Ladataan...
Ma-material Girl

Toimitus kysyi tänään blogissaan, vaikuttaako työminäni vapaa-aikaani mitenkään. Vastaukseni on: Vaikuttaa. Koska vaikutus näkyy eniten blogissani, koen, että tätä pitää vähän avata teille.

 

Aloitin keväällä uudessa työssä, joka sijoittuu digitodellisuuteen. Kun työpäivät koostuvat digimarkkinoinnista, verkkokaupoista, hakukoneoptimoinnista, blogiyhteistöistä ja kampanjoiden suunnitteluista, ei niistä jaksaa enää vapaa-ajallaan niin kiinnostua. Tai siis jaksaa, mutta oma blogini on jäänyt ilman suurempia ponnisteluita. Kuten olette huomanneet.

En vielä kuitekaan luovu blogini pitämisestä, vaan ajattelen tätä enemmänkin luovana taukona:

Voisiko blogi rajautua enemmän työni kaltaiseen aihealueeseen?

Olisiko minulla vielä jotain annettaavaa Lilylle ja tälle blogille?

Vieläkö intoudun kirjoittamaan ja uppoutumaan vapaa-ajallani niihin samoihin juttuihin, joita jo työpäivän aikana kelailen?

 

 

Koska blogini on aika jouhevasti muuttunut elämäntilanteeni mukaan (odotustyyli, raskaus, vauva-arki, hoitovapaa, opiskelu, asukuvat, kohta hääsuunnitelmat), en ole kokenut tässä reilun kolmen vuoden aikana minkäänlaista blogi-identiteettikriisiä, mutta nyt joku sen kaltainen taitaa olla kyseessä. En vaan yksinkertaisesti löydä aikaa kaikille niille postausideoille, joita pulpahtelee päähäni, kesken työpäivän tai lapsen kanssa kassajonossa odottaessa.

Toisaalta haluaisin uppoutua tuleviin hääsuunnitelmiin juuri blogini kautta, ja saada vielä nekin muistot tänne bittiavaruuteen talteen.

(Olen jo maiskutellut ajatuksella, miten hauskaa lapsen on joskus tulevaisuudessa tätä lukea!?)

 

 

Toistaiseksi blogi pysyy. Aihealueet ja postaustahti vaihtelevat, mutta minkäs teet. Tämä on elämää, ja ehkä se tässä juuri kulminoituukin:

Tällä hetkellä elämäni resurssit on aika vahvasti jossain (kaikkialla)  muualla kuin tässä blogissa. Ajatukset ovat täällä toki päivittäin, mutta kun ne eivät hoida postauksia puolestani (ei ainakaan vielä), niin tietenkin se näkyy myös täällä. Hiljaisuutena ja epäaktiivisuutena. Pahoitteluni siitä.

 

Katsotaan siis, mitä tästä kehittyy.

 

Nyt hyppään sohvalle uuden kurssikirjan kanssa, ja samalla (ihan vähän vaan)  fiilistelen Cheekin sound checkiä. (Herregud, siellä on Katri-Helena myös!?)

 

 

Translation: I'm sorry that my blog has been quite dead lately.

Share

Pages