

 

Toteutus: Meillä oli noin kymmenen tuttia, joista vaan kahteen jätettiin imupäät, muista ne leikattiin suklaasydämen ohjeiden mukaisesti irti. Pari päivää tarjottiin pojalle tällaista tuttia, kunnes hän itsekin alkoi kertomaan (esim. isille illalla), kuinka "tutti on loppu." Ihmeissään hän pyöritteli niitä käsissään ja ihmetteli, kun ne eivät enää pysyneet suussa, mutta ei kertaakaan ollut surullinen asiasta. Puistossa kerroimme ohjaajille yhdessä, että "Gabriel on nyt niin iso poika, että tutit ovat loppu! Ihan hassua, ettei tutti pysy enää ison pojan suussa." Sitä poika naureskeli ja selitti siinä sitten omalla kielellään ohjaajille.

 

Kippuralla:

"meillä 2v1kk ikäisellä on tuttipullo, koska allergiamaitoa pitää vielä saada 3 viimeistä purkki juotettua. se on niin kamalan hajuista että ei mene mukista :D

tuteista luovuttiin vähitellen, monta viimeistä kuukautta oli käytössä vain yöunilla. yksi ilta tutit olivat oikeasti hukassa, ja tunti etsittiin ja ei löytynyt. pelotti hitusen että miten meidän käy, no V muutti meidän keskelle nukkumaan ja hyvin kävi. tuttikin löytyi seuraavana päivänä, V oli jemmannut sen yläkertaan ja tuli portaita alas tutti kourassa.

sitten tutti vaan nostettiin hyllyyn ja loput roskiin, ja juteltiin jokakerta ohimennessä että tutit on vaan vauvoille.

vähän tuppaa peukku menemään suuhun, ja omassa sängyssä ei ole nukuttu moneen kuukauteen"

 

Toteutus: Ensin jätimme vain unitutin käyttöön ja nyt yritämme luopua siitäkin. (Toinen päivä meneillään, päiväunille "nukutusta" on takana nyt jo n.80min, mutta tuttia en ole antanut!)

 

Ananas:

"Meillä lykkääntyi Kookoksen tutista vieroittaminen pitkään, kun pelättiin (turhaan), että prosessi olisi pitkä ja hankala. Poika oli jo aikaisemmin jättänyt muuten vaan tutin syönnin pois ja se oli käytössä ainoastaan unilla (no joo ja okei, pitkillä automatkoilla, vanhempien hermojen säästämiseksi).  Unitutti päätettiin jättää pois ennen 2-vuotissyntymäpäivää. Kookosta oltiin valmisteltu tähän jo muutama viikko, kertomalla että kaksivuotiaat eivät käytä enää tuttia, koska silloin ollaan isoja. Parin yön reissulla mummolassa sanottiin, että tutti unohtui kotiin. Kookos meni ihan kiltisti nukkumaan, eikä huutanut tutin perään. Huonoksi onneksi hänelle nousi yöllä kuume ja oli ihan surkeana ja itkuinen. Isi olisi ollut valmis antamaan tutin takaisin, mutta tällä kertaa minä pysyin tiukkana. Ajattelin että ei se kuume tutilla parane, eikä nyt enää kannata luovuttaa. Sitten kotiin palatessa sanottiin, että nythän tuttia ei enää tarvitakaan, kun pärjäsi mummolassakin ilman. Kookos vei tuttinsa puun juurelle oravavauvoille, ja illalla pidettiin "tuttijuhlat", joissa syötiin pannaria ja hilloa. :) Kookos muistaa vieläkin minkä puun juurelle tutit vietiin. Pikkusiskojen tutit eivät kiinnostaneet missään vaiheessa, koska ne olivat alusta asti "liian pieniä" vauvojen tutteja. Nyt Kookosta naurattaa, kun näkee valokuvia, joissa hän syö tuttia "vauvana", vaikka ei ole kuin muutaman kuukauden vanhempi. :) Tsemppiä! Toivottavasti teilläkin lapsi on valmiimpi kuin vanhemmat. ;)"

 

Toteutus: Tätä mantraa ollaan hoettu jo viikon verran: "Isot pojat eivät syö tutteja, vaan ne on pelkästään vauvoille." Kaupassa ja leikkipuistossa ihmetellään ja osoitellaan kovaan ääneen jokaista tuttia, mutta kertaakaan poika ei ole sellaista pyytänyt itselleen tai edes kitissyt.

 

Toivottavasti näistä vinkeistä on muillekin hyötyä!

 

***

Edit: Tätä juttua on nyt kirjoitettu kaksi tuntia, eikä poika nuku edelleenkään. Tuttia en ole kuitenkaan antanut, koska tätä taistelua minä en aio hävitä ;)

***

Edit 2: Meneillään viides päivä ilman tuttia ja yhtä monta päiväunetonta päivää on takana. Kiukku ei kuitenkaan enää johdu tutista, vaan väsymyksestä. Gabriel ei reagoinut 4kk serkkunsa tuttiin millään tavalla, eikä siitä päätellen kaipaa sitä mitenkään.

Vinkkejä, millä ne päiväunet saisi takaisin??

Share

Kommentit

Vierailija (Ei varmistettu)

Suuresti kiinnostaa kuis kävi? :)
nim. itsellä edessä (1v7kk) :)

Mindeka
Ma-material Girl

No, tuota... Poika ei ole nukkunut kahteen päivään päikkäreitä lainkaan, huutaa kyllä väsymystään, muttei osaa (?) nukahtaa. Iltaisin ravataan sängystä pois 10-30 krt, ennen kuin uni tulee ja välillä imetään pikkuautoja ja varpaita -MUTTA tuttia emme ole hänelle edelleenkään antaneet.

Meneillään: Päivä 3

 

Palaamme asiaan ;)

Vierailija (Ei varmistettu)

Ou.. musta ei olis tohon...liian nössö :)
Tsemppiä projektiin kullekin taholle!
Ootko muuten kuullut siitä onnistuuko tuo tutin vieroitus jos vielä imettää vai tulisiko
musta vielä tuttikin? :)

Mindeka
Ma-material Girl

En osaa sanoa tuohon. Meillä on tutti aloitettu vasta puolen vuoden iässä, koska poika viihtyi imetystuokioissa jopa kaksikin tuntia. Tutilla päästiin siitä tavasta irti, mutta näin jälkeenpäin mietin, että oliko tuo tutti nyt yhtään parempi vaihtoehto ;)

Ja kyllä meistä jokaisesta on siihen, kun muistaa, että kyseessä on lapsen hampaiden paras. Meillä on taas yksi päivä takana ja tänään lähdetään reissuun. Toivotaan, että vaihtuvat maisemat ja rutiinit auttavat poikaa unohtamaan tutin kokonaan!!

Caelia
Caelia's

Tsemppiä urakkaan! 

Meillä tuo on kohta edessä... päivällä Olivia ei oikeastaan tuttia syö, mutta juuri nukkumaan mennessä (sekä päikkärit että yöunet), automatkoilla ja aina kun mamma hermostuu kitinään :)

Mindeka
Ma-material Girl

Kiitti!

Toi päivävieroitus ei ollut homma eikä mikään! (sori) Mä lasken täällä taas hitaasti hengitellen kymmeneen, kun poika huutaa niin selkeää tekoitkuraivarihuutoa makkarissa, eikä suostu nukkumaan.

Tätä kuulemma (toiset, tämän jo läpikäyneet, äitikollegat ovat näin kertoneet) kestää vain pari päivää, joten kyllä tämä kestetään. Hieman saattaa tuoda lisäjännitystä tuonne huomiselle juna- ja sukulointireissulle, mutta minkäs teet. Tuttia ei takaisin anneta.

Kippuralla

kahtena viimepäivänä V on kysellyt että missä tutti on? maaliskuussa siis luovuttiin siitä, nyt on kesäkuu, ja jostain se vain tuli mieleen. mietin että ehkä tekee hampaita tai jotain, ja olisi kivaa syödä tuttia.

Hertta
Lilou's Crush

Ehkä tämä onkin tuttu juttu jo teille, mutta meillä onnistui LOISTAVASTI (pakko huutaa, kun olen edelleen yli kolmen vuoden jälkeen niin hämmentynyt :D) kun järkättiin tuttijuhlat! Tuttijuhliin kutsuttiin siis koko lähipiiri (meillä mummu, ukki, sedät, tädit, serkkupoika, minun isoisäni, kummit...) ja tuttijuhlista puhuttiin muutama viikko kotona ahkerasti: nyt kun olet iso tyttö, etkä enää kohta tarvitse tuttia, järjestetään sen kunniaksi tuttijuhlat, ja sitten voidaan tutti jättää pienille vauvoille. Tuttijuhlissa annettiin myös tytön kovasti toivoma lahja (kävelevä kissalelu...) eli olivat vähän synttärihenkiset, mutta nimenomaan tällainen siirtymäriitti. Illalla tuli ensimmäinen tutinikävä, ja silloin tuumattiin, että iso tyttö ei tarvitse tuttia vaan siitä merkkinä on tämä hieno kissalelu. Ja pienellä vikinällä mutta kisustaan onnellisena tyttö nukahti eka kertaa koskaan ilman tuttia, ja sen jälkeen muutaman kerran tuttia kysellessä aina muistutettiin juhlasta ja tuosta kisulelusta. Meni niin helposti, että en voinut oikeasti uskoa, koska siihen saakka oli lapsukainen varsinainen tuttitakiainen!

Mindeka
Ma-material Girl

Joo, olen kuullut, mutta ehkä me haluttiin päästä vähän vähemmällä (Hah, ei olisi pitänyt!), kun ei tartuttu ihan näin hienoon siirtymäriittiin :) Olen kyllä nyt tajunnut, että kannattaa mieluummin tehdä koko tutista irtautuminen vähän överiksi kuin yrittää päästä parilla keskustelulla. Heh. No, ollaanhan me tehty muutakin ja kyllä poika sen jo ymmärtää, mutta uni ei meinaa vieläkään tulla ilman tuttia. Onkos nyt siis kolme päivää takana..?

Juhlat ja palkintolelu olisi voinut kyllä auttaa, mutta ei tällä kaksivuotiaalla ole mitään "pakko saada"- leluakaan :D Oliko teidän tyttökin vasta kaksi?

Hertta
Lilou's Crush

Oli justiinsa kaksi, ja se pakkosaada oli itseasiassa sellainen kävelevä kisu, josta oli kerran lelukaupassa näyttänyt, että tahtoo. Ja sitten puhuttiin siitä kisusta ja tuttijuhlista vuorotellen. Julmaa psykologiaa :D

Mindeka
Ma-material Girl

Wau. Aika hyvin. 

Hertta
Lilou's Crush

Alan ymmärtää, että meillä oli taivaankappaleet ilmeisen hyvissä asennoissa, kun noin vähällä selvittiin :D Lohduttaako, että meillä oli koliikki ja karmeet allergiat... Universumin tasapaino ja niin edelleen ja niin edelleen.

Mindeka
Ma-material Girl

Jep, pakko olla jotain sellaista. Päästiin liian helpolla tähän asti ;)

Nonariina
Kahvia ja unelmia

Kiitos vinkeistä! Pitää laittaa tää kirjoitus jonnekin jemmaan ja muistella kun aletaan vieroittamaan Filippaa :)

Mindeka
Ma-material Girl

No niin. Nyt on kymmenes tutiton päivä ja elämä alkaa normalisoitumaan. Toki päikkärit ei edelleenkään toimi, mutta syytän siitä osittain myös vihtelevaa kesälomarytmiä ja -ympäristöä. Tänään vuorossa taas niin normipuistopäivä kuin vain voi, jos poika saisi unen päästä kiinni.

Paul Moritz (Ei varmistettu)

Hyvä herra / rouva,

Olen Paul Moritz hyvämaineinen, laillinen ja akkreditoitu rahaa lainanantajalle. Minä lainata rahaa yksittäisille ja yhteistyötä elinten tarvitsevat taloudellista apua. Onko sinulla huono luotto tai olet tarvitsevat rahaa maksaa laskuja? Tarvitsetko lainaa tai rahoitusta jostain syystä haluan käyttää tätä keskipitkän ilmoittaa, että minä maksan luotettavia saajan apua mielelläni tarjota sinulle lainaa alhaisella korolla. Tarjotun palvelun ovat:
jälleenrahoittaa
keksijä lainat
Auto laina
velkajärjestelyihin
yrityslainojen
Henkilökohtaiset lainat
Ystävällisesti kirjoittaa takaisin, jos olet kiinnostunut, joihin vaste te postitetaan lainahakemuksen täytettäväksi. (Ei sosiaaliturvaa eikä luotto tarkistaa, 100% taattu) Odotan, että saan palvella teitä. voit ottaa yhteyttä sähköpostitse: paulhelpfund@yahoo.com

Kiitos kun Odotan, että saan olla palvelujen sinulle ...
Paul Moritz
E-mail: paulhelpfund@yahoo.com

Kommentoi

Ladataan...