Jennifer Egan: Sydäntorni

 

Jennifer Eganin Sydäntorni leikittelee lukijan mielikuvituksella. Se on Rubikin kuutio, joka saattaa millä hetkellä hyvänsä naksahtaa uuteen asentoon. Ensin sitä luulee olevansa jossain paikassa, mutta yhtäkkiä sitä onkin jossain muualla. Koskaan ei voi oikein ottaa maaperästä tukevaa askelta, sillä se saattaakin olla ihan jotain toista kuin ajatteli.

Sydäntorni alkaa, kun Danny sapuu New Yorkista serkkunsa ostamalle linnalle jossain Keski-Euroopassa. Lukija asettuu paikoilleen ja ajattelee, että hänen käsissään on goottilainen kauhukertomus. Ensimmäinen nyrjähdys tapahtuu, kun käy ilmi, että tarina Dannysta syntyy vankilan kirjoituskurssilla harjoitustyönä ja sitä kehittää Ray-niminen vanki. Lisää nyrjähdyksiä riittää aivan loppumetreille saakka.

Jos pitää hieman kekkuleista romaaneista, Sydäntorni on oivaa luettavaa. Se pitää varpaillaan muttei silti ole millään tavalla vaikea vaan sitä lukee kepeästi ja helposti. Voisin kuvitella, että se on eräänlaista älykköviihdettä ihmisille, jotka lukevat mielellään New Yorkerin artikkeleja ja täyttävät ristikoita. Se on miellyttävä sudoku.

Viihdyin Sydäntornin seurassa mutten muodostanut siihen suurta tunnesidettä. Henkilöt ja heidän motiivinsa jäivät minulle vähän etäisiksi, enkä oikein saanut kiinni siitä, mikä on rakenteellisten kokeilujen tarkoitus. Ne eivät tuntuneet palvelevan mitään suurempaa päämäärää, vaikka ne olivatkin todella taitavasti rakennettuja.

Olen kuullut sanottavan, että Jennifer Eganin toinen suomennettu romaani Aika suuri hämäys (joka on palkittu muun muassa Pulitzerilla) olisi vielä Sydäntornia vaikuttavampi. Tämän kokemuksen perusteella pitää jossain vaiheessa tarttua vielä siihenkin. Jennifer Egan on mielenkiintoinen kertoja, jolla tuntuu olevan monenlaisia kortteja hihassaan.

 

Jennifer Egan: Sydäntorni (The Keep)

Tammi 2013 (2006)

346 sivua

Omasta kirjahyllystä

Helmet-lukuhaaste 2016, 8. kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa et ole aiemmin lukenut

Share

Kommentoi