George Orwell: Puilla paljailla

 

Ennen kuin George Orwell ryhtyi kirjailijaksi, hän työskenteli virkamiehenä Ison-Britannian siirtomaissa. Hän irtisanoutui ja muutti Lontooseen keräämään materiaalia kirjaansa varten. Pian hän vaihtoi kaupunkia ja oleskeli Pariisissa, missä monet muutkin ajan kirjailijat olivat viettäneet aikaansa. Hän kuitenkin sairastui, hänen rahansa varastettiin ja epäonnisten tapahtumien seruauksena hän joutui hetken aikaa elättämään itsensä ravintolan tiskaajana. Näistä kokemuksista syntyi Orwellin esikoisromaani Puilla paljailla, joka julkaistiin ensimmäisen kerran vuonna 1933.

Puilla paljailla on eräänlainen muistelmateos tai matkakertomus, joka perustuu osin tositapahtumiin muttei ole niille uskollinen. Kirjan alkuosa sijoittuu Pariisiin, jossa kertoja kamppailee nälkärajalla ja yrittää hommata itselleen erilaisia hanttihommia henkensä pitimiksi. Öitä vietetään kurjissa hotelleissa, jossa luteet ovat vallanneet sängyt ja joiden seinien läpi kuuluvat viereisen huoneen pienetkin narahdukset. Monesti eletään päiviä yhdellä leipäpalasella tai perunoilla, koska rahaa ei yksinkertaisesti ole.

Sitten tuli kaksi pahaa päivää. Meillä oli jäljellä vain kuusikymmentä centimeä ja käytimme sen puoleen naulaan leipää ja valkosipulinpalaseen, johon sitä voisi hieroa. Valkosipulin hieromisessa leipään on se ajatus, että maku jää suuhun ja antaa sellaisen tunteen kuin olisi syönyt hiljan. Istuimme suurimman osan päivää Jardin des Plantesissa. Boris heitteli kesykyyhkyjä kivillä eikä osunut kertaakaan, ja sen jälkeen kirjoitimme päivällisen ruokalistoja kirjekuoren taakse. Meillä oli niin nälkä ettemme jaksaneet yritääkään ajatella muuta kuin ruokaa. 

Kirjan toinen osa sijoittuu Lontooseen, mutta paljon ei meno sielläkään muutu. Kertoja vierailee erilaisissa yömajoissa ja viettää aikaansa muiden laitapuolenkulkijoiden kanssa. Lontoossa on tosin Pariisia paremmat olosuhteet hyödyntää erilaisten uskonnollisten yhteisöjen harjoittamaa hyväntekeväisyyttä ja käydä erilaisissa jumalanpalveluksissa hakemassa ilmaisia teekupposia.

Yhtenäistä juonta kirjassa ei oikeastaan ole, vaan se kehkeytyy erinäisten irrallisten tapausten kautta. Milloin tiskataan ravintolassa ja milloin vertaillaan keskenään Lontoon kadunmiehiä, jotka elättävät itsensä katuakrobatialla tai mainoksia jakamalla. Sävy on melkoisen jutusteleva, ja kertoja päätää kertoilla lukijalle milloin minkäkinlaisista asioista.

Monet ovat pitäneet Orwellin esikoisromaanista, mutta itse en jostain syystä siitä juuri syttynyt. Minua häiritsi kaikkein eniten lähestymistapa, jossa varakkaan perheen kasvatti tekee eräänlaista antropologista kenttätutkimusta köyhien parissa, muttei kuitenkaan oikeasti koskaan ole samanlainen kuin muut köyhät. Näin ollen kertomuksen taustalla on koko ajan pieni romantisoiva sävy, jonka mukaan köyhyydessä olisi jotain hienoa tai se olisi jotenkin rehdimpää elämää kuin kohtuullisesti toimeentulevien.

Orwellin tuotannon myöhemmät teemat ovat joka tapauksessa läsnä jo esikoisteoksessa. On selvää, että Orwell oli koko tuotantonsa ajan kiinnostunut yhteiskunnallisista kysymyksistä, joten ehkä tämä oli pieni kokeilu näiden teemojen ympärillä ja välttämättöntä kasvua, ennen kuin hän varsinaisesti löysi oman äänensä kirjailijana. Jos on kiinnostunut köyhyydestä tai ylipäätään elämästä 1920-luvun Pariisissa tai Lontoossa, kirja on silti lähes pakollista luettavaa. Se on oiva aikalaisdokumentti ajan elämästä.

 

George Orwell: Puilla paljailla (Down and Out in Paris and London)

Suomennos Jukka Kemppinen

WSOY 2003

209 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 2. matkakertomus

Share

Kommentoi