Ladataan...
Ma-material Girl

Poikamme saavuttaa huomenna kahden kuukauden iän. Poika oppii kokoajan jotain uutta ja kasvaa hurjaa vauhtia, kuten pitääkin.

Viimeisen viikon kovin juttu on ollut Gabrielin mielestä hymyily ja telkkari.

Hymyä annetaan äitille ja isälle, aamulla, päivällä ja illalla, neuvolasta saadulle hymynaamajulisteelle, syödessä, itkiessä ja jopa nukkuessa. Olemme taivaissa.

Telkkaria katsotaan kokoajan, kun se sattuu olemaan siis päällä. Emme sentään avaa sitä poikaa varten! Sitä on kiva seurata, siinä on jänniä värejä ja kivoja tyyppejä. Eilen Gabriel katsoi isän kanssa jalkapalloa. Söpöä, sanon minä.

Olemme havainneet, että toimintamme (jota luulimme ihan harmittomaksi)  jakaa mielipiteet jyrkästi ja lasketaan eräänlaiseksi kasvatusmetodiksi. Onko todellakin kyse näin vakavasta asiasta? Jos meidän poikamme tykkää katsella televisiota, niin meidän poikamme SAA katsoa televisiota. Piste.

Olemmeko ihan pihalla kasvatuksen suhteen?

Share

Ladataan...
Ma-material Girl

Gabriel sai rakkaalta ystävältäni A:lta ristiäislahjaksi Pikku Pegasos- kirjan, johon on koottu "400 kauneinta lastenrunoa".

 

Kimalainen surisi

ja sen maha murisi.

kun ei ollut simaista

kukkaa jota imaista.

 

+ Körö körö kirkkoon, Mistä on pienet pojat tehty ja ne 397 muuta.

 

Matti pieni pipana

istui oven takana.

Luulin sitä kissaksi

tallasin sen lissaksi.

 

 

 

Muistatko lapsuudestasi jotain runoa tai laulua, joka oli lempparisi?

Share

Ladataan...
Ma-material Girl

Aamu alkoi kiukulla. Minun siis, ei pojan. Vaippa petti kaksi kertaa yön aikana sänkyymme (jippii perhepedit!), joten nukkumisesta pitkään oli turha haaveilla kakkasilla lakanoilla.

Siinä sitten keittelen aamukahveja aamun sarastaessa ja mietin, koska viimeksi nukuin yli 3,5h. En muista vastausta. Menee heinäkuulle kuitenkin.

Yhtäkkiä kello onkin jo 9.30, enkä edelleenkään ole edistynyt yöpuvusta mihinkään. Keitetty kahvi on 1,5h seisomisen jälkeen takuuvarmasti ihan k*kan makuista, likaiset hiukset (ja lakanat!) odottavat pesuaikaa (joka taitaa koittaa vasta illalla). Tulee kiukku. Kyyneleet valuvat silmistäni ja miehen lohduttelut saavat aikaan vain järkyttävän syyttely- ja kiukutteluryöpyn. "Etköhän SINÄ ole nukkunut jo ihan tarpeeksi...!?"

Tänään en jaksa. Se on ihan normaalia. Älkää toivottako mulle jaksamisia, koska sitä ei tule ennen kuin saan nukkua.

 

(Eli huomenna on päivä uus!)

 

 

 

 

Share

Pages