Heinäkuinen Havanna

 

Saavuimme vastikään takaisin Kuubasta. Paluumatkalla ei vältytty säädöltä, koska välilasku Pariisissa ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan. Lento Pariisiin myöhästyi, koska koneelle ei löydetty vapaata saapumisporttia. Myöhästyimme tämän vuoksi jatkolennolta, ja rinkat hävisivät jonnekin Charles de Gaullen syövereihin. Mieleen jäi elävästi lentokenttävirkailija, joka sanoi Pariisissa, että toivotaan parasta laukkujen kanssa: "You know, Charles de Gaulle, very bad with baggage".

Jos jätetään Pariisi sikseen, Kuuba oli hieno kokemus. Havannassa 50-luvun amerikanraudat ja vanhat ladat pöristelevät kaduilla noudattaen jonkinlaisia summittaisia liikennesääntöjä. Siirtomaatyyliset rakennukset rapistuvat silmissä, eikä kenelläkään tunnu olevan kiire minnekään. Lapset pelaavat jalkapalloa sivukaduilla, miehet maleksivat porttikongeissa. Naiset kävelevät hiljakseen ruokakassien kanssa laittamaan ruokaa perheilleen. Perinteiset sukupuoliroolit ovat vielä voimissaan.

 

 

Kaikenlaisia juomia (varsinkin rommipohjaisia drinkkejä) saa tilattua mielin määrin, mutta ruokaelämysten perässä Kuubaan ei kannata lähteä. Raul Castro on viime vuosina hiukan höllentänyt yksityisyrittämisen rajoituksia ja sallinut muun muassa yksityisten ravintoloiden perustamisen. Pitkän kieltoajan takia ruokakulttuuri on melko kehittymätöntä, mutta viime vuosina ruoka on silti parantunut verrattuna takavuosiin, jolloin valtion omistamista ravintoloista pystyi tilaamaan vain yhtä ruokalajia: riisiä ja papuja.

Elintasoero eurooppalaisen matkailijan ja tavallisen kuubalaisen välillä on huikea. Vaikka Kuubassa kouluttautuminen on ilmaista ja monet opiskelevat pitkälle, hyväpalkkaisia töitä ei riitä monille. Tapasimme esimerkiksi Varaderon turistikohteessa taksikuskin, joka oli koulutukseltaan koneinsinööri. Taksikuskina hän kuitenkin tienasi paljon paremmin kuin valtionyhtiön insinöörinä. Hänen mukaansa kaikki Kuuban parhaiten koulutetut ihmiset tekivät töitä Varaderossa, koska turisteilta saa hyviä juomarahoja.

 

 

Castrojen perhe on hallinnut Kuubaa yhtäjaksoisesti yli viisikymmentä vuotta, mutta maa muuttuu kovaa vauhtia. Obama on palauttanut diplomaattisuhteet Yhdysvaltojen ja Kuuban välille, ja syksystä alkaen muutamat jenkkilentoyhtiöt alkavat lentää Kuubaan suoria lentoja Yhdysvalloista. Ei siis mene aikaakaan, kun jenkkituristien virta saapuu saarelle. Kuubalaiset toivovat muutoksilta varmasti taloudellista kasvua, mutta kukaan tuskin pystyy tarkasti ennustamaan, mihin suuntaan maa on kulkemassa.

Kirjoittelen lähiviikkoina lisää Kuubasta, muutamista sitä käsittelevistä kirjoista ja Ernest Hemingwayn pitkäaikaisesta kodista, joka sijaitsee Havannan lähiössä. Pitää kuitenkin ensin yrittää hieman toipua aikaerosta. Viime yönä sain unta joskus kuuden maissa ja heräsin puoliltapäivin... ja tämä oli jo edistystä edelliseen päivään verrattuna. En muista, että aikaero olisi koetellut minua näin pahasti pitkään aikaan, mutta ehkä se on tämä alkanut kolmekymppisyys.

Share

Kommentit

minsu
Mainostaulujen takana

Mielenkiinnolla jään odottamaan lisää juttuja matkastasi!

Vaikka Kuuba ei olekaan mikään kulinaristin paratiisi, olen itse saanut tosi hyvää ruokaa siellä. Yksityisiä paladareja (pieniä ravintoloita) oli kyllä ennen Raul Castron hallintoakin, ja monesti niistä saa hyvää perinteistä kuubalaista ruokaa. En itse syö lihaa, joten paikalliset liharuuat jäivät kokematta, mutta kala oli pääosin hyvää. Samoin banaanin sukulaiskasvista tehdyt lisukkeet, sekä ohuet sipsimäiset lastut että friteeratut lisäkeruokana tarjoillut palat. Myös yuca maistui taivaalliselta. Pavut ja riisi ovat perinteisen keittiön perusraaka-aineet, toisaalta koska ne ovat halpoja ja saatavilla ja toisaalta koska ne ovat tyypillistä kreoliruokaa, jota on Kuubassa kokkailtu aina. Vaikka Kuuba on hedelmällinen maa ja siellä kasvaisi melkein mitä tahansa, ruuantuotannossa ja -jakelussa on vaikeuksia. Kun itse olin siellä kesäkuussa, Havannasta oli ensin pullovesi hyvin vähissä ja sitten loppuivat tomaatit ja avokadot.

En tiedä viittaatko kieltoajalla säännöstelytalouteen vai niin sanottuun erityiskauteen. 90-luvulla Neuvostoliiton romahdettua Kuuban ruokatilanne joutui kaaokseen ja ihmiset näkivät nälkää. Edelleen voimassa on eräänlainen säännöstely, johon kuuluu jokaiselle jaettava ruokakortti, jolla saa tiettyjä ruokatarvikkeita kansallisen peson kaupoista. Mikäli työskentelee turismin parissa tai saa muutoin käsiinsä vaihdettavia turistipesoja, voi perustarvikkeiden lisäksi ostaa sellaisia asioita, joita myydään vain ns. valuuttakaupoissa.

En nyt sanoisi, että Obama on palauttanut diplomaattisuhteet, kyllä se on ollut sekä Obaman että Castron kauppa. Suhteissa on edelleen paljon ongelmia, Yhdysvallat ei ole poistanut Kuubaa terroristivaltioiden listalta, ei ole lopettanut kauppasaartoa eikä Obama ole lupauksestaan huolimatta sulkenut Guantánamon vankileiriä.

Perinteisistä sukupuolirooleista vielä, että Kuuba on muiden latinomaiden tapaan machokulttuuri. Miehet palvovat naisia ja naiskauneutta, mutta kotityöt ja lapset kuuluvat pitkälti naisten vastuulle. Onko se sitten perinteistä vai ei, mutta näin se hyvin paljolti menee. Kyllä siellä näkee miehiäkin kauppakassien kanssa, kuten myös hankkimassa ilmaista ruokaa kalastaen Malecónilla.

Taina – Maaginen realismi

Kiinnostavia tietoja! Kuuba tuntuu olevan sinulla hyvin hallussa. :)

Olen itse kasvissyöjä, mikä varmasti vaikutti kokemuksiini kuubalaisesta ruuasta. Käytännössä söin joka päivä jonkinlaista variaatiota riisistä ja pavuista. Yhdessä ravintolassa sain kurkkusiivuja ja riisiä, koska heillä ei ollut muuta. No, nälkää en joutunut näkemään ja aina sain jotain syödäkseni. Vaikka ruoka ei tehnyt minuun suurta vaikutusta, hedelmiä oli paljon ja ne olivat erinomaisen maukkaita. Oi niitä ihania ananaksia!

Totta, sanamuotoni Obaman kohdalla oli huolimaton ja Castro on tehnyt asian eteen töitä siinä missä vastapuolikin. Hyvä että täsmensit. Varmasti Jenkkien presidentinvaalien tuloksella on paljon merkitystä sen suhteen, mihin suuntaan suhteet Obaman jälkeen kehittyvät. Trumpin linja voisi olla jotain ihan muuta kuin Obamalla. :/

Reissuissa monesti huomaa, kuinka naisen osa pohjoismaissa on maailman mittakaavassa hyvin poikkeuksellinen. Olen kiinnittänyt tähän muuallakin kuin Kuubassa, mutta yleensä ihmiset puhuttelevat miestäni eivätkä minua, ja moni yllättyy, jos satuinkin itse maksamaan laskun sen sijaan, että mies hoitaisi sen. Pieniä juttuja mutta heijastelevat taustalla olevaa ajattelutapaa. Poikkeuksia on toki aina kaikessa. :)

minsu
Mainostaulujen takana

Toivottavasti et ota besserwisseröintinä näitä mun Kuuba-luentoja :) Se maa ja sen kulttuuri ja historia on olleet mulle intohimo ja kiinnostuksen kohde tosi pitkään, enkä malta olla kommentoimatta. Lisäksi ammatti velvoittaa.

Joo, uskon että kasvissyöjänä pavut ja riisi alkavat tökkiä, vaikka saisi millaisia variaatioita. Kuubalaiset eivät edes oikein ymmärrä kasvissyönnin pointtia ja he voivat ihan hyvin tarjota kasvissyöjälle munakasta.

Taina – Maaginen realismi

En toki. Mielenkiintoista vaan kuulla uusia asioita. :)

Kasvissyönti on aika kummallinen konsepti suurimmassa osassa maailmaa. Kerran Ghanassa vierailin erään perheen luona ja hyvin kohteliaasti yritin selittää olevani kasvissyöjä. He toivat minulle lautasellisen kanaa ja kertoivat sen olevan "vegetarian". Yritin kohteliaasti syödä sitä vähän, koska olisi särkenyt sydäntä kieltäytyä.

Riisi ja pavut ovat valmistustavasta riippuen tosi hyviä. Pidemmän päälle olisi silti varmaan alkanut kyllästyttää enemmänkin. :)

Kommentoi