Helsinki Lit 2016: hulluja haukkanaisia ja kiinnostavia keskusteluja

 

Olin eilen lauantaina Helsinki Lit -kirjallisuustapahtumassa Savoy-teatterissa. Tapahtuma järjestettiin toista kertaa, ja viime vuonna en päässyt paikalle, vaikka esiintyjänä olisi ollut supersuosikkini, Tanskan lahja maailmalle Peter Høeg. Tänä vuonna korjasin erheeni, ja viiletin pyörällä paikalle juuri ennen ohjelman alkamista. Kiinnitin pyörän aitaan Esplanadilla ja sain jo harppoa Savoy-teatteriin, jotta olin ajoissa paikalla. Tapahtumassa ovet laitetaan kiinni keskustelun alkaessa, ja aikataulussa pysytään tarkasti, koska keskustelut myös televisioidaan Ylellä.

Ensivaikutelmani koko tilanteesta oli, että keski-ikäiset naiset todella pitävät Suomen kulttuurikenttää pystyssä. Tilastojen mukaan naiset lukevat enemmän kuin miehet, ja Helsinki Litin yleisöstä naisia oli varmaan 90 prosenttia. Vaikka nuoret kyllä tilastollisesti lukevat siinä missä keski-ikäisetkin, ehkä parikymppiset eivät jaksa sankoin joukoin valua paikalle kuuntelemaan kirjallisuuskeskusteluita lauantai-aamupäivänä klo 11. Paikalla näkyi myös paljon kirja-alan ihmisiä, ja tunnistin yleisöstä puolituttuja kustannustoimittajia ja graafikoita.

Helsinkin Litin konsepti on pääosin toimiva. Kaksi kirjailijaa keskustelevat lavalla 45 minuutin ajan. Taustalla ei ole kirjamessuilta tuttua hälinää, vaan kirjallisuudesta kiinnostuneet voivat rauhassa keskittyä kuuntelemiseen. Kun lavalla kohtasi oli ulkomainen ja kotimainen kirjailija, niin keskustelun idea ei oikein toteutunut, koska ulkomaiselle kirjailijalle suomalainen kirjallisuus on tietenkin vierasta. Sadie Jonesin ja Juha Itkosen kohtaamisessa keskustelu tuntui onnistuvan, mutta Helen MacDonaldin ja Sirpa Kähösen kohdatessa, Kähönen toimi lähinnä haastattelijana.

Lauantain kaikkein kiinnostavin kirjailija oli minusta brittiläinen Helen MacDonald, jonka haukankouluttamisesta kertova kirja H niin kuin haukka ilmestyi juuri suomeksi. MacDonaldilla tuntui riittävän jännittäviä anekdootteja haukkojen kouluttamisesta. Parhaiten mieleeni jäi kuvaus Cambridgen yliopistomaailmasta, jossa on täysin luvallista pukeutua rikkinäisiin tweed-vaatteisiin ja puhua vain latinaksi. Sallitun eksentrisyyden rajan kuitenkin ylittää, jos tulee illalliskutsuille haukkansa kanssa. Siinä vaiheessa on vain hullu haukkanainen.

Helsinki Litissä kirjailijat pääsevät kunnolla parrasvaloihin. On kiinnostavaa kuulla hauskoja juttuja, ajatuksia kirjailijan työstä ja teräviä kannanottoja. Kuitenkin kirjallisuus kuuluu ennen kaikkea lukijoille, ja olisin mielelläni nähnyt jonkinlaista vuorovaikutteisuutta lukijoiden suuntaan. Kyllä muutkin kuin kirjailijat voivat puhua kirjallisuudesta. Televisioinnin takia on varmasti vaikea ottaa yleisökysymyksiä, mutta voisihan lukijakysymyksiä pyytää vaikka etukäteen netissä ja esittää niistä valikoidusti muutaman tilaisuudessa.

Jos jotain kirjamaailmassa vierastan, niin se on kirjailijan työn mystifiointi. Siitä pitäisi minusta pyrkiä eroon kaikin mahdollisin keinoin ja antaa sen sijaan painoarvoa lukijoille ja heidän kokemuksilleen. Koska kirja-alla menee oikeasti huonosti, lukijoiden unohtamiseen ei yksinkertaisesti ole varaa. Sen sijaan pitäisi rakentaa tilanteita, jossa kirjailijat ja lukijat pysytyisivät luontevasti kohtaamaan. Helsinki Lit on hieno tapahtuma, mutta se voisi olla tässä suhteessa vieläkin parempi.

Helsinki Litin keskusteluja voi katsoa Yle Areenasta.

Share

Kommentit

Nica
Klassikko viikossa

Sanoisin et osoittaa lähinnä järkevää talousajattelua jäädä kotiin katsomaan tapahtumaa ilmaiseksi telkusta; tässä varmaan iso syy parikymppisten vähäiselle osallistumiselle. Keskustelun kuuntelussa ei mielestäni varsinaisesti missaa mitään, varsinkin just kun dialogia yleisön kanssa ei ole. Viime vuonna pääsin näkemään Hoegin ilmaiseksi Akateemisessa ja myös juttelemaan signeerauksen yhteydessä. Tämän vuoden kirjailijoihin ei ollut fanisuhdetta, joten en tiedä, missä määrin vierailivat muualla, mutta uskoisin, että vierailivat.

Hyvä festari kyllä ja kaikki rakkauteni Ylelle, että kulttuurista nauttiminen ei katso varallisuutta.

On myös hyvä, että nuorta festaria arvostellaan ja heitetään kehitysideoita. Hesarissa Aholalla oli kans hyviä pointteja festarin parantamiseksi. Kirja-ala tuntuu todella olevan kusessa ja muutoksen tarpeessa, joten tuoreita näkemyksiä tarvitaan. 

Taina – Maaginen realismi

Totta, eivät ne pääsyliputkaan ole mitenkään ilmaisia. Ehkä parikymppisiä oli myös enemmän perjantai-iltana enemmän kuin lauantaina. Tuntuu kyllä että oli kyseessä kulttuuritapahtuma kuin kulttuuritapahtuma, niin aina se vetää etupäässä keski-ikäisiä naisia. Sehän on hyvä juttu, että ainakin jokin ryhmä ne tuntuu löytävän.

Moni kirjailijavieraista kävi Akateemisella myös tänä vuonna, joten sinun taktiikkaasi olisi voinut nytkin harjoittaa, ja toivottavasti moni katsoi keskusteluja televisiosta. Muualla maassa asuvatkin pystyivät television kautta nauttimaan tapahtuman annista.

Tosi hienoa, että tällainen uusi tapahtuma on olemassa, ja toivottavasti Helsinki Lit saa jatkoa vielä monena vuonna. Kaikki uusi pöhinä on kentällä tarpeen.

Katja / Lumiomena (Ei varmistettu) http://luminenomena.blogspot.fi

Kyllä, kaltaisiani keski-ikäisiä naisia, ja vielä kirja-alalla työskenteleviä bongasin minäkin useita. Mielestäni Helsinki Lit on tarpeen, koska toisin kuin kirjamessuilla tai kirjakauppaesiintymisissä, nyt kirjailijoilla on aikaa keskusteluun - ja jossain määrin omaehtoiseen. Tosin paikoin keskusteluista muodostui haastattelija-haastateltava-asetelmaa kannattelevia, vaikka olisi ollut vielä suurempi ilo kuulla tasaveroisia keskusteluja. No, ehkei sellainen ole koskaan mahdollista, koska toinen on aina jollain tapaa säkenöivämpi kuin toinen. Persoonallisuus näkyy tässäkin.

Taina – Maaginen realismi

Helsinki Lit on kyllä osunut hyvin rauhallisen keskustelun tarpeeseen. En viime vuosina ole edes yrittänyt kuunnella kirjamessujen haastatteluja, koska ne ovat niin hälyisiä. Ihmiset menevät ja tulevat, eikä lyhyessä ajassa aiheeseen pääse kovin syvälle. Helsinki Litissä saa rauhassa istuskella ja kuunnella. Se on oikein mukavaa.

Helsinki Lit ei tunnu yrittävän olla kaikkea kaikille, vaan se on selkeästi omistettu "korkeakirjallisuudelle". Tämä varmasti vaikuttaa siihen, että me korkeakoulutetut kirja-alalla työskentelevät naiset löysimme hyvin paikalle. Onhan kirja-ala hyvin naisvaltainen muutenkin.

Eiksjoo
(pikkuseikkoja)

Multa jäi tämä viime vuonna väliin, ja nytkin ehdin vain yhtenä päivänä ja kahteen keskusteluun, mutta aivan IHANA tapahtuma, ensi kerralla raivaan kalenterista tilaa olla tuolla molemmat päivät!

Parasta oli juuri tuo rauhallisuus tavallisiin kirjamessuihin verrattuna ja se, että esitykset olivat pääosassa, eivät myyntikojut. Molemmat keskustelut, joita kuuntelin (Väisänen&Saarikoski sekä Itkonen&Jones), inspiroivat kovasti.

Taina – Maaginen realismi

Multakin jäi viime vuonna tapahtuma väliin, ja tänä vuonna ennätin mukaan vain lauantaina. Toivon tosin, että ehtisin joku päivä katsoa Areenasta perjantailta ainakin Jonas Hassen Khemirin ja Riikka Pulkkisen keskustelun.

Ollaan oltu kuuntelemassa samoja keskusteluja. :) Väisäsen ja Saarikosken keskustelu oli iloinen yllätys, sillä en etukäteen tiennyt kummastakaan juuri mitään. Todella sympaattisia tyyppejä kummatkin.

Kommentoi