Ladataan...
Ma-material Girl

Onnea Gabriel 7kk! Mitä kaikkea onkaan viime aikoina tapahtunut vauva-arjessamme? Siitä lisää alla:

Tammikuussa (n.5kk) Gabriel oppi istumaan. Siitä noin viikon kuluessa noustiin konttausasentoon ja opeteltiin liikkumista, "tyyli vapaa"- konseptilla: yhdistellen konttausta, ryömimistä ja karhukävelyä. Hurra!

Helmikuun alussa  eteneminen sujui jo mutkitta. Ryömiminen jäi oikeastaan kokonaan väliin, hän omaksui konttaamisen omakseen. Edelleen karhukävely on kova sana. Neuvolassa veikkasivat, että alkaa kävelemään kahdeksankuisena.. Katsotaan, kuinka käy.. Hurra!

Pari viikkoa sitten Gabriel päätti/oppi/keksi nousta seisomaan. Tukea vasten, mutta kuitenkin. Ensimmäiset päivät meno oli aika huteraa ja kolhuisaa, mutta nyt jo hyvinkin varmaa. Lempipuuhaa on peilin edessä keimailu (ja oman kuvan pussailu) sekä uuninluukusta kurkistelu. Hurra!

 

Ruokavalioon on lisätty pikkuhiljaa myös lihaa. Täysin sileänä soseena tietty, mutta kuitenkin. Haasteena on minulle kaapissa seisova kala-ateria. En voi sietää kalaa, mutta lapselle se on aika tärkeää. Eikö? Sitä siis syöttämään. Hurra!

Ensimmäinen oksennustauti koettu. Päästiin aika helpolla, mutta hirveää se oli kuitenkin. Yök. Tähän ei voi sanoa "hurra".

Ensimmäiset hampaiden helmet näkyvissä! Hurra!

Oi onnea! Hip hip, hurra!

 

Share

Ladataan...
Ma-material Girl

Kiitos haasteesta Koko H. Tässähän tuntee itsensä ihan oikeaksi bloggariksi. Tsihhih! Ja äidiksi, koska haasteeseen vastaaminen kesti yli kaksi viikkoa... Hienoa Mindeka ;)

1. Tunnen itseni Vuoden Mutsiksi kun... jynssään valkoiselta matolta pois pinkkiä puuro-oksennusta, jonka ihan oikea, ensimmäinen, oksennustauti on aiheuttanut, samalla hymyillen pojalleni ja vakuutan hänen olevan "Äitin kulta."

2. Lapsiperhe-elämässä haasteellisinta on... säilyttää ja vaalia parisuhdetta. Kun on päivän höpötellyt vain vauvalle, tuntuu ylivoimaiselta yrittää keskustella järkeviä tai leikkiä seksipetoa, vauvan jo nukkuessa yöuniaan.

3. Suurin lapseltani saama kohteliaisuus on se, kun hän... konttaa syliini ja rutistaa kovasti kaulasta.



4. Kello 12 yöllä olen yleensä... syöttöpuuhissa.



5. Kello 8 aamulla olen yleensä...  juomassa aamukahvia. Vauva on jo leikkinyt, syönyt, saanut vaatteet päällensä ja kiikuteltu parvekkeella ensimmäisille päiväunilleen.



6. Haluaisin sanoa lapsen/lasten isälle, että... hän on ihanin, rakkain, tunnollisin ja kaikinpuolin paras isä lapsellemme. Arvostan ja rakastan häntä joka päivä enemmän. (Klisee, mutta totta!)



7. Haluaisin sanoa omalle äidilleni, että... nyt vasta ymmärrän, kuinka uskomattoman työn hän on tehnyt, kasvattaessaan meidät kolme yksin. Ilman äitini korvaamatonta tukea ja ystävyyttä, en olisi tässä nyt.



8. Viimeksi kiroilin, kun... poika veti väsymyskilarit yrittäessäni pukea häntä.



9. En ole koskaan osannut... kuvitella, miltä jatkuva univaje oikeasti tuntuu.



10. Parasta, mitä housut jalassa ja ilman lapsia, voi tehdä on...ottaa lasi viiniä ja  juhlia rakkaiden ystäviensä kanssa!

 

Haluaisin heittää haastetta eteenpäin, palstani äitilukijoille: ainakin Mamma, Caelia, Laurafree ja mammafina, lukisin mielelläni myös teidän vastauksenne näihin!

 

Share

Ladataan...
Ma-material Girl

Kohtasin eilen pahimman pelkoni. Tai siis olosuhteiden pakosta, jouduin kohtaamaan pahimman pelkoni. Kyseessä ei ole mikään "Iik, pelkään hämähäkkejä"- tyyppinen inhotus, vaan oikea, totinen, fobia, joka on myös aiheuttanut vuosien varrella minulle paniikkikohtauksia ja perheelleni paljon ylimääräistä työtä.

Jälkeenpäin tilanne tuntuu kuin hidastetulta: Kaikki on ohi parissa minuutissa, mutta verkkokalvoilleni on tallentunut kuva puolivuotisesta pojastani, jonka silmistä loistaa järkytys. Kumpikaan meistä ei itke, ei sano mitään. Molemmat vaan tuijottavat toisiaan ja minä rutistan poikaani sylissäni. Tunnen kuinka kyyneleet nousevat silmiin. Pakotan ne alas, koska en tahdo "tartuttaa" pojalleni tätä fobiaa. Saan kasattua itseni ja rauhoitettua pojan, kuin ihmeen voimalla.

Äitiys näköjään todellakin kasvattaa naista.

 

 

Share

Pages