Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Ladataan...

 

Johannes Ekholmin esikoisromaanista Rakkaus niinku tulee mieleen Radioheadin 2000-luvun vaihteessa tekemät levyt. Ahdistaa, ahdistaa saatanasti. Juokset, juokset nopeammin, mutta huomaat yhä olevasi samalla paikalla. Yrität rahoittua, mutta ei, tämä uni ei vain mene pois. Et herää paremmassa paikassa, vaan tämä todella on elämääsi. Voisi ehkä naurattaa jos ei itkettäisi.

Rakkaus niinku on puhdasveristä metaa, jossa kolmekymppinen työtön toimittaja Joona kirjoittaa romaania. Kustantamo on pyytänyt häntä kirjoittamaan, joten kustannussopimus on selvyys jo ennen yhtään lausetta paperilla. Hän päättää tehdä romaaninsa nauhoittamalla muiden kanssa käymiään keskusteluja ja kirjaamalla ylös viestiketjuja. Hän ryhtyy eräänlaiseksi Kallion Lönnrotiksi, joka istuu Mascotissa juomassa Jaffaa ja äänittämässä kavereidensa keskusteluja.

tavallaan ajattelen että se voi
olla sellast nykyaikaista 
tarinan keräilyä, niinku lönnrot aikanaa, sillee kerää
jotain kansantarustoa,
ja koska tää aika on fucked up, nii
siit väistämättä tulis varmaa
jonkinlainen tän ”spektaakkelin” kritiikki
tavallaa myös kuva yhteiskunnan
työllistymisestä,
niin narsismi, selfie,
oman kuvan tuottaminen ja ihailu…

 

 

Joona on levoton antisankari, joka on neuroottisuudessaan samaistuttava mutta jonka varmuudella tietää toivottomaksi tapaukseksi. Hän viittailee sujuvasti Hannah Arendtiin ja heittää sivulauseisiin nimiä, kuten esimerkiksi niinku Michel Houellebecq. Vaikka hän on älykäs, postmodernissa ei selvitä pelkällä älykkyydellä. Hän yksinkertaisesti ajattelee liikaa: on liikaa markkinataloutta, epätervettä työelämää, kuluttamista, valtasuhteita ja vastassa pystysuora tiiliseinä, josta ei pääse yli, ali tai lävitse.

Rakkaus niinku on 414 sivua levottomuutta. Jos pitää pilkkusääntöjen noudattamisesta ja oikein käytetyistä isoista kirjaimista, en uskalla suositella sen lukemista. Mutta jos haluaa lukea jotain erilaista omasta ajastamme, kannattaa tämä ehdottomasti ottaa lukulistalleen. Saattaa ärsyttää ja turhauttaa ja ahdistaakin, mutta ainakin se jättää jonkinlaisen jäljen. Sen kanssa pääsee hieman sekopäiselle matkalle, jossa ihastutaan nettituttavuuksiin, kuunnellaan Paperi T:n biisejä ja podetaan kroonistunutta eksistentiaalista kriisiä.

Rakkaus niinku kertoo asioista, jotka ovat kolmekymppiselle helsinkiläiselle tuttuja. Olisi mielenkiintoista hypätä aikakoneeseen, lukea tämä muutaman kymmenen vuoden päästä uudelleen ja tunnustella, mitä tunteita se herättäisi toisesta ajasta käsin. Tulevaisuus antakoon tälle lopullisen tuomionsa, mutta minä ainakin tykkäsin näin syyskuussa herran vuonna 2016.

 

Johannes Ekholm: Rakkaus niinku

Otava 2016

414 sivua

Lainattu kirjastosta

Helmet-lukuhaaste 2016, 7. Vihervuosi 2016 -sloganiin "Minun maisemani maalla ja kaupungissa" sopiva kirja

Share

Kommentit

Jokseenkin kyllä vaikuttaa mielenkiintoiselta.... Saa nähdä, jos sen muistan joskus lainata, ja katsoa jos jaksaa lukea loppuunkin asti (tylystä tuomiostasi huolimatta). :D

Taina – Maaginen realismi

Rakkaus niinku jakaa varmasti mielipiteitä. Osa varmasti pitää ja osa inhoaa. Tekstiä oli kyllä sen verran helppo lukea, että jos yhtään natsaa, niin jaksaa varmasti sen kanssa loppuun saakka.

Suosittelen lainaamaan ja kokeilemaan! ;D

Kommentoi

Ladataan...